lauantai 21. syyskuuta 2013

Semanttis-pragmaattisella tasolla ilmenevä ylenmääräisen leksikaalis-syntaktisen kielellisyyden ongelma

Kuulemiemme kannanottojen mukaan tilastolliselta frekvenssiltä ylimitoitettu määrä ihmisistä on taipuvaisia ottamaan yhteyttä kanssaeläjiinsä ja lajikumppaneihinsa soveltamalla tarpeettoman monimutkaisia lauserakenteita.

Näiden ihmisten lauseet ovat konstruktioita, joiden ymmärtämistä vaikeuttavat pitkät ja määrältään runsaat sivulauseet, joissa saatetaan soveltaa rinnakkain anglismeja, sivistyssanoja, jargonia yhdessä sen varsin ärsyttävän ja ymmärrettävälle kielelle vieraan tavan kanssa, jossa yksinkertainen predikaatin abstraktisubstantiivi korvataan merkitykseltään kalpean verbin liitolla niin, että puheessa vilisee tällöin valtava määrä etymologialtaan valtavan koulutustason vaativia tai taustaltaan muutoin vain epämääräisiä abstraktisubstantiiveja, samalla kun vain muutama verbi toimii, niin sanoakseni, lauseen selkärankana.

Monesta tämänlaatuisten lausehirviöiden vaikeaselkoisuus on niiden lausujalle kunniaksi, sivistyksen merkki. On erikoista, että neron merkiksi nähdään se, että ymmärrettävän puheen tuottaminen ylittää taidot. Että surkean kielellisen ilmaisun taitojen lopputuloksena ihminen, jonka kognitiiviset kyvyt ovat sen verran rajoittuneet, että hän ei osaa edes ilmaista itseään selvästi, kykenisi jotenkin uskottavasti suoriutumaan sujuvasti tätä mainittua ymmärrettävyysseikkaa haastavammista älyllisistä suoritteista. ; Kun ei tälläisestä sekamelskasepustuksesta saa mitään irti ilman äidinkielenopettajien, juristien, ylioppilastutkintojen sensorien, ammattifilosofien ja Päivi Räsäsen sanojen parhain päin vääntelyyn erikoistuneen eksegeetikon apua, niin eihän ihminen edes voi tietää, että siinä epäselvältä horinalta kuulostavissa sanomisissa on mitään järkeä!

Onhan ihan mahdollista että neron sijasta käsillä on tyyppi joka kärsii pahanlaatuisesta dysfasiasta joka on vain ottanut snobistisen muodon! Jos olisi, niin ei mistään voisi tietää! Neroksi luultuhan saattaa olla päästään ihan pilipali. Pilipalius kyllä selittäisi monta asiaa sofistikoituneesta filosofiasta, sekä ennenkin siitä asenneilmapiriistä joka vallitsee siinä sosiologis-ideologisessa liikehdinnässä joka rahoittaa näiden sofistikoituneiden filosofien elämisen, sen sijaan että kannustaisi yhteiskuntaa tekemään sen mikä sen kenties tulisi tehdä, eli suuntaamaan nämä lausuntarajoitteiset ihmiset hoitoon, eheytykseen tai muuhun vastaavaan korjaavaan tukitoimeen joka avustaa näitä erilaisia oppijoita kohti rakentavampia kommunikaation muotoja.

Ei kommentteja: