tötterötyö

Ennen vanhaan kaupungeilla oli ns. tötterötöitä. Niihin laitettiin vähän "vajaampaa väkeä". Työt eivät olleet kovin tuottavia, sellaista pientä avustavaa puuhaa. Siitä sai pienen palkan, joka oli työn tulokseen nähden suuri, ja elämisen kannalta. Käytännössä kyseessä oli työttömyyskorvaus joka ikäänkuin maksettiin vain "eri taskusta". Valtiontaloutta ei heivannut suuntaan tai toiseen, mutta työttömän persausta heivasi sitäkin enemmän. Ehkä hän jopa tunsi itsensä tarpeelliseksi, joskus.

Nykyään tötterötöitä ei ole, tehokkuuden nimissä turhaa työtä karsitaan ja siksi tuottavuus tarkoittaa sitä että joidenkin tulee laiskotella nykyään. Seurauksena osa on työttömänä muutenkin kuin laiskuuttaan.

Moni silti elää tötterötyömaailmassa. Heistä laiskan hampuusin tulisi tehdä jotain. Heistä täysin turhakin työ on parempi kuin ilmainen raha. Tämä korostaa työn arvostamista absurdeihin mittoihin. Yleensähän työ oikeutetaan sillä, että se tuottaa, rakentaa, auttaa tai tekee mukavaksi jotenkin. Toisaalta työttömät ovat käyttämätön voimavara joka menee haaskiolle, jokainen kun voisi auttaa maailmaa jotenkin, edes vähän, joskus. (Joohan?) Kenties työttömyyskorvaus pitäisikin tehdä "turvatöinä".

On hyvä huomata, että moni ihminen saa rahaa vaikkapa esittävästä työstä. Tällöin suorite on usein melko absurdi. Ja esimerkiksi kerjäläinen voidaan nähdä henkilönä joka saa palkkaa siitä että istuu kadunkulmassa paikallaan. Tämä on eräänlainen tötterötyö. Mutta tylsä. Ja kamalan vähän saisi liikuntaa siinä. Sitä voitaisiin kannustaa työtön vaikka käpylehmien tekemistötterötyöhön. Tai leyhyttelemään rikkaita sellaisilla isoilla palmunlehdillä.

Kenties terveempää olisikin kuitenkin tehdä jotain joka saisi elämän tuntumaan paremmalta. Voidaan vaikka huomata, että ei ole kovin hohdokasta elämä, kun siitä puuttuu ääniefektit. Elokuvissa on ja niiden sankareilla tuntuu aina olevan kovin paljon mielenkiintoisempaa kun taas itsellä päinvastoin ei ole usein kovin mielenkiintoista tai hohdokasta elämä. Voidaankin ajatella tötterötyötä, jossa maailmassa katuja vaeltavat erityislaatuiset ääniefektimiehet. Heillä olisi tötterö, jossa olisi painikkeina erilaisia ääniefektejä, kolahduksia, törähdyksiä ja vastaavia. Niitä sitten päästäisivät niin tuntuisi maailma kuin elokuvalta, hetken.

Mutta absurdia olisi. Ja pitäisi elokuvasankarina taipua kaikenlaiseen stunttiuteenkin. Se olisi raskasta. Siksi olisikin kenties knnustavampaa velvoittaa työttömiä erityiseen televisiontuijottajan ja pleikkarinpelaajan virkaan. Kun työttömät sitä muutenkin tekevät, niin voisivat olla edes ammattilaisia, maksettuja ammattilaisia. Pitäisi katsoa telkkaria, olisi velvollisuus, vaikka olisi kipeä eikä huvittaisi. Tästä valtio maksaisi palkkaa. Tästä ratkaisusta olisi konservatiivikin tyytyväinen. Kun työttömyysprosentti olisi nolla ihan välittömästi!