Mielestäni tässä on hyvin oleellinen huomio. Monesti oman uskon erinomaisuus tarkoittaa muiden dissaamista. Hyvin monen uskovaisen näkemys onkin pinnallinen. Otetaan lähtökohdaksi se, miten näkemystä kritisoitiin. Argumentti on pragmaattinen. Jehovan Todistajien tapa kasvattaa perustuu toimintaperiaatteeseen. Näin se ei ole täysin irrationaalinen. Otetaan tämä esille kokonaisuutena. "Kirjoittajan mukaan moraalin pitäisi tulla omastatunnosta. Mutta mistä se tulee omaan tuntoon. Omiatuntoja on uhtä monta erilaista kuin ihmistä. Toisilla se on hyvin ankara ja toisilla hyvin löysä. Samassa perheessä eläneillä eli samanlaisen kasvatuksen saaneilla se voi olla hyvin erilainen. Ihminen on luonnostaan oman edun tavoittelija, että tarvitsee ylernsä ylempää auktoriteettia pysyäkseen kaidalla polulla. Olkoon tämä auktoriteetti sitten poliisi tai Jehova. Kuinkahan moni ajaisi rajoituksen mukaan ilman tutkan pelkoa. Mielestäni on pääasia, että ihminen saa kyvyn elää yhteiskunnan jäsenenä sen sääntöjä noudattaen. Tuli se Jehovan pelon tai poliisin pelon kautta. Jehovan pelko on vain siitä parempi, että Jehova näkee silloinkin kiun poliisi ei."
Tässä kohden rangaistuksen tematiikka onkin hyvin klassinen. Moni perustelee että Jumalaa ja objektiivista moraalia tarvitaan. Ateistikaan ei siksi voisi olla moraalinen. Vain poliisia pelkäävä ateisti on pahempi kuin Jumalaa pelkäävä kristitty. Nähdäkseni tässä ajattelutavassa ei ole kovin paljoa järkeä - ja vielä vähemmän siinä on etiikkaa. Ja ottaakseni kantaa mahdollisimman vahvasti, en hae apuja mistään liberaalista lähteestä. Konservatiivienkin suosima Lawrence Kohlberg on tuonut esille kuusivaiheisen moraalimallin, joka on esimerkiksi "Takkiraudan" suosiossa.
On hyvä huomata, että taulukossa on tavallaan moraalisuus jossa on kysymys samanaikaisesti moraalisuuden vaikeudesta, että moraalisuuden hienoudesta. Moraalitaso 1 on helppo, mutta banaali. Jokainen porras on saavutus. Tässä mielessä voidaankin sanoa että Jehovan Todistajien pelkomalli on hyvin helppo ja moraalisuudeltaan hyvin huono. Jehovan Todistajien malli - sekä niiden kristittyjen malli joista ilman Helvettikäsitettä ja Paratiisikäsitettä ja Jumalan lakeja ei ole eettisyyttä vaan moraalikato - on infantiili. Takkirauta peräti psykologisoi etiikkaa siten että tämä vastaa alkeellista lapsen etiikkaa. "Kohlbergin mukaan kaikkein triviaalein etiikan muoto on rangaistuksen pelko. Eli ihminen pidättäytyy tekemästä jotain tekoa tai tekee sen, koska hän pelkää siitä tai sen tekemättä jättämisestä koituvaa rangaistusta. Tästä seuraava taso on henkilökohtaisen hyödyn moraali eli ihminen määrittelee tekonsa sen mukaisesti, koituuko siitä hänelle itselleen hyötyä tai haittaa. Näitä kahta tasoa kutsutaan prekonventionaaliseksi moraaliksi ja ne vastaavat deMausen psykohistorian psykoluokkia I ja II eli infantisidaalista ja hylkäävää psykoluokkaa; niitä vastaavat luonteenpiirteet ovat narsistinen ja sadomasokistinen. Nämä etiikat vastaavat noin 3-4 ja 5-6 -vuotiaan ihmisen kehitystasoa." Esimerkiksi Pascalin vaaka sekä Helvetin kauhujen ja Paratiisin ilojen korostaminen vetoaa selvästi tähän tasoon. "Mitä minä hyödyn" -asenteella perusteltu hedonismikristillisyys onkin raivostuttavan yleistä. Merkittävää onkin, että lakien tasolla toimiva ns. lainkuuliainen taso onkin paljon hienostuneempi. Poliisin pelolla ja Jehovan pelolla on suuri laadullinen ero. Lainkuuliaisuustasolla toimiminen on se, mihin suurin osa ihmisistä päätyy. Se on normaalin aikuisen taso. Ei toki super- hyper- übereettinen, mutta todellakin aivan riittävä ollakseen perushyvä ihminen.
Ja Jehovan Todistajat ovat mainio malli siitä miten hyvin aivan kristillinenkin perusta tukee tätä infantiileimman moraalin rakennetta. Tätä voi oikeasti katsoa lähemmin. Esimerkiksi Kotimaassa korostettiin sitä miten JT:t kertovat ulkomaailmalle ja jäsenille samasta aiheesta eri asioita. On selvää että rangaistus ja laittomuus vallitsevat. Esimerkiksi kehotus antaa lapsille vitsaa on ollut lehdissä virallisena oppina aivan lähiaikoina vaikka Suomessa se on ollut laitonta useamman kymmenen vuotta.
Eikä kyseessä ole mikään Jehovan Todistajien spesiaali. Vastaava ongelma näyttää vaivaavan hyvin montaa muutakin. Tätä voidaan pitää jopa jonkinlaisena konservativismin vitsauksena. Jostain syystä vaikka objektiivinen moraali ja humaanit kultaisen lain kaltaiset arvot kiikkuvat Kohlbergillä ylimpänä, säännöt tuntuvat usein jäävän hyvin matalalle tasolle. Tässä tuntuu tapahtuvan kategoriavirheilyä ; Kristityt katsovat mitä uskonto on parhaimmillaan ja uskovat itse edustavansa tätä parhaimmistoa. Tosiasiassa tietyt ajattelumallit peräti kannustavat alemmille tasoille jäämistä. Takkirauta ottaa tässä esille islamilaisuuteen liittyviä lieveilmiöitä, joiden kohdalla onkin selvästi kyse hyvin alkeellisella tasolla toimimisesta.Esimerkiksi oppia ei saa kritisoida, koska siitä seuraa luopioksi joutuminen. Ja näiden eristys-Jehova-teloittaa -perustelusta kertoo "Vartiotorni" 15.7. 2011 (s.32) "Jehovan Todistajien tapa kannustaa maailmaa Jehova ei nykyään surmaa heti niitä, jotka rikkovat hänen lakejaan. Rakkaudessaan hän antaa heille mahdollisuuden katua epävanhurskaita tekojaan. Mutta miltä Jehovasta tuntuisi, jos katumattoman väärintekijän vanhemmat panisivat Hänet koetukselle pitämällä tarpeettomasti yhteyttä erotettuun poikaansa tai tyttäreensä?"
Konservativismiin liittyvät toiveet kovista rangaistuksista - jopa kuolemanrangaistuksesta - viittaa että moderni kristillinen länsimaatkaan eivät edes suurissa linjoissa kykene nousemaan kovin korkealle tasolle Kohlbergin moraalihierarkiassa. Näille konservatiiveille kuvaavaa on se, että he luulevat ajavansa korkeaa moraalia ja viittaavat objektiivisessa moraalissa ikään kuin taustaoikeutukseen. Kuitenkin tämä uhkailu lähinnä jarruttaa kaikkea nousemista yhtään ylemmille moraalisuuden asteille. Hikipedia kutsuisi heitä elefantiileiksi. "Siinä missä liberalismin riskinä on tehdä ihmisistä infantiileja kidulteja on konservativismin riskinä synnyttää tekoaikuisia elefantiileja joiden mielipiteet ovat elämänkokemuksen ja näkemyksen todistamia Totuuksia, ikuisia muuttumattomia. Elefantismin lopputuloksena on ihminen joka kokee olevansa aikuinen ja kasvattava arvokeskusteluun osallistuva aktiviinen täysipainoinen kansalainen, mutta joka on lähinnä muut ohittava, joka paikkaan näkemyksineen rynnistävä ja päsmäröivä teokraatti."
Strategiat infantiiliuteen ovat monenlaisia. "Voiman" blogeissa tähän sopivaan aihepiiriin liitettiin South Park -konservatiivit. "Uudet konservatiivit ovat South Parkin inspiroimina rakentaneet brändinsä “poliittiselle epäkorrektiudille” - he ovat ironisia ja hauskoja, ja heidän vastustajansa kaikesta herneen nenäänsä vetäviä tosikkoja." Teksti liittää tähän uuskonservatiiviin asenneilmastoon myös trollaamisen. Ilmiö kuvaa mainiosti sitä, että ensin sanotaan mitä ajatellaan ja sitten jälkikäteen, kritiikin alle jouduttua, selitetään sen olleen vain vitsi. Toinen tapa on tietysti korostaa sen vitseyttä ensin, mutta sitten häivyttää se että asiassa olisi oikeasti mitään epäilyttävää. Kaavana on "halpamainen haarukka" ; (a) Jos et kritisoi, olen vakavasti otettava etkä osannut keksiä mitään argumentteja koska olimme oikeassa ja hyvyytemme oli teille suukapula. (b) Jos kritisoit, olet huumorintajuton tosikko. ; Kaava on toiminut ja aivan selvästi runsaasti sovellettu poliittisella tasolla. Populismi toimii yllättävän pitkälle tällä keinoin. (Riippumatta siitä oliko kysymys oikeistosta tai vasemmistosta, on monille tärkeämpää herättää keskustelua kuin keskustella.)
Itsekin olen konservatiivi (jolla on liberaaleja mielipiteitä) ja joka pitää tunnetusti trollaamista oikein hyvänä keinona esimerkiksi tiedonhankinnassa ja vitsailussa. Kykenen ymmärtämään, että tämä ei ole kauhean kypsää. Tämä taso on luultavasti jotain esiteinin kognitiota, eli jo itsessään hienostuneempaa kuin mitä Jehovan Todistajat usein kykenevät tarjoamaan. Toivon toki, että tässä kohden se, mihin
1: Toki tässä on hyvä huomata, että asiaa voidaan lähestyä ymmärryshorisontin kautta. Voidaan sanoa että ihminen toimii eettisesti tavalla jolla on frekvenssi. Jokainen on joskus alhainen ja joskus aika ylhäinenkin. On kuitenkin olemassa yläraja jota ei käytännössä ylitetä kuin vahingossa. Ja tämä taso on se, jonka yläpuolella kaikki on käsittämätöntä. Esimerkiksi itse en pääse yhtään millään Kohlbergin korkeimmalle tasolle, koska kaikki universaalietiikat haiskahtavat jonkinlaiselta manipuloinnilta. En ymmärrä mikä niissä voi olla eettistä. Mieleni ei yksinkertaisesti taivu sen ympärille kuin teoreettisena konseptina. En siis ymmärrä tätä. Tämä kognitiivisen puutteenalaisuuden huomiointi on siitä olennaista, että aika monet uskovaiset eivät todellakaan näytä kykenevän ymmärtävän jo "Takkiraudalta" edellä lainaamani matalimman osion, pienen lapsen tasoisen etiikan, yläpuolelle. He myös varsin konsistentisti toimivat tavalla joka suorastaan huutaa sen perään, että tätä ylemmäs ei voida nousta vaikka itkettäisiin! Ja tämä ei ole ilkeyttä, vaan epämiellyttävä huomio.
Toki jos otamme vakavasti Takkiraudan puheita liberalismin moraalirappiosta on selvä, että ne koskevat uuskonservativismia hyvinkin vahvasti. Sillä jos mietimme mitä tarkoittaa puhe poliittisesta korrektiudesta, tai oikeastaan sen vastustamisesta, voimme huomata että poliittisen korrektiuden torjuminen on kulttuurirelativismia. Eli sitä että kaikki erilaiset maailmankatsomukset on sallittava, eikä ideologioita sensuroida tai torjuta. Tämä tietysti liittyy vahvasti siihen että tosiasiassa uuskonservativismi on hyvin vahvasti tehnyt jotain josta vanha konservatiivipolvi on nähnyt liberaaleissa. Eli "Nietzscheläistynyt". Onkin tavallaan hupaisaa katsella miten moni uuskonservatiivi tasapainoilee kaksoisstandardissa jossa toisessa vaakakupissa on infantiili teokratian maustama yhtenäisvaltio ja toisella puolella kulttuurirelativistinen sananvapauden korostaminen ja vainopuheet jossa vähemmistöön sysääminen tai moite mediassa nähdään ideologisena vainona joka on tässä yhteydessä ikään kuin sellaisenaan väärin.
Ja kyllä. Mielestäni kulttuurimme ei ole edistynyt tässä, ainakaan kristittyjen puolella isojen linjojen trendinä ei ole havaittavissa muuta kuin taantumista Kohlbergin moraalisilla portailla. Otan tästä hyvän esimerkin. Pomo toi minulle jonkun divarin ilmaislaarista Billy Grahamin "Avioliitto ja kotimme" -kirjan. Se on hyvin konservatiivisen kristityn teos. Käsiini saama ties kuinka mones painos oli painettu vuonna 1967, ensimmäinen painos jo 1963. Kirja oli toki fundamentalistinen ja moralistinen, ja hieman sormella osoittava. Siinä myös torjuttiin ja paheksuttiin monia käytänteitä. Kirjan saarnaava sävy saattaa toki järkyttää monia, mutta itse olin ihan leppoisissa tunnelmissa sen parissa.
1: Kirjan sävy oli kuitenkin individualistinen. Kirja kysyi "miten sinä voisit omassa elämässäsi". Se ei haukkunut tiettyjä ihmisryhmiä. Modernissa tiukan linjan fundamentalistien julistuskirjallisuudessa sen sijaan kuuluu identifioitua tietylle puolelle. Ja tämä tehdään haukkumalla Tämä taas keskittyy itsekasvun sijasta enemmänkin poliittiseen voittoon ; Ollaan pelastamassa enemmän yhteiskuntaa moraalirappiolta kuin yksilöä. Tämä lähentää kohti teokratiaa ja murentaa tätä kautta keskiarvomoraalia, ainakin "Kohlbergin moraalimittarilla" kurkistellen ; Toki yhteiskuntaakin voidaan kohottaa ylevöittävästi etiikalla, mutta sävynä on nimenomaan Jehovan Todistaja -maailmasta tuttu pelottelu. Jopa silloin kun tälläinen konservatiivi lainaa Kohlbergia, hän ei puhu "moraalikadosta" minään muuna kuin JT -mallisena "joko me tai arvotyhjiö" -mallilla.
2: Kirja ei ollut denialistinen. Siinä missä nykyään monet tutkimukset haukutaan vain sitä kautta että "liberaali bias" - Johon tekisi mieli sanoa vain että "bibelaari lias" joka kuulostaa miltei englannin kieleltä - Graham sen sijaan viittaa tieteeseen. Jopa Kinsey nostetaan kirjan kansien välissä esiin tavalla jossa otetaan irti sitä mikä hänen sanomissaan on perusteltua ja mikä ei. Tulokset aikaansaavat huolta eivätkä todellisuuden kieltämistä. Modernin ajan tyylissä ei oikeastaan enää ole kysymys mistään moraaliargumenteista tai moraalin miettimisestä. Pelkästään JT -retoriikastakin tutuksi tulleet ideat, tunteet ja pelottelu ratkaisevat. Sen sijaan että rakennettaisiin moraalinen argumentti jossa esimerkiksi arvioitaisiin kohteen hyvyyttä, on päätetty että kuka on syyllinen ja kuka on oikeassa. ; Loppupeleissä ei ratkaise se, kuka edustaa hyveitä vaan kenen hallussa on symbolit joiden auktoriteetin alle hyveet mielikuvissa sidotaan. Moraalivammaisille ihmisille, jolla ei ole esittää argumentteja vaan ennaltapäätetyn tuomion muotoilua, ja joiden kyvyt eivät riitä seurausten tutkimiseen ja hyvyyden päättelyyn, onkin nykyään tapana ottaa keskustelu haltuun. Keinolla millä hyvänsä juttu on käännettävä muualle ; "Etiikasta" siirrytään osallistujien "todellisiin motiiveihin" ja "intresseihin". Tätä usein naamioidaan alkeellisesti kutsumalla sitä "metaetiikaksi". Sillä ei vain sitten ole juuri mitään tekemistä ns. hyvin perustellun ja eettisesti arvokkaan ja filosofisesti laadukkaan metaetiikan kanssa.
Tässä kohden on tietysti hyvä huomata että kristityt nousevat hyvinkin eri tasoille. Kohlbergin mallissa kristillinen malli voi aivan täysin nousta korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Moni intoutuukin tästä ja selittää että ateisti ei voisi olla maksimissaan yhtä hyvä. Ajatus on mielenkiintoinen, sillä se ohittaa sen, että siinä missä usein uusateismia intellektuellimmaksi kehuttu eksistentialistinen ateismi on liberaalia ja siihen Kohlbergin hierarkiaan liitetty moraalikatoajattelu sopii, niin uusateismi on skientististä. Itse asiassa Sam Harris on hyvin tiukasti "Moraalisessa maisemassa" määritellyt objektiivisen biologisen etiikan. Tämä on sisällöltään hyvin samanlainen kuin uskontojen tarjoama etiikka - paitsi että siinä ei ole kosherin tapaisia kuriositeetteja ja koristeita, eli tekosiveitä sääntöjä sääntöjen vuoksi. Samoin se mikä Dawkinsissa usein eniten ärsyttää on juuri hänen antirelativistisuutensa ; Dawkins moittii kristinuskon hedelmiä käyttäen moraalisia arviointeja. Toimia pidetään suoraan pahoina ja eihyväksyttävinä. Nämä ovat eettisiä kannanottoja, eivät moraalirelativismia. Nämä ärsyttävät lausunnot jotka saavat "militantti" -sanan nousemaan kristittyjen fundamentalistien huulilla voivat aivan täysin hejastella Kohlbergin mallin korkeinta tasoa.
Moni tietysti selittää, että Taivas on totta ja biologinen ihmisyys ei. Toki tälläisiä kulttuurirelativistisia konservatiiveja on helppo löytää ; Hehän uskovat juuri kulttuurirelativistien tapaan siihen että ei ole mitään yhtä tiettyä normia johon ihminen lomittuu. On kuitenkin syytä huomata, että Kohlbergin mallissa totuusarvo ei ole kovin oleellinen. Esimerkiksi kristinuskon hyvyyttä ei mitata siten että tehdään empiirinen mittaus siitä onko Taivasta olemassa vai ei. Arvio tehdään vain sillä tasolla jolla ihmiset elävät. Näin ollen jos uusateistit tekevät skientistisen etiikan vedoten lajinmukaiseen käytökseen, he nousevat hyvinkin korkealle. Minusta toki logiikkaloikka kuten kristittyjen oikominen Jumalan olemassaolosta moraalilakien olemassaoloon ja siihen että ihminen voi jostain kirjasta päntätä mitkä nämä moraalilait ovat, mutta tälläkään ei ole väliä.
Tässä on toki muistettava se, että tämä on vain se korkein taso. Keskiarvo painaa. Ja itse olen huomaavinani, näin agnostikkona, että uskovaiset ovat paljon useammin hyvin julmia. Ateistit taas ovat vähemmän bashaamassa pelolla ja uhkailulla selittäen että ilman pelkoa ja uhkailua ei voisi olla hyvä. Sen sijaan heistä olen tyhmä tai absurdi kun en hyppää ateismiin. Näin karkeasti sanoen ateistit pilkkaavat älyäni, uskovaiset moraaliani. Molemmat ovat loukkauksia ja molempiin on varmasti vankkaa pohjaakin. Mutta jos tavoitteena olisi kiipiä mahdollisimman ylös moraaliportailla, tässä voi tehdä vain yhden arvolauselman siitä kumpi ideologia näyttää tuottavan hyvää hedelmää
Hyvin monille kristityille pelko ja uhka ja palkkio ovat selvästi jotenkin pirun oleellisia, he eivät usein edes näytä ymmärtävän että tätä hienostuneemmalla tasolla voisi olla mitään rakentavaa. Siksi vaihtoehtona monelle onkin teokratiaa hipiva yhtenäiskulttuuri ja tietty malli jossa on määritelty mielipiteet abortista eutanasian kautta avoliittoon ja moraalinen rappio. Nähdäkseni tästä ei ole ollenkaan kyse. Jos ei kykene nousemaan tätä pelko-tottelu -tasoa korkeammalle etikkassa, jää niin matalalle kykkimään, että on itse asiassa edustamassa kognitiivisesti matalinmoraalisinta ihmisryhmää joka voi olla. En nimittäin usko ns. arvotyhjiöön. Tässä ensimmäisessä portaassa on siis niin suuri pahuus mihin ihminen pystyy. Karkeasti sanoen juuri tämäntasoisten ihmisten kurissapitoon tarvitsemme poliisia ja politiikkaa. Että onneksi olkoon vain Jehovan Todistajille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti