"Intelligent Design" on viime aikoina saanut uutta nousua. Meyerin "Darwin's Doubt" on tullut painoista. Ja koska ID on tunnetusti maailman ainut supertiede jota tehdään populaarijulkaisuin, on tämä yksi kirja käytännössä nostanut vanhat jo aiemmin kuopatut argumentit uudelleen esiin. ; Tässä ei ole mitään uutta tai yllättävää. Kreationismia kuvaavat ns. kausittaiset "myyrävuodet". Liike tuottaa hypetystä, ja sitten tämä ei otakaan siipiä alleen ja asia vaipuu hiljaisemmalle. Tappiota ei koskaan myönnetä, vaikka vaipuminen johtuu luonnollisesti siitä että argumenttien heikkoudet tulevat yleisesti tunnetuksi. ja sitten pienen tauon jälkeen palataan takaisin. Ja ainut yllättävä piirre tässä on siinä, että tullaanko takaisin siten että liike käyttää vanhaa nimeä vai onko nimilappu vaihdettu.
Myyrävuosien aikana on kuin niistä vanhoista argumenteista ei koskaan olisi käyty mitään keskustelua. Kliseet toistuvat. On kuitenkin kenties oleellista käydä sitä taas. Jos ei muutoin niin sosiaalisin syin. Pyöritellen samaa voi sentään tehdä saman vähän eri tavalla.
Otan tässä yhteydessä esiin erilaiset hienosäätöargumenttien teemat. Oleellista on, että niissä kaikissa nähdään hienosäätöä, mutta tämä hienosäätö tapahtuu perimmiltään hyvin erilaisilla tasoilla.
1: Kosminen hienosäätö ("Cosmic Fine-Tuning") joks käsittelee antrooppista periaatetta. Eli se käsittelee universumin lähtöehtoja ja miettii miten luonnonlait ovat juuri sellaisia että voimme olla olemassa.
2: Biogeneesiä koskeva hienosäätö hienosäätö ("Biological Fine-Tuning") jossa esitetään että biologisissa kohteissa on informaatiota joka on sidottuna ensimmäisiin eläviin olentoihin. Tämä on se, johon Meyer keskittyi "Signature in the Cell" -teoksessaan.
3: Biologinen hienosäätö ("Zoological Fine-Tuning") joka keskittyy kambrikauden räjähdykseen eli siihen miten kambrikauden aikana syntynyt monien eri eläinryhmien nousu ilman aikaisempia fossiileja ei kerrokaan siitä että kovakuorisuus kehittyi vaan siitä että eliökuntaan on tuotettu anatomisesti sofistikoituneita olentoja. Tää näkemys on Meyerin "Darwin's Doubt" -kirjan pääteema.
4: Biokemiallinen hienosäätö ("Biochemical Fine-Tuning") jossa esitetään että eliöissä on mutkikkaita rakenteita joita ei voi syntyä evoluutiolla. Tämä on etenkin Behen "Darwin’s Black Box" -teoksen pääviesti.
Nämä voidaan nähdä ikään kuin sarjamaisessa muodossa ja näistä yritetäänkin rakentaa ikään kuin kumulatiivista argumenttia. Kun moni vaihe vaatii osallisuutta, niin vähintään yhdessä vaiheessa olisi jotain ; Ne ovat lineaarisessa järjestyksessä ja voidaankin ajatella, että jos ketjun jokainen argumentti olisi heikko, niin kyllä ne yhdessä saavat aikaan jonkinlaista perusteluvoimaa. En ole tämänlaista kumulointia kohtaan kovin vihamielinen. Pääongelmat kun ovat enemmänkin näissä pääargumenttityypeissä. Kun jokainen niistä näyttää olevan yksinään hyvinkin pseudotieteellinen, ei tavallaan tarvitse miettiä että muuttuuko argumentti oleellisesti paremmaksi jos iso kasa argumenttivirheitä pistetään peräkkäin. ~ Näin karusti sanoen ; Kokonaisuus on tässä kohden varmasti vahvempi kuin osiensa summa. Heikompi se ei voisi olla oikein mitenkään.
Näkisin kuitenkin että hienosäätö tarkoittaa usein hyvinkin erilaisia asioita.
1: Esimerkiksi kosminen hienosäätö perustelee designiä sillä että se tuottaa elämää helposti. Luonnonlait siis ikään kuin itse rakentavat sen. Ja tämä luonnonlakien ohjaavuus on siis se joka puolustaa teismiä naturalismin yli. Kuitenkin sitten kun menemme biogeneesiin, niin teismin puolesta puhuukin yht'äkkiä se, että se nimenomaan ei tapahdu todennäköisesti luonnonlakeja rikkomatta. ; Kysymys onkin siinä, että miten ihmeessä biologian kohdalla haetaan ihmettä joka tapahtuu epätodennäköisesti, ja kun jokin asia sitten tapahtuu todennäköisesti, niin se kertoo ennakko-ohjelmoinnista. ~ Tämä herättää huomion siitä että käytössä on itse asiasa keskenään päinvastaiset selitysmallit. Jos jokin tapahtuu luonnonlakien kautta, se on suunniteltu ohjelmoimalla. Mutta näiden samojen ohjelmointisääntöjen kiertäminen tarkoittaa myös suunnittelua, koska tämä ohjelma on rikottu. Käytännössä jompi kumpi tilanne osuu aina kohdalle. Joko luonnonlait tuottavat sen helposti tai eivät.
2: Itse asiassa tarkemmassa tarkkaislussa voidaan huomata että monet designmallit syövätkin toisiaan. Jos esimerkiksi otetaan universumin hienosäätö, niin voitaisiin ajatella että jos sen hienosäätö menisi niin pitkälle että eliöiden syntyminen olisi hyvinkin luonnonlakien mukaista, niin se se vasta olisi hienoa ohjelmointia. Tämä kuitenkin veisi tehoa ja voimaa biogeneettisen suunnittelun argumentilta. Samoin jos zoologinen suunnittelu on hienoa, niin hienoa että se tuottaisi Behen IC -rakenteita helposti, se korostaisi miten toinen designtyyppi on vahvoilla ja toinen heikoilla. Argumentit selvästi kisaavat keskenään. ; Ääritilanteissa voitaisiin olla teistisen evoluution kannatajia joista on hienoa miten hienosäädetty kosmos on, kun evoluutiokin toimii ja tuottaa kaiken eliöistä Behen RC -rakenteisiin kuin suitsait. Että odotettavaa kaikki tämä kompleksisuus koska on niin hienosäädetty universumi.
Kysymys design -argumenteissa ei siis oikeastaan ole siitä että tutkittaisiin onko jokin asia suunniteltu vai ei. Se on pelkästään sitä että on oletettu suunnittelu ja sitten jälkikäteen selvitetään miten tämä on tapahtunut. Usein ID -läiset moittivat että evoluutikot ovat "dogmaattisia naturalisteja". Tämä rakenne kuitenkin todistaa että ID itse on "dogmaattinen designisti". Suurin ongelma on tietysti se, että todennäköisyyksiä on vaikeaa arvioida kun ID ei tunnetusti tee sitä mitä kunnon tiedemies tekisi arvioidessaan vaihtoehtoja. Eli hae jotain jonka rakenne ja syntytapa ja siihen liittyvät todennäköisyydet tunnetaan hyvin ja laske tästä. Heidän päästrategiansa on hakea tuntemattomia teemoja - tai pahimmillaan väittää että jokin on tuntematon ja lietsoa epäilystä sen ympärille - ja lähinnä väittää niille jokin hyvin pieni todennäköisyys. Laskelmista puuttuu yleensä vaihtoehtoisten selitysmallien arviointi, jopa silloin kun niitä on esitetty. (Esimerkiksi RC -tematiikka on pullollaan harvoja laskelmia joissa ei ole otettu huomioon likimain mitään.)
Vakioargumentti tähän ongelmaan on ollut se, että universumin synty on luonteeltaan oleellisesti erilainen kuin muut syntytavat. Näin kosminen hienosäätö nojaa siihen miten todennäköisesti jokin tapahtuu. Muut perustuvat epätodennäköisyyden lietsontaan. Ihme tapahtuu siis valmiissa universumissa ja universumi itsessään on ihme. Tämä argumentti on toki teistiseen malliin hyvin sopiva. Se on ongelma joka peittää ontologian kannalta siihen liittyviä ongelmia. Se ei tosin korjaa siihen liittyvää epistemologista perusongelmaa ; Kun joku on luonnonlakien mukaan todennäköistä se on aina liitoksissa siihen että miten sopivat luonnonlait ovat universumissa itsessään jolloin se on "design -ihme" ja jos se ei sovi luonnonlakeihin, se vaatii myös "design -ihmeen".
Argumentiksi voitaisiin sanoa että kosmologinen hienosäätö on välttämätön ehto (necessary condition) kompleksille elämälle mutta se ei ole riittävä ehto (sufficient condition) sille. Tätä asiaa voidaan lähestyä lottoanalogialla. Voidaan sanoa että lottovoitolle lottokupongin ostaminen on välttämätön mutta ei riittävä ehto. "Jos et veikkaa, et voi voittaa". -iskulause muistuttaa hyvin tästä säännöstä. Näin ollen voidaan sanoa että on ohjelmointia että ostaa lottokupongin ja voitto on sitten se Jumalallinen väliintulo.
Tässä kohden Intelligent Design onkin argumentteineen erikoisessa maailmassa jota voisi kuvastaa vitsillä Kakesta. Kake on hullujenhuoneella koska hän kuulee ääniä - joka minusta on kyllä ihan tervettä, mutta hoitohenkilökunta on erimielinen. Ensin hän rukoilee Jumalalta lottovoittoa. "Herra, lupaan antaa köyhille, ja täällä pöpilässä on muutenkin ikävää." Voittoa ei tule vaikka kake on hurskas ja kärsivällisesti odottaa monta arvontaa. Hän kuulee päässään äänen joka sanoo "Osta ensin edes se lottokuponki". Kake päättää olla tulematta vastaan. Hoitaja kuitenkin antaa hänelle kupongin, koska hänen tulee Kakea sääliksi. Ja Kake voittaakin lotossa päävoiton. Kake on riemuissaan. Riemua himmentää taivaalta kuuluva kumiseva ääni joka sanoo että "Voitto yhdellä rivillä ekayrittämällä! Ei oo totta!" Tältä pohjalta on aika vaikeaa päätellä onko Kake vain sekaisin vai onko hän oikeasti uusi profeetta. ID voisi toimiessaan oikeasti paikata sairaanhoidon ja mullistaa biologian lisäksi psykiatrian. Jostain syystä he eivät ole kovin innokkaita miettimään näitä seurauksia ja implikaatioita joita heidän argumenteillaan kuitenkin on.
Voidaan kuitenkin nähdä että ID:llä on filosofinen sisäinen logiikka. Se ei ole epistemologiaa, vaan ajatteluketju jossa jos se, että lottokupongin saaminen on epätodennäköistä ja voittaminen on epätodennäköistä, tekee jotenkin kokonaisuudesta hyvin epätodennäköisen. Osat selvästi vaikuttavat toisiinsa vaikka teknisesti lottovoiton saaminen muuttuu todennäköiseksi jos ostaa lipun ja lottovoiton epätodennäköisyys on se joka tekee voittamiseta monille jotain niin mullistavaa että Jumala tulee mieleen ihan tervemielisillekin selitykseksi sille miksi juuri hän voitti lotossa.
Kuitenkin tämäkin selitys jättää auki ison ongelman. Se on filosofinen ja sen jälkeen ID:llä on paljon huonompi mennä. Kosminen hienosäätö nimittäin perustuu sille että elämä voisi toteutua vain nykytilassaan. Jos raskaita atomeja ei voisi olla olemassa, niin kenties hän voisi tehdä jotain muuta. Esimerkiksi Jumala voisi kaikkivaltiudessaan tehdä elämää vaikka fotoneista. Tai keijupölystä. - Toki fysikaalinen maailma tarkoittaa sitä että gravitaatio tai jokin sen kaltainen piirre tarvitaan jotta mitään kompleksista voi syntyä, mutta tässä on rajoituttu siihen että vain tämänlainen elämä olisi mahdollista. - Itse asiassa jos dualismi ja sielun olemassaolo ja henkimaailma ovat järkeviä oletuksia niin silloin tietoinen kompleksi elämä on aivan ilmiselvästi mahdollista ilman että on mitään raskaita atomeja. ; On siis selvä että kosminen hienosäätö ei oikeasti koske elämää vaan tietynlaisen elämän tuottamista. Jos luonnonlait olisivat toisenlaiset, niin kenties elämä olisi ihan erilaista ja sitten ihmettelisimme miten lait ovat sellaisia että juuri tämänlainen elämä olisi mahdollista.
Itse asiassa teismin vakavastiotettavuus ID:n yhtenä mahdollisena Designerinä tarkoittaa sitä että ei ole oikeasti olemassa yhtään mitään välttämätöntä ehtoa (necessary condition) yhtään millekään. Ja tämä syö tehot jaottelulta joka nojaa juuri siihen että on olemassa oleellinen filosofinen ero välttämättömän ja riittävän ehdon välille. ; Ja tämä onkin se syy että jos jäniksiä alkaa poksahtelemaan tyhjiöstä kuin taikurin hatusta tai jos aineeton enkeli tulee vastaan porttikongissa, ID -läinen selittää että ne ovat ihmeitä jotka kertovat designistä.
Toki tässä voidaan puolustautua sillä että tosiasiassa ID ei oleta että suunnittelija olisi omnipotentti. Kaikkivaltaisuus ei ole se joka väistämättä on ID:n designerin takana. Voisivathan ne olla vaikka avaruusolentoja. Avaruusolentoja jotka ovat vain sattumalta tehneet universumimme vaikka simulaatioksi. Tämä on toki totta. Mutta ongelmana onkin se, että ID kiistää että se ottaa millään tavalla kantaa suunnittelijan toimintatapaan tai intentioihin. Kuitenkin sen argumentit nimenomaan asettavat rajoitteita, erilaisia välttämättömiä ehtoja (necessary condition) jotta argumentti kestäisi yhtään vettä. ID rajoittaa designin luonnetta torjuessaan kaikkivaltiaan yhtenä suunnittelijavaihtoehtona. Ja tätä taas tarvitaan jotta taikurin hattua vastaan tarvitussa vasta -argumentissa olisi mitään järkeä. Ja sitä tarvitaan koska muuten kosminen suunnittelu jää argumentatiivisesti ontoksi.
Itse asiassa epistemologisella tasolla pelatessa on aivan yksi ja sama onko tilanne se, että suunnittelija on kaikkivoipa vai onko tilanne se, että suunnittelijan intentiot ja toimintastrategiat ovat tuntemattomia. Molemmat ilmenevät siten että mitään vaihtoehtoja ei karsita lähtökohtaisesti pois. Tämä iskee kaikkiin välttämättömiä ehtoja koskeviin puolustuspuheisiin. Toki keskustelu yritetään siirtää siihen että ID ei ole kreationismia ja ID ei kannata kristinuskon kaikkivoipaa Jumalaa (paitsi silloin kun kannattaa). Tämä on red herring, joka vie kysymyksen sivupoluille. Kysymys on siitä väittääkö ID tietävänsä suunnittelijan rajoitteet ja toimintastrategiat jotka määrittävät mitkä ovat designissä sen välttämättömät ehdot ja mitkä sen riittävät ehdot vai ei. Se väittää että se ei ota niihin kantaa, joten on syytä kysyä miksi sen argumentit sitten pitävät sisällään piilo-oletuksia jotka väittävät päinvastaisia?
1: En ole toki kovin innostunut leikkimään peliä jossa ID väittää että se ei usko johonkin johon se selvästi uskoo. Mutta tässä kohden sillä ei ole väliä. Itse asiassa keskustelun siirtäminen tähän aiheeseen on yleensä red herring jonka kreationisti siirtää pois. Että ei keskusteltaisi argumenttirakenteen heikkouksista vaan puhuttaisiin siitä että onko ID vai eikö ole uskontoa. Jotta ei tarvitsisi palata siihen argumenttiin.
Tämänlainen kysymys on oleellinen. Sillä ID väittää olevansa tutkimusohjelma joka selvittää onko jokin kohde suunniteltu vai ei. Kysymys on siitä onko naturalismi vai design parempi selitys. Nimenomaan tieteellinen selitys. Taktisia käsienheilutteluja ja keskustelun siirtämistä syrjään eli pakenemisella ei ole tässä mitään väliä. ID väittää kykenevänsä ratkaisemaan eron. Se väittää selvittävänsä onko kohde suunniteltu vai naturalismin tuotos. Se kuitenkin yleensä tyytyy tuottamaan saivarteluja siitä miten kohde voisi olla suunniteltu ja korostaa että naturalismi ei onnistu eliminoimaan heidän suunnittelijaansa - joka on ajatuksena varsin omituinen koska falsifiointikriteerejä ei ole eikä tule ; Behen RC -kriteerin kumoaminen kun toisi voimaa sille miten hyvin ensimmäiset eliöt oli esiohjelmoitu niin että ne voivat kehittää mitä ihmeellisempiä rakenteita.
Itse valitsisinkin päinvastaisen tien, jos olisin Intelligent Designin kannattaja. Korostaisin suoraan kristillisyyttä. Korostaisin sitä että kristityssä maailmassa nomologinen välttämättömyys (necessity) on itsessään kontingentti. Jumalalle universumi ei välttämättä koostu siitä mistä meidän universumimme. Se on pelkkä lopputulos valinnassa. Kenteis Jumalalla olikin vaihtoehtoja. Kenties hän on rajoittamaton, omnipotentti peräti. Silloin päästään eteenpäin ajatuksesta jossa on pelkkä lausuma "Jos universumi koostuu aineesta, energiasta ja tilasta gravitaatiota tarvitaan jotta voi syntyä kompleksisuutta". Jumala ei ole mitenkään metafyysisesti rajoitettu tuottamaan aineesta. Tällöin tunnustetaan että ei ole mitään metafyysistä pakkoa myöskään gravitaatiolle. Tai mitään mitä antrooppiseen periaatteeseen liittyen laskeskellaan. Luoduille on kuitenkin väistämätöntä että on jotain. Näin enkelit jotka eivät elä aineen ja gravitaation rajoituksissa ovat ihan yhtä design. Siitä huolimatta että suhde kosmologiseen designiin ja muihin vastaaviin ID -argumentteihin on hyvin erilainen.
Tämä on tosin ongelma argumenttien perustelusisällölle. Se pelastaa filosofisilta ongelmilta mutta johtaa episteemiseen onttouteen. Kyseessä ei enää ole tutkimusohjelma. ; Kaikki design -selitykset kun perustuvat siihen että on jotain rajoitteita ja olosuhdekohtaisuuksia. Kosmologisen argumentin kohdalla rajoitteina on tietyt välttämättömät ehdot joita kompleksi elää tarvitsee. Biokemiallisen argumentin kohdalla on tiedettävä tarkasti mitä evoluutio ja luonnonlait voivat tehdä ja eivät voi tehdä. Tämä vaatii aina jotenkin kahlittua Jumalaa tai designiä. Argumenttini pääasia olikin valaista sitä että tämänlainen raja tulee aina jossain vastaan. Tehdään oletus siitä mitä suunnittelija tekee tai voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Ilman tämänlaista selitettävä elämän kompleksisuus ei muutu todennäkööisemmäksi tai ihmeenomaisemmaksi yhdessäkään päättelyketjun vaiheessa.
Sanoisinkin suoraan että kunnon kristitty ei voi olla intelligent designin kannattaja koska design -mallit rajoittavat jumalaa. Rajoitettu jumala ei ole omnipotentti. Design -selitys joka viittaa kaikkivoipaan Jumalaan olisi aina perustelulogiikaltaan ristiriitainen, auki jää aina kysymys siitä miksi designer on rajoitettu tällä tavalla haluamaan jotain tiettyä eikä jotain muunlaista. ; Tämä kaikki nousee oikeasti siitä että ID ei ole onnistunut vapautumaan kristillisestä teleologian perinteestä. Ja se on se kenties erikoisin, ironisin ja hymyjä herättävin puoli. Sillä aina kun puhutaan läpitunkevasta teleologiasta, on se että aina kun viittaat että "koska Jumala tai muu suunnittelija haluaa sen niin" se herättää uusia kysymyksiä ja lopulta juostaan reductio ad absurdumiin.
Kristillisen teleologian argumenttirakenteessa on ikävänä puolena se tunnettu ongelma on se, että vastaus lopulta redusoituu muotoon "X haluaa A:ta koska hän haluaa A:ta". Tautologia ei toki koskaan ole ristiriidassa. Mutta selitysmalli joka ei vastaa omaan peruskysymykseensä ja joka voi kiertää ongelman vain ajautumalla kehäpäätelmään on selvästi varsin dogmaattinen. ; Kristillisen teologian teleologiaperinne kietoutuu ennen pitkää itsensä ympäri ja puree itseään hännästä.
Ja tämä kaikki tarvitaan jotta tiedosteaan että ID samanaikaisesti uskoo kaikkivaltiaaseen Jumalaan, ei tunnusta uskovansa kaikkivaltiaaseen Jumalaan vaan selittää että Designer voi olla kaikkivaltias Jumala, ja samalla se käyttää argumentteja jotka sanovat miltei suoraan että designer ei voi olla kaikkivaltias Jumala, koska muuten näissä argumenteissa ei olisi oikein mitään järkeä design -todistuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti