Viime aikoina älykkyydestä on puhuttu liikaa. Syynä on se, että tutkimuksissa havaittiin ateistejen älykkyysosamäärän olevan suurempi kuin kristityillä. Itse ehdottelen ilmiölle muita selityksiä, kuten sitä, että ateistiset eivät ole konformisteja, joka yleensä viittaa älyllisyyden käyttöön ja täten yhteys voi olla jossain muussa kuin ideologian totuusarvossa. Osa on syyttänyt tämänlaisia tutkimuksia jopa rasistisiksi ja syrjiviksi - aika iso osa heistä on aiemmin selittänyt että kristityt ovat älykkäämpiä ja että ateisteissa paistaa tyhmyys.
Esille näyttää nousseen viisauden korostaminen. Se, että ateistit ovat älykkäämpiä mutta uskovaiset viisaampia. Kun tämä otetaan yhteen sen kanssa että älykkyyden määritelmät ovat niin rajoittuneita, epätieteellisiä ja epäselviä, väite viisaudesta on vielä monin kerroin vaikeampi. ; Se, että älykkyyden epäselvyys on argumentti ja viisauteen voidaan vedota noin vain, ällistyttää. Minut se suoraan sanoen oanee ehdottaman, että ehkä uskonnollisessa traditiossa viisautta yliarvostetaan ja älyä aliarvostetaan sen vuoksi, että älykkyyttä mitataan lukuisin objektiivisin testein, kun viisaus todennetaan enemmän ilmoituksen kautta. Itseään voi vain väittää syvälliseksi ja viisaaksi, kun taas älykkyys pitää jotenkin todentaa.
Onnellisuuskin on nostettu tapetille. Uskovaiset ovat onnellisia. Tässä teeman voisi tietysti viedä "Sika vai Sokrates" -linjalle. Sillä aika monissa viisautta ja elämäntaitoa korostavissa linjamissa korostetaan, että vaikka meidän käsityksemme mukaan Sokrates ei eläessään eikä kuollessaan toteuttanut henkilökohtaisen onnellisuuden maksiimia, ainakin me jälkipolvet arvostamme sitä Sokratesta joka tinki ennemmin onnellisuudestaan kuin integriteetistään.
Onnellisuuden ja viisauden kautta voidaan kuitenkin ottaa oleellinen kanta arvokeskusteluun. Perinteisen kannan mukaan kirkko tekee hyvää. Se on viisas koska se ylläpitää yhteiskuntaa, auttaa, palvelee ja tuotaa onnellisuutta. Tätä ajatusta voidaan tukea sillä, että kirkko oikeuttaa saamansa rahoituksen näillä perustein.
Kun katsotaan, kirkolla onkin rahoitusta. Itse asiassa raha tuo sille myös vaikutusvaltaa. On hyvä katsoa mitä kirkko tekee eli miten se taistelee vaikkapa kansallista ja globaalia köyhtymistä vastaan. Kirkolla on tässä varmasti suurempi kannattajapohja jäseniensä ja verotulojensa kautta kuin monilla poliittisilla puolueilla. Se on yhtä suuri kuin suurimmilla puolueilla, ellei suurempikin. Priorisointi on arvokannanotto itsessään. Voidaan sanoa että kun kirkko nostaa jäsenmaksuja ja kohdistaa jäsenmaksuista kolmanteen sektoriin sellaisen prosenttiosuuden joka kuvastaa kirkon arvoja.
Kuitenkin kun katsotaan maailmaa, niin mitä kirkko tekee rahoillaan? Se jakelee lausuntoja, joiden mukaan jonkun muun tarvitsisi tehdä jotain kasvavien tuloerojen poistamiseksi. Kirkko päinvastoin pesee käsiään ja kaikissa puheissaan marginalisoi oman osallistumisensa hyvinvointivaltion ylläpitämiseen. Se näkyy vallankäyttäjänä vain omien uskovaisten uskonrituaalien hoitamisessa, uskonperinteiden pakottamisena eiuskovaisten elämään. ; Kirkon hyvyyttä tutkiessa ei voi oikeastaan tehdä muuta kuin katsoa sijoituksen optimoinnin tematiikalla. Tällöin peruskysymys on se, että mikä on pienin määrä hyväntekeväisyyttä jolla vielä kykenee profiloitumaan hyväntekeväisyysjärjestöksi ja nostamaan sellaisen profiilin kerryttämän tuoton?
Näyttää että kirkon tapa valittaa on ideologista mutta ei viisasta. Älykkäät sen sijaan voivat keksiä toimivia ratkaisuja ongelmiin ja tekevät muutoksia jotka ajavat kohti haluttua lopputulosta sen sijaan että luotettaisiin siihen että omat mielikuvat kertoisivat miten asiat ratkeavat. Älykkäät huomaavat epäkohtien mekanismit, ja kohdistavat kritiikkiä syyllisiin eivätkä mielikuviensa hirviöihin. Ja myös käärivät hihansa muuttaakseen asiat. Täytyy toivoa että kirkko ei tässä kohden heijastele uskovaisten viisautta, vaan lähinnä kuvaa sitä miten viisaudelle käy jos se institutionalisoidaan ; Tällöin riskinä on se, että yksilö viisaasti delegoi vastuunsa osaavammille. Lopulta kukaan ei tee mitään, paitsi puhuu siitä että asiat ovat huonosti. Ja rakentaa tästä jonkinlaista tirkistelevän kauhistelevaa sosiaalipornoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti