Arvokeskustelu on hyvin tärkeä aihe. Tai kenties se ei ole tärkeä, mutta se on ainakin kaikkialletunkeva. Ja miltei kaikki ihmiset viihtyvät sen parissa. Tai jos eivät viihdy, niin ainakin provosoituvat sen pariin ärsyyntymään. Koska kaikki mitä teemme voidaan tehdä myös hyvin, on syytä katsoa tätä hitusen lähemmin.
Arvokeskusteluun liittyy hyvin erikoinen vaikeus. Tietyssä mielessä se muistuttaa Quinen tapaan korostaa, että usein tehty kahtiajako analyyttiseen ja synteettiseen tietoon on keinotekoinen, tai ainakin hyvin harmaasävyinen. Syntyy ikään kuin kokonaisuuksia. Arvojen kohdalla tapahtuu äärimmäisen usein samanlaista yhteenliukenemista.
Otetaan esimerkiksi prostituutio. Hyvin moni pitää sitä moraalisesti kyseenalaisena. Tähän samaan johtopäätökseen on useita eri lähtökohtia. Otan niistä esiin temaattisesti olennaisimmat:
1: Moralistinen kanta ottaa ytimeksi siveyden. Siveys itsessään ei ole johtopäätös, vaan yleensä ottaen se on lähtokohta. Jokin on itseisarvoisesti väärin jos se on itsessään väärin. Jos jokin on väärässä muuta kautta, se on välinearvoisesti väärin. Siveyssäännöt sanovat että seksi kuuluu romanttiseen suhteeseen, eikä seksiä saa välineellistää, objektisoida ihmistä tuotteeksi. Rahalla ostaminen on väärin.
2: Välineellisesti prostituutio voidaan perustella pahaksi viittaamalla itseisarvoihin jotka eivät suoraan käsittele seksiä. Prostituutio voi olla väärin koska se aikaansaa psykologisia vaikeuksia prostituoidulle, kahnauksia lainvalvonnan kanssa. Tai koska se liittyy rikollisuuteen. Kasvanut riski seksitauteihin tai muiden elämän tai moraalin turmeleminen voidaan nähdä seurauslaeiksi ja jos vastustaa näitä, niin prostituutio on niiden suhteen syy-seuraussuhteessa.
Kuitenkin hyvin monesti tilanteessa kysymys on siitä, että itseisarvot ja välinearvot ikään kuin rakentavat toisiaan ja tukevat toisiaan.
1: Jos vaikkapa moralisoimme prostituoituja, niin tämän seurauksena on ongelmia. Itse asiassa tietyssä määrin lait ja moraalinormit ovat olemassa juuri sen vuoksi, että moraalinormien rikkominen ei ole kannustavaa, kun niistä seuraa vaikeuksia. Välinearvoisesti maailmaa katsovakin noudattaa tällöin moraalinormia. ; Vanhakantaisista siveysmalleista tiedetään, että olipa moraalinormi kulttuurissa mikä tahansa, häpeä ja siihen liittyvä eristäminen synnyttävät psykologisia ongelmia. ; Jos tänään kieltäisimme roskakuskit lailla, niin pian roskakuskeuteen liittyisi rikollisuutta. Vain rikolliset ajaisivat roskia, ja roskankuljetus olisi rikollisbisnesten suosiossa. Todennäköisesti kaupantekijäisenä tulisi roskakuskien valvomattomana huonot työolot, huumekauppa ja muut vastaavat. Pian säälisimme roskakuskeja ja päättelisimme että roskakuskeutta ei pidä laillistaa kun siinä on niin pahoja lieveilmiöitä.
2: Toisaalta jos tutustumme Jonathan Haidtiin, tiedämme että tosiasiassa suurin osa perusemootioistamme perustuvat lähinnä itsesäilytykseen. Tämä taas on biologista ja välineellistä. Tuoreimmassa "Tiede" -lehdessä kirjoittettiinkin siitä, miten ihmisillä on eroja siinä miten he ylipäätään kokevat eri asiat ällöttäviksi. Konservatiivit oksentelevat ja kestävät vähän inhotuksia. Liberaalit eivät ole moksiskaan monestakaan asiasta. Samoin vieraiden asioiden epäily, jopa yhteys ihmisten ja kulttuurien ja seksuaalisten suuntausten tuomitsemiseen, liittyy suoraan kuvotuksen tunteisiin. Näin silläkin, kuinka inhottavaksi kokee likaisen tietokoneen näppäimistön on korrelaatiossa sen kanssa onko ihminen konservatiivi tai syrjivä. Moralistiset asiat koetaan moraalittomiksi juuri sen takia että niihin liittyy ällötyksentunne. Näin ollen voimme tuomita prostituution inhottavaksi siksi että siinä on yhteys sukupuolitauteihin tai riskiin saada turpaan sutenööriltä.
On luultavaa, että tapahtumia on molempiin suuntiin. Ne vain näyttävät samalta. On hyvin vaikeaa eritellä mikä on syy ja mikä seuraus. Tämä asettaa isoja haasteita käytännössä kaikelle politisoinnille lähes mistä tahansa asiasta. Joissain tapauksissa tilanne näyttää kuitenkin selvemmältä kuin toisinaan. Harmaansävyisessä maailmassa on hyvin tummia ja hyvin vaaleita alueita. (Kuten on myös Quinen tieteenfilosofiassa. Jotkin teoriat ovat oleellisempia tiedeverkolle kuin toiset. Ne ovat parempia kuin ne toisenlaiset.)
Jos kuvittelet, että raastan epätoivoisesti hiuksiani epätietoisuuden edessä, olette väärässä. Olen vain vetämässä itseäni suosta, hieman paroni Münchausenin tyyliin, kiskomalla itseäni hiuksista. Kutsun sitä bootstrappingiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti