sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Taideväärennöksien yleisyydestä

Helsingin Sanomat tarjosi tilaisuuden testailla kykyä tunnistaa väärennöksiä. Kuvaparien tunnistamisen kautta saattoi esimerkiksi tietää olevansa Sherlock Holmes jolla on tulevaisuus taidekonservaattorina tai taide-etsivänä. ; Tietenkin "Helsingin Sanomien" kuvatesti teki jotain muuta. Se koostui siitä että kuuluisia tauluja oli modifioitu. Yhdessä on tiellä ihmisiä ja toisessa ei. Näistä detaljeista sitten tulee tunnistaa väärennös. Oikea elämä ei ole näin yksinkertaista. Väärentäjä ei tietoisesti lisää piirroksiin yksityiskohtia. Väärentäjä ei lisää Don Rosan tapaan D.U.C.K. -merkkiä jonka löytäjä tunnistaa teoksen väärennökseksi. Harvoin piirroksiin livahtaa edes anakronistista Van Burenin supernovaa. (Tai siis joskus Van Burenin supernova todella painaa ja siitä on kyllä kovasti apua.)

Rembrandt ;
taide-etsivien sokaisusta.
Helsingin Sanomat esittikin väärennösten sijasta jotain jota voisi kutsua enemmänkin taideparodioiksi. Tunnistaako Mona Lisa sen vitsiversiosta. (Toki Helsingin Sanomien parodiat eivät olleet kovin humoristisia.) Mutta taideväärennösten tunnistaminen on hyvin tärkeää. Ja hyvin hyvin vaikeaa. Don Thompson kuvaa "The $12 Million Stuffed Shark" -teoksessaan sitä miten väärennösten tunnistaminen on haasteellista. Hän demonstroi sitä miten ammattimuseoiden seinillä kautta maailman oli 600 Rembrandtin maalausta. Yksityiskokolemissa oli 350 Rembrandtia. Nämä kaikki olivat "virallisesti aitoja maalauksia". Samaan aikaan Rembrandt -asiantuntijat arvioivat että hän oli ehtinyt elämänsä aikana maalata vain 320 maalausta. Väärennökset ovat siis hyvin suuri asia.

Asia ei ole mikään salaisuus. "Independent" -lehti paljasti että on arvioitu että noin 20% taidemuseoissa olevista maalauksista on väärennöksiä. Ja ongelmana on se, että kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä mitkä 20%. Toivon mukaan "Helsingin Sanomien" testissä hyvin pärjänneet voivat auttaa tässä projektissa.

Kirjoittaja on yläasteella pärjännyt hyvin taidemaalaustunnistustestissä, hänellä oli niin hyvä tulos että se oli vuosikausia koulun ennätys. Mutta toisaalta hän oli aivan pienenä lapsena innostunut autoista ja automerkeistä ja hän nykyään tietää lähinnä että autossa on neljä pyörää. Ja tämäkin tieto uhkaa unohtua. Tämän kirjoituksen aiheena ei missään tapauksessa kuitenkaan ole se, että kirjoittaja olisi pärjännyt jotenkin huonosti tuossa testissä. Ei missään tapauksessa!

3 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Taideteoksen alkuperäisyyden tunnistaminen ei suinkaan ole mikään helppo homma. Pelkkä teoksen tunteminen ei riitä.

Kokeiltiin tuota tekstiä, ja vaikka olen suorittanut kunnialla taidehistorian tentin, tein 3 virhearviota, mutta siitä huolimatta HS piti suoritustani hyvänä ja suositteli minulle taidekauppiaan sivubisnestä! :)

Mies selvisi vähän paremmin ja hän saikin HS:n arvion hyvä, mutta hänelle tarjottiin jo tutkijan välineitä väärennöksen selvittämiseen.

Yhdessä tapauksessa ainakin väärennös oli parempi kuin oikea (meistä) niin taitavasti tehty.

Kiva testi. Kohta olen testannut itseni joka puolelta, enkä silti tiedä, millainen oikeasti olen. Ainakin herkkyystestissä löin pisteissä miehen huomattavasti suuremmalla määrällä. Nyt hän uskoo, etten teatteroi kun pillahdan itkuun jonkun asian kohdalla, joka vain naurattaa häntä. Ja taas, jos on saksalaisessa rikossarjassa paha paikka, hän pakenee ja ja katselee nurkan takaa ja huutaa, onko se jo ohi! Minä katson silmä kovana kaiken, naama valkoisena. Ja sanon: On. Nyt voit tulla!

Liisu kirjoitti...

PS.
Inhoan kirjoitusvirheitä, jotka muuttavat sanan toiseksi. Ei teksti tarkoita testiä, eikä päinvastoin. Niillä on suuri ero.

Vihaan kirjoitusvireheitä! Rakastavatko ne minua, kun tulevat aina paikalle jos vaikka niistä itsestään puhun (selän takana).

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Mutta jos ne eivät olekaan virheitä vaan freudilaisia lipsahduksia.(=tarkoitat yhtä asiaa mutta sitten esitätkin että haluat seksiä äitisi kanssa.)

Ensimmäinen kirjoitusvirhe syntyi vahinkona, Sittemin kirotusvireilöitä palgtan tekemän panovirhepaholaisia kirjoihin. Hyvä typowriter tietä että milloin on syytä livauttaa iinowatibinen wsi virhe ja milloin luottaa vanhaan kassikkoon.

Hurraa uutterat kirjoitusvirheilijät!