Apologeetikkojen parissa on ollut viime aikoina muodikasta vedota Bayesilaiseen todennäköisyyteen. Tämän lähestymistavan ensimmäinen tärkeä puolustaja on ollut Richard Swinburne, joka käytti sitä jumalatodistuksessa. Moni innostui tästä kulmasta ja propabilistinen argumentaatio on tällä hetkellä apologeetikoiden parissa suorastaan normi.
Swinburne on itse esittänyt että evidenssi Jumalan puolelle ei ole kovin vakuuttava ja tämän vuoksi hän näkee esimerkiksi pahan ongelman kumoamisen tärkeäksi. Moni apologeetta ei ole Jumalatodistuksen tehosta yhtä varovainen. Tämä on johtanut siihen että bayesilaista todistusta pidetään vahvasti matemaattisena ja vakuuttavampana kuin esimerkiksi klassisia deduktiivisia syllogismeja. Tässä kohden useille näyttää olevan vaikeaa ymmärtää se, mitä Bayesilainen todennäköisyyslaskenta itse asiassa on. ; Siinä ei ole mitään oleellisia eroja deduktiivisen ajattelun kanssa. Ne ovat deduktiivisia argumentteja joisa päätellään todennäköisyyksien kautta. Tai sitten vaihtoehtoisesti voidaan sanoa että klassinen deduktio on itse asiassa propabilistine argumentti jossa todennäköisyydet ovat joko 0 tai 1 (ei toteudu koskaan tai toteutuu aina).
Bayesilaisella lähestymistavalla on täsmälleen samat heikkoudet kuin deduktiolla ; Ne ovat täsmälleen yhtä hyviä kuin niiden premissit. Ja tämän vuoksi on monia loogisesti kohrerentteja deduktiivisia argumentteja joille nauretaan koska ne eivät ole hyviä. Itse asiassa tämä asiantila on filosofien parissa aivan tunnettu. Bayesilaisen argumentaation kohdalla on tilanne tietysti sama kuin deduktiivistenkin argumenttien kohdalla. Menetelmä itsessään ei ole väärä tai jokin jota ei voisi koskaan käyttää. Kysymys on enemmänkin käyttämistavoista, joissa deduktio ja Bayesilainen lähestymistapa yksinkertaisesti vaativat paljon tarkempaa premissiseulaa. Alkuoletusten pitäisi olla kiistattomat.
Ainut olennainen ero joka Bayesilaisessa argumentaatiossa on eiloogisessa puolessa. Ihmiset eivät yleensä ole kovin vakuuttuneita deduktiivisten argumenttien edessä koska ne ovat deduktiivisia. Bayesin kaavaa soveltavat argumentit taas ovat ilmeisesti harvemmin käytettyjä ja vähemmän tuttuja ja niin ollen ihmiset ovat vakuuttuneita niistä pelkästään siksi että ne ovat bayesilaisia.
Tämä tunne tulee vastaan etenkin kun katsoo nykyisiä apologeetikkojen muotivirtauksia. Siinä missä Swinburne sentään sanoo jotain mielenkiintoista, enemmistö Bayesin kaavaa soveltavista argumenteista ovat niin huonoja, että mieleen ei voi tulla mitään muuta kuin se, että määrä ei korvaa laatua. Siinä missä Swinburnen arugmentin arviointi on jännittävää, on monesti niin että ei ole mitään muuta järkeä että argumentti otettaisiin vakavasti, kuin se että se sattuu olemaan muodoltaan Bayesilainen. Usein on jopa niin että kristityt apologeetat esittelevät aivan omituisen typeriä ajatusketjuja ja esittävät sen vain siten että ovat muotoilleet sen Bayesilaisella terminologialla. (Joka on syvemmällä suossa kuin se lause siinä edellä.)
Esimerkiksi on luettavissa bayesilainen argumentti josta ei oikeastaan tarvitse nostaa esiin kuin lähtökohdat, jotta huomaa että se on juuri tätä pahinta mallia ; "Our argument will proceed on the assumption that we have a substantially accurate text of the four Gospels, Acts, and several of the undisputed Pauline epistles (most significantly Galatians and 1 Corinthians); that the Gospels were written, if not by the authors whose names they now bear, at least by disciples of Jesus or people who knew those disciples - people who knew at first hand the details of his life and teaching or people who spoke with those eyewitnesses - and that the narratives, at least where not explicitly asserting the occurrence of a miracle, deserve as much credence as similarly attested documents would be accorded if they reported strictly secular matters. Where the texts do assert something miraculous - for example, Jesus’ postresurrection appearances - we take it, given the basic assumption of authenticity, that the narrative represents what someone relatively close to the situation claimed."
Koko tekstiä lukiessa tulee selkeästi esiin se, että argumentintekijöillä ei ole ollut edes halua nähdä vaivaa argumenttinsa eteen. Ja itse asiassa se jopa sotkee koko Bayesilaisen peruslähtökohdan. Jos kysymyksestä haluttaisiin tehdä aidosti Bayesilainen, kysymys pitäisi rakentaa aivan toisella tavalla kuin on tehty. Oikea tapa ei ole vain olettaa että Raamattu on enimmäkseen totta ja kysyä sitten todennäköisyyttä sille että kaikki siinä olevat tapahtumat olisivat tapahtuneet ei-ihmeenomaisesti. Jotta kysymykseen saataisiin oikea todennäköisyyspainotus. Oikeampi kysymys olisi arvioida lisäksi sitä että millä todennäköisyydellä ihmiset voisivat kertoa samantapaisia tarinoita vaikka ainuttakaan ihmettä ei olisi tapahtunut. Ja kun tässä kohden käsiteltävänä on kulttuurihistoriamme tarina-aineisto, on selvää että tämä todennäköisyys on suuri.
Toisin sanoen tämä argumentti ei rakentanut oikeita premissejä. Ja itse asiassa oikeastaan se ei ollut edes Bayesilainen. (Se on toki perushengessään propabilistinen mutta ei noudata Bayesin kaavaa, joten se itse asiassa laskee todennäköisyyksiä väärin ja epämatemaattisesti.) Se oli klassinen deduktiivinen argumentti joka olisi naurun aiheinen. Mutta tätä on kätketty siten että deduktiivista kielenkäyttöä on naamioitu todennäköisyyskielellä. ; Itse asiassa on selvää että tässä tapauksessa Bayesilainen käsittely ei korjaa mitään alkuperäisen deduktiivisen argumentin ongelmista. Se itse asiassa huonontaa sitä. Tämänlaisten argumenttien viraali leviäminen taas johtuu siitä että se rakentaa kuitenkin hyvän sumuverhon joka hämmentää varomatonta lukijaa.
1: Tosin varomattomuuden kohdalla pitäisi kyllä olla aivan käsittämättömän varomaton että argumentit menisivät läpi. Ne menevät, joten kysymys lienee enemmän siitä että sanoma miellyttää ja sitä koristaa hieno sana. Todennäköisyys on miltei tiedekieltä joten jos se kertoo mihin jo valmiiksi uskoo kovasti, niin miten se muka voisi olla väärin? Oikea lopputulos ja fiini imago ja muotoilu perustelussa on monille tärkeämpi kuin se, että argumentti olisi oikeasti hyvä, toimiva ja järkevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti