perjantai 31. elokuuta 2012

"Ette edes ymmärrä aitoja kysymyksiä" ja muita dehumanisointeja

"Takkiraudan" "ruukinmatruuna" kirjoitti ateismista ja autismista. Tässä hän nosti esille sen, että "Autismilla ja ateismilla on hyvin vahva korrelaatio - enemmistö autisteista on ateisteja, Psychology Today kysyy, että johtaako autismi ateismiin?" Tämä korrelaatio onkin itsessään tosi ja blogini lukijoille myös tuttu. Tämä korrelaatio on siis tosi. Blogaus mainitsee myös korrelaation autismin ja tieteenteon kanssa ja menestyksestä eirlaisiin asiantuntijatehtäviin. Tässäkään ei ole oikeastaan mitään ongelmaa.

Ongelmana onkin sitten oikeastaan se kaikki muu. Ensimmäinen asia on tietysti se, että kun autismi aikaansaa uskonnottomuutta, niin mikä on tämän suhde homo religiosus -ajatteluun ; Peruskaavanahan oli väittää että ihminen on luonnostaan hengellinen ja uskonnollinen. Sitten esitetään ihmisryhmä joka ei ole luonnostaan hengellinen ja uskonnollinen. Tämä on dehumanisointistrategia jota en ole havainnut minkään "muun ihmisyyden tilan" (kuten lievän puolen aspergeriin liitoksissa oleminen) tai "kehitysvamman" (kuten autistina oleminen on rajoittunutta) kohdalla. Päin vastoin, usein heidän esteellisyytensä otetaan huomioon. (Tässä onkin omituinen tilanne, liikuntavammaisten erilaisuutta paapotaan uskonnoissa, mutta anna olla jos rajoitteesi on sosiaalinen.) Kuitenkin Takkirauta on tälläkin blogauksellaan harjoittamassa jotain jossa tämä synnynnäinen tila - jolle ei voi vaihtaa sen enempää kuin vaikkapa opettaa itselleen erilaisen ihonvärin - muuttuu joksikin halventamisen ja kritisoimisen yleiseksi syyksi. ; Nähdäkseni tämänlainen kiukku joka kohdistetaan synnynnäiseen ominaisuuteen ei ole sympaattista, empaattista tai ollenkaan kaunista käytöstä. Tämänlaisen asennevammanäytteen jälkeen on itkettävän kaksinaamaista vaatia parempaa kohtelua.

Itse asiassa moderni tiede suhtautuu homo religiosus -ihmiskuvaan yhdellä tavalla. Se on suurelta osin paskaa ; Uskonnolliset näkemykset toki tarttuvat, mutta kukaan ei ole uskovainen ilman indoktrinaatiota ideologiaan. Ihminen on luonnostaan ateisti, mutta hänet voidaan helposti ajatussaivarrella tästä pois (tästä jatkan myöhemmin tässä blogiviesissä kun käsittelen buddhalaisuutta.) Tosiasiassa ihminen ei ole luonnostaan uskovainen, hänen mielensä rakenteet vain ovat sellaisia että niihin vetoaa tietynlaiset ideoiden rakenteet. Pascal Boyer on esimerkiksi tutkimustuloksissaan tuonut esille sitä että ihmisen mielessä on luonnostaan skeemoja jotka käsittelevät esimerkiksi ihmisiä ja fysikaalisia kappaleita ja esineitä. Jumala on sen sijaan näiden luontaisten skeemojen sekoittuma. Ne ovat epäluonnollisia skeemoja ja jäävät siksi mieleen. Ihmiset siis saadaan uskomaan joukkoon ns. komplekseja ideoita joista yhdentyyppiset ovat hengellisiä. Tätä tosiasiaa yritetään kiertää omituisilla rationalisointileikeillä kuten "sama genetiikka, joka tekee ihmisistä empaattisia, tekee heistä myös hengellisiä (joskaan ei välttämättä uskonnollisia)."

Esimerkiksi esitetään väite siitä, että koska autistit ovat empatialtaan rajoittuneita, he olisivat psykopaatteja tai vähintään että psykopaattisuus olisi yhteydessä autismiin. "Jos ateistien väite, että jokainen ihminen syntyy ateistina, olisi totta, niin silloin myös ruukinmatruunan väite, että psykopatia on ihmisen normaalitila, olisi myöskin totta. Näin ilmeisesti ei kuitenkaan välttämättä ole; sillä a) syystä b) toisesta enemmistö ihmisistä on tavalla tai toisella hengellisiä/uskonnollisia ja varsinaisia ateisteja on hyvin vähän, noin 2% populaatiosta - ja myöskin enemmistö ihmisistä ei ole psykopaatteja tai p*skiaisia." Tämä on sinänsä ongelmallista. Eikä vähiten siksi että Ruukinmatruuna tekee sisäisen ristiriidan jo tämän yhden aiheen sisällä. Hän selittää että "Ateismin kolme muotoa ovat humanismi, nihilismi ja satanismi. Näistä humanismi on kaikkein heikoin. Se kaatuu väärään ihmiskuvaan. Ihminen ei ole hyvä ja jalo olento, vaan loppuun saakka itsekäs p*skiainen. Joka ainoa yritys pystyttää humanismin pohjalta uskonnoton yhteiskunta on johtanut katastrofiin." Eli samanaikaisesti enemmistö ihmisistä ei ole kusipäitä että on niitä. Tämä vaatii sellaista riemullista logiikkaa joka on taatusti tieteellis-matemaattis-loogisen autismiajattelun ymmärryksen ulkopuolella. Ja vähän kaiken muunkin... (Valitettavasti kuvauskolmikkokaan ei ole tosi, Sam Harris ja Dawkins kannattavat lajityypillistä käytöstä joka ei satu olemaan yksikään yllä kuvatuista. Kritiikki kohteesta jonka päänimien pääteesejä ei tunne ei ole vakuuttavaa. Kritiikin minimisääntö on se, että tuntee kritiikin kohteen.)

Sillä autisteilla on tunteet. Heidän ongelmansa on ennen kaikkea ymmärtämisessä ja ilmaisussa. Psykopaatit taas eivät ole ärsyttäviä kusipäitä, ja he ovat taitavia nimenomaan tässä sosiaalisessa pelissä. Toisin sanoen rinnastus psykopatiaan on aivan väärä. Tämä on väärä dikotomia joka tehdään taint by association -argumentaatiovirheellä eikä siinä ole oikeasti mitään perusteltua. Näin ollen jos ateismi liittyisi autismiin pitäisi tulla lisää nenäkkäitä sosiaalisesti rajoittuneita näsäviisastelijoita mutta päin vastoin psykopatia voisi jopa vähentyä.

Toinen ongelma on se, että kun luonnehäiriöitä ja narsisteja ja vastaavia tutkitaan, on heitä tavallista useammin uskonnoissa johtotehtävissä. Tämäkin on korrelaatio. Tästä ei kuitenkaan voida oikeasti vetää johtopäätöstä siihen, että uskonto aikaansaisi luonnehäiriöitä. Itse asiassa siitä ei voi vetää oikeastaan juuri mitään yhteyksiä uskontoon. Sillä tosiasiassa on luontevaa että uskonnon ja lastentarhojen kaltaiset paikat tarjovata luonnehäiriöisille juuri sitä mitä he kaipaavat. Muita ylempänä olemista, valtaa suhteessa muihin ihmisiin. He ovat myös viitseliäitä että he osaavat karismaattisen kivasti manipuloida ihmiset niin että he eivät ryhdy kriittisiksi. (Itse räyhään joskus ihan vain siksi että kohteliausuus on joskus vain selkääntaputtelua synnyttävä elementti. Yleensä toki räyhään koska minua sellaisella emotionaalisella tasolla vituttaa kun huomaan toisessa jonkun saatanallisen asennevamman jonka päätteeksi hän vaatii minulta hyviä tapoja ja kohteliasta käytöstä.)

Pääsyy on tietysti lukumäärissä (Autismi johtaa ateismiin, mutta ateismi johtuu pääsääntöisesti muusta kuin autismista ; Korrelaationuolia ei voi vedellä aivan miten päin tahansa. Tai voi, mutta silloin on lapsellinen ja jos tällä rakentaa loukkaavan väitteen on myös sosiaalinen ääliö vaikka kykyä tai halua sympaattiseen käytökseen ja empaattiseen olemiseen.) ; Kuten "Takkiraudankin" kommenteissa ja muutoin asian parista on noussut esille, autismi ei voi selittää ateismin suosiota. Ihan sen takia että ateismin suosio ja näkyvyys on valtavasti noussut viime aikoina. Ja ennen kaikkea että kyseessä ei ole mikään kaapistatulo eli entiset tekokristityt vain tulisivat avoimesti vakaumuksineen esiin, vaan heidän lukumääränsä on kasvanut. Ja ennen kaikkea auteisteja on tilastollisesti liian vähän jotta heillä voitaisiin selittää kuin osa ateismista. Sama koskee tietysti luonnehäiriöisiä. Itse asiassa se, että luonnehäiriöinen pärjää uskonnossa johtuu siitä että suurin osa uskovaisista on aivan kelpo tyyppejä. Jos vastassa olisi pelkkä lauma psykopaatteja, taistelutanner olisi liian karu ja laskelmoiva psyko lähtisi iskemään jotain helpommin koijattavaa uhristoa. (Kuten menisi koijaamaan aspergeristinörttejä joiden tilannetaju on niin huono että heitä voi huijata joillain hyvin yksinkertaisilla tavoilla.) Itse asiassa uskonnossa onkin havaittavissa että korrelaatio joka lisää luonnehäiriöisten pitoisuutta ei tarkoita samaa kuin syy-yhteys. Autistien kohdalla tilanne on sama ; Tiedemaailmassa ateistit ja autistit pärjäävät, koska heillä on sopivat kiinnostuksenkohteet. Heitä kiinnostaa tutkiminen automaattisesti tavalla joka vaatii muilta harjaannusta ja pitkäjänteisyyttä jo oikean mindsetin saavuttamiseksi. (Sellaisen joka saavutettuna sitten auttaa esimerkiksi tulkitsemaan tilastoja ja ymmärretään korrelaation ja syy-yhteyksien suhteita toisiinsa ilman että tulee jotain aivan käsittämätöntä autismi=ateismi=psykopatismi -soopaa.) He eivät ole tiedemaailmassa suosiossa siksi että heidän maailmankuvansa olisi jotenkin absoluuttisesti tosi.

Tämän vahvistamiseksi nostan esiin sen, miten Tuore uutisointi on itse asiasa tuonut esiin myös tutkimustuloksia joissa uskonnollisuus vähentää empatiantunnetta. "ateistit, agnostikot ja vähemmän uskonnolliset henkilöt tunsivat toistuvasti vahvasti uskonnollisia ihmisiä enemmän myötätuntoa auttaessaan avuntarvitsijoita" Ateismi siis on juuri sitä jota pitäisi tukea jos empatia olisi tavoitetila. Sillä uskonto toimii enemmän sääntöjä noudattamalla ; Samanaikaisesti tutkimukset ovat näyttäneet että uskonnon roolina onkin pitää psykopaatteja kurissa ; Ja tässä kohden ei toimi se, että opetetaan leppeyttä, kauniita arvoja ja kunnoitusta. Vain Helvetillä pelottelu pitää kurissa. Tämä korostaa sitä että väite empatian vähenemisestä ja psykopatian lisääntymisestä on enemmänkin toisin päin kuin mitä "Takkirauta" -blogi siihen liittää. Näyttää pikemminkin siltä että Takkirauta sekoittaa syvällä tavalla sisäisen ja ulkoisen kautta linjan ; Tämä näkyy siten että kun hän käsittelee empaattisuutta hän moittii sympatian puutteesta. Ja kun hän käsittelee hengellisyyttä, hän kuitenkin tarttuu uskonnollis-ideologisen perinteen seuraamisen tasoon. Ajatus hengellisestä ateismista näyttää hänestä aivan mahdottomalta.

Se näyttää mahdottomalta pääasiassa "koska henkilökohtainen kokemus". Hän on katsonut kuiluun ja jättänyt tien kesken. "Ja tämä oli myös ruukinmatruunan oma tarina. Hänkään ei kulkenut tuota tietä sen loogiseen loppuun saakka." (Tässä en tosin voi olla muistuttamatta että eksistentialismiin ja liberaaliin maailmaan tosiaan liittyy ongelma. Sen nimi on desisionismi. Mitä desisionismi sitten on pohjimmiltaan? Uskonnollistyyppistä ajattelua jossa oleellisesa roolissa on homo religiosuksen kaltainen ihmiskuva tai siihen verrattava asia. Ja sitä ilmentää voimakkaasti esimerkiksi silloin kun määrittelee kysymykset oman maailmankuvan kautta ja kieltää toisenlaisen kysymyksenasettelun.) Mutta ymmärrän toki, mistä tässä on kysymys. Itselläni on nimittäin täsmälleen samanlainen kokemus rukoilusta. Olen kokeillut enkä ole saanut siitä mitään. Oikea ratkaisu tässä ei ole selittää että rukoilu ei tuota ihmisille mitään. Sillä moni kuitenkin harjoittaa sitä. Sartren loikka on Takkiraudalle yhtä epäomakohtainen kuin rukoilijan omituisen höpinän yhteys sisäiseen rauhaan. Yhteys tapahtuu monilla ihmisillä, joten minusta olisi aika helvetin egoistista ja epäsympaattista ja epäempaattista olettaa että juuri minä olisin ihmisyyden ylin mitta ja minun tunteeni se ydin jonka heijastumia joka ikinen muu ihminen on hyvinkin tarkasti. (Edes minä en ole noin besserwisseri.)

Sartren hyppäys tiukkaan etiikkaan on päin vastoin suora seuraus siitä että ulkoinen teleologia vaihdetaan sisäiseen intentionalismiin jossa syntyy aivan uusi tavoitteellisuus. ; On itse asiassa aivan selvää että evolutionistis-skientistis-ateistinen ihmiskuva ei ole mikään "tabula rasa", joka eläisi jossain kulttuurirelativismissa. Päin vastoin, ateistejen Sam Harris ja muut korostavat evoluutiota ja laumakäyttäytymistä altruismin selityksenä. Ja perustavat etiikan tähän. Ihmisessä on siis lajinmukainen teleologia joka tekee siitä intersubjektiivisen. Se ei toki vastaa Jumalateleologiaa. Mutta se vastaa hyvin voimakkaasti buddhalaista näkemystä ihmisluonnosta jossa suhde Jumalaan jää enemmänkin arvoitukseksi ; (Buddhalainen ateismi ei ole mahdottomuus).

Nostin tietysti buddhalaisuuden esille itsetarkoituksellisesti. Sillä "Ruukinmatruuna" on toistuvasti kertonut olevansa buddhalainen. Siksipä juuri tämä blogaus on mainio esilleotettava. Sillä siinä puhutaan teleologiasta seuraavasti : "autisteille on tyypillistä kyvyttömyys hahmottaa teleologisia kysymyksiä eli asioiden tarkoitus-syysuhteita. Normaali-ihminen kysyy läheisen ihmisen kuollessa ensimmäiseksi että miksi?, kun taas autisti kysyy miten?. Richard Dawkinsin mukaan kysymys "miksi" on täysin mieletön, ja muuan asperger-nainen toteaa lapsuudestaan: Minulle maailma oli kaoottinen, itseriittoinen systeemi. Sitä ei oltu suunniteltu; se oli kehittynyt. Ajattelin, että talot ja tiet kasvoivat maasta samalla tavoin kuin puut: minulle oli käsittämätöntä, että joku oli suunnitellut ja rakentanut ne. Hän ei ymmärtänyt, että joillakin asioilla oli tarkoitus. Ja kuinka ollakaan, ruukinmatruunaa on kovisteltu juuri teleologiasta ja annettu ymmärtää hänen olevan hullu ja tollo, kun hän pohtii teleologian kysymyksiä. Itse asiassa ruukinmatruuna kutsuu niitä elämän suuriksi kysymyksiksi. Mistä olemme tulleet? Miksi ylipäänsä olemme olemassa? Mitä kuoleman jälkeen? Mikä elämässä on tärkeää? Mikä on kaiken perimmäinen substanssi? Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on hyvä elämä? Mikä on kaiken tarkoitus, alkuperä ja päämäärä? Jotta millään olisi mitään tarkoitusta. kokonaisuudella täytyy olla jokin tarkoitus. Jotta kokonaisuudella olisi mielekäs tarkoitus tällä hetkellä, sillä täytyy myös olla tarkoituksellinen alku ja päämäärä. Jos luomakunnalla ei ole tarkoituksellista alkua ja jos sen ainoa tarkoitus on sen väistämätön loppu, niin kaikki mitä me sillä välillä teemme, on todellakin turhuuksien turhuutta."

Tässä toki tulee esiin se, että onko kenen kysymykset oikeita. Että onko "enemmistö oikeassa" ja "onko totuus käsiäänestyskysymys". Mutta ennen kaikkea tämä on mielenkiintoisessa suhteessa buddhalaisuuteen. Alan Watts kertoo "Zen" -kirjansa sivulla 33-34 että itämainen ajattelu, taolaisuus,  zen ja buddhalaisuus nimenomaan kategorisesti kieltää nämä euroopassa oleelliset "suuret kysymykset" ; "Tärkeä ero taon ja tavanomaisesti käsitetyn Jumalan välillä on se, että kun Jumala tekee maailman tekemällä (wei(h)), tao tuottaa sen ei-tekemällä (wuwei(i)), joka merkitsee lähimain samaa kuin se mitä tarkoitamme 'kasvamisella'. Sillä esineet, jotka tehdään on koottu erillisistä osista kuten koneet ja muotoiltu sisällyksettömästä kuten veistokset. Sen sijaan kasvaneet esineet jakautuvat osiin sisältä päin. Koska luonnollinen maailma toimii pääasiassa kasvuperiaatteen mukaan, kiinalaisessta mielestä olisi jotenkin kummallista kysyä miten se tehtiin. Jos maailma tehtiin, silloin joku myös tietäisi kuinka se tehtiin - joku joka pystyisi selittämään kuinka se koottin osa osalta, kuten teknikko pystyy selittämään 'yksi kerrallaan' -sanoin, kuinka jokin kone kootaan. Mutta ajatuksen ja kielen kömpelöin keinoin on yksinkertaisesti mahdotonta tietää kuinka kasvava maailmankaikkeus kasvaa, niin että kukaan taolainen ei edes uneksi kysyvänsä, tietääkö tao, kuinka se tuottaa maailmankaikkeuden. Sillä se toimii välittömästi, ei suunnitelmallisesti."

Tämä on tärkeä huomio koska tosiasiassa buddhalainen ajattelu näkyy eksistentialismissa hyvin vahvasti. Jos esimerkiksi lukee vähänkin fenomenologiaa, ei voi olla huomaamatta vahvaa samanlaisuutta, mentaliteettiyhteyttä buddhalaisen asenteen kanssa. Tämä on antiskientististä. Kun ateismi liitetään tähän ja autismiin samanaikaisesti, on selvää että "jossain mättää vahvasti".

Olenkin itse asiassa ihmetellyt miten Ruukinmatruuna kuvastaa itseään toistuvasti "historian elävöittäjäksi". Ihan sen takia että en ymmärrä miksi suurin osa tämän skenen ihmisistä on sellaisia että he eivät voi tunnustaa vain leikkivänsä. Heille vapaa-ajan täytyy olla aivan vitun kaikkiselitettyä. Että jos taiteen tekeminen ja leikki eivät ole nasakkaana koherenttina kokonaisuutena kaikessa, niin sitä ei voi hyväksyä. Itse asiassa tämä asenne paistaa myös Ruukinmatruunan tästä blogauksesta joka korostaa että "maailmanselitys joka ei sisällä taiteentuottamista ei ole riittävä". "Ollakseen mielekäs, maailmankatsomuksen tulee olla johdonmukaisesti sovellettavissa elämään. Se tarkoittaa, että maailmankatsomuksen täytyy olla johdonmukaisesti sovellettavissa kaikkiin tieteen ja myös taiteen aloihin. Sen mukaan pitäisi olla mahdollista toimia rakentavasti ja eheyttävästi niin yksilötasolla kuin yhteisötasollakin, juridiikassa, politiikassa, ekologiassa jne. Jos maailmankatsomusta ei voi johdonmukaisesti soveltaa elämään, vaan se johtaa käytännöllisiin mahdottomuuksiin, täytyy sen lähtökohta asettaa kyseenalaiseksi. Jos maailmankatsomuksemme ei sovi minnekään muualle kuin korviemme väliin, meidän tulisi vaihtaa joko maailmankatsomustamme tai sitä maailmaa, jossa elämme." Tämä on tietysti sen sortin nuivuutta, että hyväksyn sen. Lisäksi juuri tämänlainen "kaiken selittäminen tai irrelevantiksi jättäminen" ja ehdoton dikotomisuus ja tiukka normisto ja käytäs on autisteille tyypillistä. Tämä tuottaa tietysti pienen inhimillisen huvittuneisuushymähdyksen. Kunnes tajuaa että historiassa ja lähtökohdassa riippuminen on nimittäin perustaltaan jotain hyvin ei-buddhalaista. Historian elävöittäminen ja "taiteen selittäminen" ja "leikkimielisyyden tuhon" kun voidaan nähdä olevan äärimmäistä käsitteellistämistä jota buddhalaisuus vastustaa.

Näenkin vain yhden syyn sille miksi Ruukinmatruuna on omien sanojensa buddhalainen. Hän on uuskonservatiivi. Ja tämä on maailman pessimistisin maailmankatsomus. Se on ottanut vaikutteita Schopenhauerilta. Joka taas oli tunnetusti buddhalaisuuteen päin. Kristinuskon ongelmana on nimittäin ongelmallinen suhde pahan ongelmaan. Sen sijaan Buddhalaiselle ajatus siitä että "Miksi maailmassa on tuskaa" on yhtä omituinen kuin kysymys "miksi maailmassa on gravitaatiota". Alan Watts korostaakin että buddhalaisen suhde pahan ongelmaan on se, että koko kysymystä ei nähdä mielekkäänä. Koska maailma on sellainen kuin on. Tämä tarkoittaa tietysti sitä että Ruukinmatruunan "suuret kysymykset" pamahtavat jälleen seinään. Mutta toisaalta juuri tämä pahan ongelmaan suhtautuminen on luonteva selitys sille, miten hän on buddhalainen ; Olisi hankalaa sovittaa yhteen kristinuskon sympaattis-empaattista ystävällisyyttä uuskonservatiivien äärimmäisen kovaan ja julmaan ihmiskuvaan. (Tosin tämä onnistuu monilta kristityiltä, perisyntiä ylikorostamalla. Mutta näissä on jotain epärehellisyyden makua ja psykopatismia ja ymmärrän täydellisesti miten Ruukinmatruuna kokee inhoa tätä ratkaisumallia kohtaan ja siirtyy buddhalaisempaan asenteeseen.)

Tosin kun elämänohjeet tulevat uuskonservatiivilta, jopa minä olen ihmeissäni. Sillä tämä maailma olettaa että ihmiset ovat läpeensä paskoja ja että kaikki on menossa vain huonompaan suuntaan. He ovat ärtsyjä. hakevat konfliktia vaikka puhuvat rauhasta ja ystävällisyydestä. Kokevat murinansa oikeutettuna. Kokevat dehumanisoinnin, ali-ihmisöinnin ja halveksunnan olevan yhteiskunnan pelastamista, koska vain oikeaoppisuus tarjoaa heistä ihmisenä elämisen mallin.

Ja vittuuntuvat siitä että jos he ensin rakentavat omituisia loukkaavia kyhäelmiä joissa ateismi tarkoittaa nihilismiä ja moraalittomuutta ja sitten vastapuoli ei hyväksy näitä ollenkaan kuvauksiksi itsestään. Tämän jälkeen Ruukinmatruunan vakaalla rintaäänellä sanottu lausunto "Autismilla ja ateismilla on selkeä korrelaatio ja todennäköisesti myös kausaatio, ja tässä valossa ei ole lainkaan outoa, miksi ns. suuri yleisö kokee Vapaa-ajattelijoiden liiton sekoilut aivan kuten Illuminati-pelissä: "Fanaattinen-Outo". Mutta autismi ei ole mielisairaus eikä tunnesokeus rikos. Eivätkä ateistit ole kovaäänisyydestään ja suvaitsemattomuudestaan huolimatta viharyhmä. Ikävä kyllä metsällä on paha taipumus vastata kuten sinne huudetaan, ja ateistien on vaikeaa nähdä, miksi heitä nuivitaan." muuttuu kokonaisuutena varsin omituiseksi. Harmaasävyjä ei nähdä vaan "hulluus on hulluutta" ja ateistejen mahdollisuus olla "jotain siltä väliltä" kielletään. Huvittuneisuuden maksimoinniksi ei voi oikeastaan enää tehdä paljoa. Paitsi siteerata lisää. "Mutta tolkkua on vaikeaa odottaa, sillä autisti näkee maailman mustavalkoisena, eikä näe aste-eroja. Tyypilliselle ateistille esimerkiksi maltilliset kristityt ja kiihkomuslimit ovat "yhtä hulluja" ja "heidän välillään ei ole mitään eroa" kun taas neurotypaalinen ihminen näkee valtavan aste-eron sekä paljon harmaasävyjä siinä välillä. Myöskään autisti ei kykene näkemään mitään eroa hengellisyyden ja taikauskon välille - hänelle ne ovat sama asia. Juuri tämä ehdottomuus tekee autisteista vaikeita sosiaalisissa tilanteissa." Kuitenkin kenties tämä kinastelu onkin pessimismin vuoksi nähtävissä hieman uudessa valossa. ; Uuskonservativismi on yksinkertaisesti "ongelma josta tehdään olotila". Tämän seurauksena syntyy omituinen tila jossa loukkaannutaan jos joku ei pidä uskomista järkevänä ja jos uskonnolle annetaan vain psykologisia syitä joka tekee niistä eitieteellisiä ja taikauskoisia ; Mutta itse voidaan sitten rakentaa ties minkälaisia psykologisointeja joissa vastapuolelta estetään sekä elämässä että filosofisessa maailmankatsomuksessa vaihtoehdot muuhun kuin arvotyhjiönihilismiin jossa voidaan viljellä sosiaalista kyvyttämyyttä, empatiattomuutta ja psykopatismia ja muita kivoja termejä. (Psykologismeilla vastustajansa ihmisyyden lukitseva buddhalainen soveltaa muuten käsitteellistä ja rajaavaa ajattelua, joten tässäkin nousee esiin este niistä "suurista kysymyksistä". Jo medikalisoiva näkökulma todistaa että Ruukinmatruuna on lähempänä kristillistä punaniskajuntti-ääri-fundamentalismia kuin buddhalaisuutta.)

Uuskonservativismi on etääntynyt siitä ajasta jolloin Schopenhauer ärstsyili. Silloin oltiin vielä maailmassa jossa vallitsi "tough love". Konservativismin ja uuskonservativismin merkittävin ero on siinä että uuskonservativismi on luopunut siitä "lovesta". Klassisessa konservativismissa on erimielisyyksiä ja syviä debatteja. Mutta tämän kohdalla maailmankuvakisaamisessa on kysymys jostain paljon kivemmasta. Jostain joka ei ole "mulla on mun omat faktat ja oma logiikka ja paljon pahaa verta ja lokaa teidän ali-ihmisten päälle heitettäväksi". Uuskonservativismi on "nietzscheläistynyt" ja tämän seurauksena on sitten ongelmia. Klassinen konservativismi jota itse ihailen olisi perusluonteeltaan ehdottoman "homoseksuaalista" tai "sadomasokistista". Ellei olisi niin "venäläistä".

Jotenkin tämän Ruukinmatruunan tekstin lukeminen rikkoi jotain sisältäni. Ennen arvoitukselta tuntunut kysymusjoukko josta esimerkkejä ovat esimeriksi "miksi Ruukinmatruunan kaltainen fiksu nainen on käynyt vain ammattikoulun" ja "miksi Ruukinmatruunan kaltainen olento korostaa sitä miten vaihtoi alfaurokset betauroksiin" muuttuivat paljon paljon käsitettävämmiksi. Kun ennen ihailin hänen asennettaan jossa asiaan emnnään suoraan ja tämä yhdistetään kaikenlaisen "joskun-mutkun" -jossittelun ohittamiseen ja tätä kautta saadaan vastaus, ja tämä vastus haetaan perusteluilla jotka ovat joskus selkeitä ja toisinaan elegantteja. Ennen tätä päivää tässä oli mielessäni jotain niin kaunista, että hänen aivojaan olisin - syvistä ja runsaista erimielisyyksitä huolimatta - ollut valmis rakastelemaan any time. Nyt olen pettynyt enkä kykene tyrmistykseltäni rinnastamaan häneen mitään menestysviiveisen kaltaisia kiertoilmauksia. Olen niin pettynyt että saatte tästä lähtien tyytyä vain minun omiin brainfuckeihin.

2 kommenttia:

Tuomo 'Squirrel' Hämäläinen kirjoitti...

Ylläoleva analyysi oli luonnollisesti filosofinen. Sama teksti sisältää myös faktavirheitä. Itse asiassa perusfaktavirhe tulee jo ateismin sukupuolijakaumassa.

"Takkirauta" aivan vakavasti laittaa luvut, jotka on autistien sukupuolijakauma. Eli se suhde jota autisteja diagnosoidaan naisiksi ja miehiksi. Tämä toki sopii yhteen hänen "autistit ovat ateisteja" -teoriansa kanssa.

Ongelmana on vain se, että tosiasiassa ateismin kananttajamääristä, ateismin suosion todennäköisyyksistä sekä tietenkin ateistien sukupuolijakaumasta on tehty tutkimuksia ja arvioita jotka ovat ns. "yhtä kovaa dataa" kuin autismidiagnoosit. Ne taas näyttävät jotain aivan muuta.

Selvää on että sukupuolijakauma on. Enemmistö miehistä on ateisteja kuin naisista. Mutta ero on todellakin jotain aivan muuta kuin mitä Ruukinmatruuna väittää. "Comparing that to the percent of atheists in the fourth plot you see an interesting trend: the maximum ratio seems to be at low, but not trivial, levels of atheism. As atheism becomes more common in society the sex ratio abates, though it does not disappear."

Naiset siis muuttuvat ateisteiksi sitä mukaa kun se on "maan tapa".

Itse asiassa tilastot näyttävät että sukupuolijakauma on vähemmän tiukka kuin autismissa. Vain muutamassa maassa suhdeluku on suurempi. Niissä taas ateismi on harvinaista. Muualla tilastot näyttävät että ateismin kannattajia on helvetin paljon enemmän kuin autisteja. Ja sukupuolijakaumakin kutistuu ja kutistuu.

Tämä toki sopii yhteen Takkiraudan naiskuvan kanssa. Hänhän on valittanut siitä miten naiset valitsevat aggressiivisia miehiä ja hylkäävät taidon ja älyn.

Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä että Takkiraudan tulisi hyväksyä että vastustettu aggressiivinen mies ei olekaan se skientisti, joksi hän sen leimakirveyttää. Päin vastoin, se on maan tapaa soveltava valtaapitävä. Joka on btw. yleensä uskovainen.

Itse asiassa luonnehäiriöiden jakauma jonka jo esitinkin tuo esille uskonnon olennaisimman ongelman ; valtaosa uskovaisista ei ole kusipäitä, jotka tarvitsisivat ajatusta siitä että ilman uskontoa he olisivat väkivaltaisia ja pahoja. Ja ne jotka tarvitsisivat, menevät kyynärspäätaktiikalla johtoon. Luonnehäiriöinen ei suostu lampaaksi vaan karismallaan saa itsestään mukavan ja sympaattisen vaikutelman. Kulttijohtajamiehillä onkin tavallisesti oikein kelpo määrä naisia. Naisia jotka ala "Takkiraudan pelottelujen tapaan" viehättyvät uskonnosta sen sijaan että katsoisivat sitä "taitavaa näsäviisasta nörttimiestä". Takkirauta siis usuttaa ihmisiä tuhoamaan maailman. (Siis toki jos ja vain jos hänen negatiivinen ihmiskuvansa ja naiskuvansa on tosi.)

Erno kirjoitti...

Hieno blogikirjoitus. Aika paljolti samanlaisia ajatuksia on Ruukinmatruunan kirjoitukset herättänyt, vaikka toki ne kirjoitit vähän eri sanoilla kuin itse olisin. Itsekin olen huomannut, miten kapeasti ja jyrkästi Ruukinmatruuna ylipäätään näkee maailmankatsomukset ja uskonnot. Jonkin verran buddhalaisuuteen perehtyneenä minun on myös vaikea nähdä häntä sellaisena ainakin jos ainoa aineistoni on hänen blogikirjoituksensa. Buddhalaisuudessa erittäin keskeisessä roolissa on myötätunto ja esimerkiksi muslimeista Ruukinmatruunalla on useassa kirjoituksessa sellainen käsitys, että muslimeita kohtaan tunnettu myötätunto on lähes rikos. Tietysti muslimeja kohtaan voi olla nuiva ja hyvinkin kriittinen, mutta Ruukinmatruuna tekee sen sen verran happamasti ja jyrkästi, että sitä on mielestäni aika vaikea sovittaa yhteen buddhalaisen myötätunnon kanssa. Tämän lisäksi on myös totta tuo mitä kirjoitit liiallisesta käsitteellistämisestä. Ruukinmatruuna yrittää ahtaa monia asioita pieniin laatikkoihin juurikin länsimaalaisin työkaluin tavalla, joka buddhalaisesta kontekstista katsottuna voi näyttää aika epäolennaisuuksiin tarttumiselta. On ihan hyvä kysymys, miksi buddhalaisuus ei ole vapauttanut häntä tuolta pakkomielteeltä? Oma veikkaukseni on, että hän on ottanut uskontonsa aikalailla päälleliimatusti, ilman minkäänlaista uskoontulon kokemusta ihan vain ”koska on parempi olla jokin uskonto”. Tietenkään tätä en voi täysin tietää kun en henkilöä muuten tunne kuin blogin kautta, mutta tämä on oma kalpea aavistukseni asiasta. Tavallaan Ruukinmatruuna on aika traaginen henkilö, sillä hän haluaisi niin kovasti uskoa, omaksua jonkin konservatiivisen ja järkähtämättömän maailmankuvan tarjoavan oppijärjestelmän, mutta on siihen jollain tapaa kykenemätön. Uskon hänen itsekin olevan neurologisesti poikkeava, Asperger tai vastaava. Minkä hän tietysti itse kiistää.

Btw, olen muitakin kirjoituksiasi täältä blogistasi lukenut. Monet niistä ovat tosi hyviä ja kiinnostavia, mutta vasta nyt tuli mieleeni jotain ihan sanottavaakin. Ehkä joskus kommentoin jotain muutakin kirjoitustasi. Joka tapauksessa kiitos hyvistä teksteistä ja toivottavasti jaksat niitä kirjoittaa lisää jatkossakin. T. Ossi O.