 |
| Hei, mitä jos yhteistyön hengessä antaisitte minun lisääntyä ja jäisitte itse ilman? Sillä eihän evoluutiota kiinnosta yksilö vaan ryhmä! |
(E. O. Wilson)
"Tämä Päivä" -blogissa on kirjoitettu moraalin alkuperästä. Sille on annettu evolutiivinen selitys. "Muita murhaava yksilö huomaa muiden liittoutuvan itseään vastaan ja joutuvansa luonnon armoille ilman erityisen hyviä selviytymiskeinoja. Ja ilman yhteisöä kyseinen yksilö ei kykene lisääntymään. Yksilö ei selviydy ilman yhteisöä. Yksilön selviytyminen on itseasiassa evoluution kannalta merkityksetöntä. Tärkeämpää on yhteisön selviäminen. Yhteisö ilman moraalin kaltaista käyttäytymissäännöstöä kääntyy itseään vastaan ja tuhoutuu, jolloin huomaammekin äkkiä että moraalista tuleekin selviytymisen edellytys taakan sijaan." Hän selvästi vetoaa ns. ryhmävalinnan ideaan jota kannattaa esimerkiksi mainio evoluutikko E. O. Wilson.
Se on jotain jota voisin sanoa hyväksi huomioksi josta on vedetty väärä johtopäätös. (+) On nimittäin aivan totta, että evoluutio ei tavallaan ollenkaan ole kiinnostunut yksilöistä ; Se on kiinnostunut geenien levittämisestä. Näin ollen supervahva ja superälykäs yksilö, joka ei saa jälkeläisiä ei olisi ollenkaan evolutiivisesti menestynyt. (+) Totta on mylös että lisääntyminen on seksuaalisesti lisääntyvillä aina ryhmätoimintaa. (+) Ja eritoten totta on se, että evoluutiota ei itse asiassa ollenkaan tapahdy yksilötasolla. Evoluutio kun on geenifrekvenssien vaihtumista populaatiossa. Yksilöt ovat aina tässä mielessä pääsääntöisesti "muuttumattomia" ja lisääntymismenestys on se joka vaikuttaa geenialleelifrekvensseihin seuraavassa sukupolvessa (sukupolvesta toiseen. (-) Kuitenkin on väärin sanoa että evoluution ytimessä olisi ryhmien ja yhteisöiden selviäminen.
Tämä on itse asiassa aivan yhtä väärin kuin laittaa yksilö valinnan ytimeen. Tämä Päivä viittasi siis ryhmävalintaan. Tämä näkemys on jotain jonka kritiikistä saa melko hyvän kuvan lukemalla Pinkerin "The False Allure of Group Selection" -tekstin. Se pitää sisällään hyvin erilaisia ryhmävalinnan muotoja ja näyttää ne kaikki varsin epäuskottaviksi. Wilson on siis tässä kohden väärässä (niin ikävää tämä kuin onkin, hän on nimittäin todella mainio mies.) Ryhmävalinnan ongelmana on se, että (a) se on usein määritelty epämääräisesti (b) ei ole kerrottu mitään mekanismia jota kautta se voisi oikeasti toimia (c) ja piirteenä toimiessaan se redusoituu vihreän parran ilmiöksi tai sukulaisvalinnaksi tai laumatoiminnan tarjoamaksi yksilön lisääntymiseduksi jolloin se on enemmänkin itsekkään geenin toiminnan erityistapaus, eli se ei oikeasti olekaan ryhmävalintaa vaan jotain muuta.
Yleiskaavana on se, että on toki selvää että yhteistyö auttaa toisia ryhmiä vastaan kamppailussa. Näin esimerkiksi susilauma säästyy yhteistyön avulla vaaroista joista yksittäinen susi ei käytännössä koskaan selviäisi. Tästä yhteistyöstä on evolutiivista hyötyä jos ja vain jos (a) sudella on suoraan omia jälkeläisiä laumassa, jolloin omien geenien osuus paranee. (b) Sudella on laumassa suojattuna lähisukulaisten jälkeläisiä jolloin sukulaisvalinnan kautta omat geenit saavat hyötyä. Tiivis yhteistyö suojelee vain niitä joiden geenejä suojellaan. Jos jokin, esimerkiksi muurahaiset, orjuuttavat toisen lajin hoitamaan omia hommiaan, kyseessä ei ole suinkaan tämän toisen lajin geneettisten ominaisuuksien varjeltuminen ryhmävalinnan nimessä, vaan näitä raukkoja päin vastoin loisitaan.
Tämän kaiken referoimisen sijasta voisin nostaa esille muutaman "puoliksi oman" ajatuksen asiaan liittyen. Ja tämä on täysin eettis-poliittisia käytännöntason mietintöjä. (Pinker yksinkertaisesti teki asian niin ymmärrettävästi ja monisyisesti että olisi miltei rikos valikoida, lyhentää tai leikellä osia hänen tekstistään.) On hyvä huomata, että en vastusta ryhmävalintaa siksi että minulla on tietty, varsin pessimistinen, ihmiskuva ja siihen liittyvä kyyninen näkemys politiikasta. Perustelen tämän kyynisen pessimismin sillä että ryhmävalinta ei toimi. Tiede tulee ensin ja poliittiset implikaatiot on sidottava niihin.
Ei ole yllätys että Tämä Päivä nostaa ryhmävalinnan henkeä juuri moraalin kohdalla. Sillä ryhmävalinta on ollut tapa tuottaa kelpoisuutta esimerkiksi uskonnoille. Niillä yhteiskunta suojautuisi sitten ikään kuin luonnostaan esimerkiksi yhteismaan tragedialta, jonka perimmäinen syy on siinä että yhteinen etu tuhoutuu koska yksittäiset yksilöiden edun kannalta järkevintä on silti esimerkiksi liikalaiduntaa yhteistä aluetta, koska jos sitä ei tee itse niin joku muu kyllä tekee niin. Toki jo arkijärki sanoo että nyky -yhteiskunta näyttää pikemminkin sellaiselta että mikään uusliberalistinen "näkymätön käsi-tihkumisteoriahokkuspokkus" ei ylläpidä maailmassa suojaa yhteismaan tragedioilta. Toisin sanoen ryhmävalinta näyttää jo tässä valossa omituiselta.
Itsekäs geeni -näkökulma onkin ryhmävalintaa aidompi tapa tarkastella evoluutiota. Ja itse asiassa sen idea on juuri se, että lisääntymisessä tarvitaan muita. Sen ideana on se, että yksilö joka ei lisäänny ei ole evolutiivisesti merkittävä. Sen parissa on esimerkiksi sukulaisvalinta, jossa hyötyä saadaan epäsuorasti myös siitä että hoivataan lähisukulaisia. Se kun on vähän kuin itseään auttaisi. Ryhmävalinnan ja itsekkään geenin kautta selittyy yleinen altruismin ja yhteistyön tekemisen ongelma. Itsekäs geeni ei vain suojaa yhteismaan tragedialta. Ja kun muistamme että mikään geeniemme taikanappula ei suojaa meitä ilmastonmuutokselta tai otsonikerroksen tuhoamiselta, se kenties auttaa meitä keskittymään siihen että asiat on erikseen ja työläästi ratkaistava. Itsekkäässä geenissä ihmiskunta ei kenties ole yhtä idealistisen ihana kuin mikä ryhmävalinnan takana, mutta sen huomioiminen opettaa ainakin se, että kontrolloimaton uusliberaismi tuskin auttaa meitä välttämään yhteismaan tragedioita, pikemminkin päinvastoin.
 |
| Niinhän sinä haluaisit niiden uskovan.. |
6 kommenttia:
Sanoisin että ryhmän vaatimukset ovat eräänlainen valintakriteeri yksilölle, joka aikaansaa ryhmän selviytymistä aikaansaavia piirteitä. Kuten luonnolliset valintakriteerit, ryhmän olosuhteet ja selviytyminen ovat valintakriteereitä ja näihin ryhmän luomiin valintakriteereihin perustunee moraalisen käyttäytymisen kehitys.
Tarkoittaako tämä sitä että olet (epäfaktuaalisen) ryhmävalinnan kannalla vai (faktuaaliseen) geenien itsekkyyteen joka vaikuttaa yksilöiden kautta yhteisöön ja tätä kautta takaisin yksilöön?
Boyd+Richersonin kirjan mukaan ryhmävalinta ei toimi koska sen premissit tuhoutuu jo pieneen geenivuotoon ryhmältä toiselle eli eivät ole tarpeeksi eristettyjä yksiköitä.
Ryhmävalinnan premissit tuhoutuu ihan kaikissa sen eri skenaarioissa jotenkin.
Moraalin kehitys, joka käytännössä tarkoittanee "Tämä Päivä" -blogaajalle että minullekin lähinnä yhteistyötä. (Vähän Ridleyn malliin. Hänhän huomautti että uskontojen syntikäsitteet olivat sitä että yksilö ottaa itselleen yhteisön edestä.) Tämä taas selittyy nimenomaan ilman ryhmävalintaa siten että ryhmän intressit eivät aina ole yksilöltä pois ; Yhteistyössä saalistava leijonalaumakin auttaa toisiaan, kaikkien lisääntyminen paranee.
Ajatus siitä että taisteleva ryhmä jää eloon toista ryhmää vastaan taistelusta ja että tästä seuraisi ryhmävalinta on ajatuksena jäänne. Jäänne ajalta jolloin evoluutiossa oli harhana yksilökeskeisyys. Tässä mielessä ryhmävalinta on toki "less wrong".
PS. Kreationistit on jäänyt likimain poikkeuksetta yksilökeskeiseen evoluutiokuvaan. Edes ryhmävalinnan tajuamiseen asti eivät ole kohonneet. Ainakaan niin että argumenteissa näkyisi. Monet heistä väittävät lukevansa ahkerastikin evoluutiota ja muutakin kirjallisuutta jonka tekemistä kritisoivat. Tässä heidän olkiukonrakennusintonsa on vain niin suurta, että sisälukutaito selvästi puuttuu. Jos lukeminen on totta, eli aiheisiin ei ole tutustuttu vain lukemalla kreationistien evoluutiokritiikkiä ottamatta selvää mitä evoluutiossa itsessään asiosita sanotaan, niin tilanne heille huonontuu. Heiltä menee sen jälkeen täysi uskottavuus kaikesta koska heillä ei oman tunnustuksensa mukaan ole sisälukutaitoa. Analyyttiset kyvyt ovat vajaat, eli vajakkeja koko sakki. Ignorointi olisi sentään ymmärrettävä ja hyväksyttävä verrattuna "luen mutta en osaa mutta vaahtoan innolla ja kutsun kaikkea kritisoimistani vainoksi" -asenteen kanssa.
Selvennettäköön vielä: olen sitä mieltä, että ryhmässä selviäminen muodostaa yhden valintakriteerin selviytymiselle, samalla tavalla kuin luonnolliset valintakriteeritkin.
Puran väittämäni yksinkertaisempaan muotoon:
1. Yksilön selviämistä parantavat piirteet tyypillisesti selviävät pidempään kuin piirteet jotka heikentävät yksilön selviämistä.
2. Piirteet jotka parantavat koko ryhmän selviämistä, parantavat myös jossain määrin yksilön selviämistä.
3. Näin ollen jotkin ryhmää parantavat piirteet parantavat yksilön selviämistä ja näin ollen nämä piirteet myös selviävät eteenpäin.
Kyseessä on siis pitkälti itsekkään geenin selviämistä, mutta hieman monimutkaisemmassa sosiaalisessa kontekstissa. Jos yksilön geeni estää tätä juoksemasta, selviytymisen todennäköisyys laskee ja hänen geeninsä (ja juoksukyvyttömyys) ei siirry tehokkaasti eteenpäin. Samaten yksilö joka ei kykene toimimaan laumassa järkevästi laskee omaa selviytymistään ja pariutumisen mahdollisuutta ja siirtää kyseisiä piirteitä huonosti eteenpäin.
Kiitos täsmennyksestä. Pakko tehdä niihin oleellisia lisätäsmennyksiä jotta kokonaisuudesta saadaan järkevä
1: Yksilön selviämistä parantavat piirteet tyypillisesti selviävät pidempään kuin piirteet jotka heikentävät yksilön selviämistä.
2: Piirteet jotka parantavat koko ryhmän selviämistä, parantavat joskus ja tietyin ehdoin myös jossain määrin yksilön selviämistä. Ja osa näistä vaikuttaa keskiarvoisesti katsoen ryhmän yksilöiden jälkeläisten saamiseen tai sukulaisten kelpoisuuteen.
2+++: Osa näistä piirteistä on geneettisesti ohjailtuja, niillä on heritabiliteettia.
J: Näin ollen jotkin ryhmää parantavat piirteet parantavat yksilön selviämistä ja näin ollen nämä piirteet myös selviävät eteenpäin seuraavaan sukupolveen. Jos ja vain jos tämä sosiaalinen käytös on kytköksissä geeneihin. (Eli esimerkiksi uskonnon selittäminen ryhmävalinnan kautta vaatii uskontogeenistön olemassaoloa.
Ryhmävalinnasta ei ainakaan jää jälkeäkään jäljelle. Se nyt oli se pääpointtini. Tartuin ehkä sanaan. Mutta toisaalta sinä käytit sitä sanaa. Olen aina tiukempi "oman ideologian selityksille". Esimerkiksi jos joku kreationisti tulee sepeämään, oletus on että hän osaa aiheen vähintään yhtä hyvin kuin minä. Jos joku IC -konsepti pitää määritellä ja selittää, niin tyyppiä ei tarvitse kunnioittaa. "Oma ideologiansa" on osattava. Sama tässä tietysti sinulle. Kun evoluutiota kannattaa ja sen puolesta argumentoi, on syytä olla tarkka.
Lähetä kommentti