Patriarkaattiteoria liitetään usein näkemykseksi jossa valtaa käyttävät sovinistimiehet. He määrittelevät miehen vahvaksi ja naisen heikoksi. Näin patriarkaatti olisi miehen valtaa jossa mies määritetään vallankäyttäjäksi. "Tämä päivä -blogissa" tehtiin kirjoitus jossa korostettiin sitä, että tosiasiassa patriarkaatti on lähinnä näkemys sukupuolien roolista. Ja että tosiasiassa valtaosa "miesasialiikkeen" huolista on juuri sitä että miehiin sovelletaan patriarkaattiteoriaa. "miehiä ryhmänä piinaavat ongelmat juontavat juurensa käsitteeseen miehistä sinä vahvempana sukupuolena ja naisista vastaavasti heikompana, mutta hellempänä. Kun mies valittaa poliisille tulleensa vaimonsa pahoinpitelemäksi, syy miksei häntä aina oteta vakavasti juontaa juurensa juuri tähän sukupuoliseen stereotypiaan kovin hyvin syvällä ajattelussamme: mies on vahvempi ja näin ollen nainen ei ole voinut pahoinpidellä tätä, ellei mies ole erityisen heikko, eli feminiininen. Ajatus miehestä naisen hakkaamana on jopa komediallinen, koska sisäinen mallimme pitää tätä tavallaan absurdina. Sama malli johtaa myös siihen miksi naiset tapaavat voittaa huoltajuuskäsittelyt: nainen katsotaan paremmaksi huoltajaksi koska mies on määritelmällisesti se vahva ja kova osapuoli, ei pehmeä ja huoltava."
Tätä kautta patriarkaatti onkin jotain joka on itse asiassa usein miestä vastaan. Vahvemmaksi määritelty on heikommassa asemassa jos joutuu uhriksi jossain tilanteessa. (Ja maailma ei suojaa ketään kolhuilta.) Tämä voitaisiin toki nähdä siten, että patriarkaatti olisi yhä miesten hallussa. Silloin miehet kontrolloisivat toisia miehiä. Tämän näkemyksen taakse menee esimerkiksi Laasanen, joka korostaa että poikia kiusataan toisten poikien taholta jos heillä on feminiinisiä piirteitä. Toki tätä kantaa ajavat monet feministitkin. Esimerkiksi Rosa Meriläinen on korostanut että feminismissä ajetaan tasa-arvoa juuri sitä kautta että tartutaan esimerkiksi siihen että miehet pakotetaan armeijaan ja naisia ei. Patriarkaatin purkaminen on siis myös misten vainoamisen vähentämistä. Patriarkaatti on vallan ydin, ei sukupuoli.
Koska patriarkaatti on sukupuoliroolitettua valtaa, onkin niin että pääasiallisia patriarkaatin käyttäjiä ovatkin monin paikoin nimenomaan "telaketjufeministinaiset". Heille mies on jokin joka halveksii naista. Ja näin koko miessukukunta on paha. Tässä ajatus patriarkaatista on sitä että ihmiset nähdään nimenomaan sukupuolensa edustajina, ja että ne peräti heijastelevat perinteisen sovinistimiehen sukupuoliroolia. Ja että tämä tekee miehistä vallankäyttäjiä ja naisista uhreja. Tällä asenteella naisista tulee patriarkaattisen vallan käyttäjä. Ja tavallaan voidaan sanoa että tilastot joissa naiset saavat lapset hoitoonsa - ja että lasten saaminen on usein avioliitto-oikeudenkäynneissä verinen taistelunaihe kun molemmat haluvat lapset - on lapset saava nainen joku joka saa etua patriarkaatista. Nainen on tällöin patriarkaattisen vallan soveltaja että siitä hyötyjä.
Ajatus voisi olla äärimmäisen surullinen. Etenkin jos se vedetään biologiaan ja seksuaalisuuteen. (Siksipä ei pidä hämmästyä että teen juuri tämän.)
Laasasen tapa ajatella on ottaa tässä esille valinta-arvoteoria. Hänestä naiset ovat seksuaalivalinnan ytimessä ja että miehet ovat siksi jotain jotka ovat heidän valtansa alla. Kaikki muu nähdään seksin koristeena. Näin esimerkiksi koulukiusaajamies näyttää omaa maskuliinisuuttaan naisille. Ja naiset palkitsevat tämän. Äärimmilleen vietynä tämä ajatteluketju voidaan koherentisoida näkemykseksi joka on luettavissa esimerkiksi "Takkiraudasta" ; Sen voi tiivistää karuun yksittäistapaukseen joka on ikään kuin esimerkki koko ilmiöstä. Ja sen voi tiivist (harvinaisen pitkään) lainaukseen.
"Taru Aaltonen teki kommenttiosastolla kysymyksen, jota ei saa tehdä: Ovatko naiset muka vastuussa James Holmesin tekemistä murhista? Tämä oli erinomainen kysymys ja tätä pohdittiin myös Psychology Today -lehdessä. Vastais on pöyristyttävä: kyllä. Me naiset todella olemme vastuussa siitä, että James Holmes heitti roskikseen opintonsa yliopistossa ja uransa akateemisessa maailmassa ja ryhtyi murhaajaksi sillä naiset palkitsivat tuon käytöksen seksuaalipreferensseillään. Ennen murhaajaksi ryhtymistään Holmes oli toiminut tavalla, jota yhteiskunta preferoi, ja naiset olivat rankaisseet häntä siitä dissaamalla hänet täysin. Mutta hänen ryhtyessään joukkomurhaajaksi rakkauskirjeitä ja fanipostia sekä avioliittotarjouksia tulee niin ettei ole tosikaan. Ja Psychology Today sai vastaukseksi "kyllä". Naiset ovat vastuussa asiasta preferoimalla miesten antisosiaalista, väkivaltaista ja psykopaattista käytöstä. Jos naiset todella toimisivat kuten sanovat eli todella preferoisivat seksuaalikäyttäytymisessään kilttejä, mukavia, älykkäitä, fiksuja ja rauhallisia miehiä sen sijaan että he sylkisivät heidän päälleen ja nauraisivat heille, mitään ongelmaa ei olisi. Eikä olisi vankilabändäreitäkään eikä tämänkaltaisia joukkomurhia. Naiset siis ylläpitävät miesten väkivaltakäytöstä. Murhaaminen ja rikollisuus on seksuaalisesti palkitsevampaa kuin kunnollisuus ja kiltteys, ja me naiset aikaansaamme sen preferensseillämme."
Tässä on todellakin jotain perää. Maailma on tässä kohden aivan todella kieroutunut (jos mallina on perinteinen sukupuolisuusnäkemys). Charles Darwinin eräs järkytttävimmistä keksinnöistä ei ollut että seksi on tärkeää, vaan se, että seksuaalivalinnassa uroksen kukkoilu ja mahtailu ei olekaan mitään vallassaoloa, vaan juuri sitä että seksuaalivalinnan valta ei ole sillä. Vallankäyttäjän ei tarvitse tehdä mitään, vallankäytetyn tarvitsee.
Mutta en ole valmis menemään tätä tietä yhtä pitkälle kuin "Takkiraudan" "Iron Mistress" tai Laasanen. "Power of NO" on tehoiltaan samalla vaikuttava mutta kuitenkin rajallinen. Itse asiassa jopa Laasanen tiedostaa että machomahtailu ei ole koko totuus. Kun kirjoitin aikaisemmin "toisten treffien hinnasta", nostin esiin miten Laasanen pitää romanttista käyttäytymistä feministisenä miehelle eiluontevana käytöksenä jota tehdään siksi että naiset vaativat sitä. Romanttinen ideaali ja pehmomies on sekin siksi osa naisen preferenssimanuaalia.
Kysymys onkin oikeasti siitä että ihmisillä on oikeasti erilaisia lisääntymisstrategioita. On totta, että murhaajat ja häntäheikkimiehet saavat paljon irtoseksiä. Tämä on selkeästi toimiva lisääntymisstrategia ja muun väittäminen olisi pseudotieteellistä seksuaalibiologia ja seksuaalisuuden sosiologiaa. Kuitenkin hyvä ja paatunut evolutionisti tietää että argumentaatiossa ei riitä se, että "on toimiva strategia". Usein on useita erilaisia toimivia strategioita. Näin siitä että onko "naisten kenties osittain biologinen patriarkaattia soveltava valta Holmesin murhaamisinnossa yhtenä vaikuttavana korrelaattina" ei todellakaan tarkoita sitä, että feminiininen mies "jäisi ilman". (Osa jää, mutta niin jää osa aggressiivisista miehistäkin ; Toki tässä on olemassa se, että ilman seksiä jääminen voi ärsyttää ja täten sekä perustemperamentiltaan kiltti mies että perustemperamentiltaan aggressiivinen mies on puutteessa vihainen.) Siitä huolimatta, että vastaus kysymykseen olisikin "ehdottomasti kyllä", joka se onkin. Usein on useita erilaisia vaikuttavia elementtejä ja ne kaikki olisi hyvä ottaa huomioon. Samoin on useita erilaisia strategioita joissa vaikuttavat elementit ovat eri tavalla esillä. Niitäkään ei saa unohtaa.
Tästä päästään siihen, että "sovinistinen psykopaattimies" on lyhytjänteisesti hurmaava ja saa toki irtolapsia sieltä täältä, mutta nörttimiehillä on pysymisen valtaa. Itse asiassa se, että nörttiys tuo tehoja tuloihin, johtaa siihen että he saavat suosiota naisten parissa. Toisaalta vaikka raha-asiat jätetään pois on pakko nostaa esille Jensen-Campbellin "Dominance, prosocial orientation, and female preferences: Do nice guys really finish last" (1995) on tutkimus jossa havaittiin että naiset arvostavat sekä aggressiivista ja dominoivaa että sosiaalista ja ystävällistä miestä. Ja itse asiassa Barcklayn "Altruism as a courtship display: some effects of third-party generosity on audience perceptions" (2010) tutkimukset näytti siltä että naiset suosivat ja mieltyvät anteliaisiin ja ystävällisiin miehiin. Tätä tasapainottamaan on sitten Sandallan tutkimus "Dominance and heterosexual attraction" (1985), jossa havaittiin että maskuliininen ja aggressiivinen mies oli sellainen että naiset eivät pitäneet heistä, mutta nämä miehet koettiin seksuaalisesti kiihottavina ja jännittävinä.
Tietynlaiset miehet iskevät naisia, mutta naiset menevät sitten naimisiin niiden toisten miesten kanssa. ~ On itse asiassa melko varmaa että tämä ei ole uusi ilmiö. Siksi hyvä seksuaalisuusteoria joutuukin selittämään oikeasti sen miksi yhteiskunnassa on paljon sekä kusipäisiä että kilttejä miehiä. ; Mikään teoria joka asettaa yhden strategian ainoaksi mahdolliseksi on tosiasioidenvastainen. Se teoria falsifioituu yksinkertaisesti sen vuoksi että muunlaisia miehiä on paljon. Jos vain yksi strategia on valintaedussa, tällä piirteellä on taipumus fiksoitua. Siksi kun pelotellaan psykopaattien tulevaisuudella ja ollaan toivottomia siitä miten asiat ovat menossa huonoon suuntaan, unohdetaan vastata siihen miten seksuaalisuusteoria ei ole johtanut sihen että elettäisiin jo nyt tässä psykopaattien todellisuudessa. ; Itse sanoisin ilkeästi että aggressiivinen miehenmalli toimii vain niille rassukoille joille evoluutio on muutoin jakanut huonot kortit, ja jotka eivät ole oikein muutenkaan saaneet aikaiseksi. Aidot menestyjämiehet eivät tarvitse patriarkaatin valtaroolia, koska he saavat naisia muutenkin.
Itse asiassa olen valmis menemään jopa niin pitkälle, että kristillinen asenne ajaa ateismia enemmän kohti "psykopaattiongelmaa". Jos ihmiskuntaa halutaan ohjata paremmaksi, ei myöskään kannata heittäytyä ulos lisääntymisketjusta, vapautua todellisuudesta buddhalaisittain.
1: Sillä liberaaliin ja ateistiseen virtaukseen etenkin nykyään liittyy esimerkiksi se, että sitä harjoittavat nörttimiehet ja sen parissa kannatetaan arvoja jotka ovat suvaitsevaisempia ja lempeämpiä ja ne ajavat tämänlaista mieskuvaa ja yrittävät tätä kautta vaikuttaa naistenkin preferensseihin ; Homoseksuaalisuuskeskustelu, naispappeus ja monet muut debattiaiheet ovat ytimeltään juuri sitä että sanotaan "ei" sille minkälainen miehen, naisen ja parisuhteen on oltava. "Psykopaattiskenaarioteeman" kohdalla tämä iskee juuri asian oleelliseen ytimeen.
2: Mutta tässä on tätä vielä paljon tehokkaampikin puoli. Evoluution kannalta siinä on mukana pitkän tähtäimen vaikutus, jokin joka ratkaisee ongelmaa sen sijaan että ruikuttaisi ja pakenisi sitä buddhalais-pelkurilliseen tapaan tai kestäisi sitä stoalais-sovinistiseen tapaan. Nimittäin liberaalit piirit että ateistit keskustelevat vahvasti abortista ja ehkäisystä, ja he ovat näiden asioiden puolella. Nämä ovat lisääntymisstrategioita joita kohdataan etenkin irtosuhteissa. Toisin sanoen ehkäisy vähentää voimakkaasti aggressiivisten miesten menestystä. Ptkän tähtäimen perhesuunitteluun ja elämäntilanteeseen sopivissa tilanteissa ehkäisy jätetään tarkoituksella käyttämättä koska tavoitteena on lapsi. Ja tällöin ei tietysti tehdä aborttiakaan vastaavalla innolla. Näin ollen ateistinen elämäntapa ajaa hyvinkin maailmaa siihen suuntaan että "psykopaattitodellisuutta" tulevaisuuteen maalaavat skenaariot muuttuvat epätodennäköisemmiksi.
Kirjoittaja on hämmästynyt siitä että hänen kaltaisensa perusnegatiivinen murjottaja ja ammattiluuseri, epäonnistumisen mestari, epätoivossaan rypevä, kohtaa voittajansa negatiivisuudessa. Ja että hän kohtaa nämä klassisen miessukupuolisuuskuvan kannattajista. Ja että tässä korostetaan miestä voimakkaana. Ja että moni tätä negatiivista kuvaa ajava on mies - tai vähintään promaskulinisti. Mutta maailma on niin omituinen, että tämä absurdi huvittavuus pitää kutienkin takanaan järkeä enemmän kuin puolitotuudeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti