Raise raise

William Lane Craig puolustaa "Raamatun" totuudellisuutta vetoamalla asiantilaan jota hän pitää faktana. Hänellä on niitä useita, mutta tässä käsittelen yhtä niistä. Tämä on Jeesuksen ylösnousemus, jonka hän näkee hyvin todennäköisenä sen vuoksi että Raamatussa on siitä silminnäkijälausuntoja ja kertomus tyhjästä haudasta. Hänestä olisi epätodennäköistä että tälläisiä tarinoita kulkisi. Stephen Law kirjoitti vastineensa Craigin ylösnousemusargumentaatioon. Hän ottaa siinä kantaa todistuksen taakkaan ja sen liittymiseen todennäköisyyteen. Hän etääntyy tässä popularisoidusta skeptikoiden yleisestä nyrkkisäännöstä jonka mukaan "Extraordinary claims require extraordinary evidence."

Law nojaa argumentaationsa huomioon siitä että usein todennäköisyyksiä arvioidaan hyvinkin simppelisti. Kuitenkin jos katsotaan pelkästään tapahtuneiden asioiden kokonaisuuksia, moni aivan vakavasti otettava asia pitäisi ohittaa. Law'n mukaan asioissa pitää ottaa huomioon se, että jos väitettyä asiaa ei tapahdu, niin miten todennäköisesti meillä olisi silti sama aineisto. "My point is that the probability that such evidence would exist if the corresponding extraordinary claims were false is NOT very low. In fact, this is exactly the sort of evidence we should expect to crop up on occasion whether or not miracles etc. happen. This is so blindingly obvious it is weird the point is not being made against Craig et al on a regular basis. The usual apologetic argument-to-the-best-explanation blather about "Well it's hardly plausible the eyewitnesses would lie, were hallucinating, etc." is all smokescreen."

Tämä on hyvin tärkeä painotus, koska ilman tämänlaisia asioita otetaan aivan tavallisesti huomioon arvioitaessa esimerkiksi humanoidejen osuutta UFO -ilmiöiden takana. Näissä on usein monia luotettavia silminnäkijälausuntoja, mutta niiden luotettavuus ei ole silti korkea. Itse asiassa kun niitä on tutkittu, on monesti paljastettu takana oleva ilmiö. Craig nostaa esimerkiksi 1967 tapahtuneen UFO -havainnon joka vaikutti ihmeelliseltä. Siinä oli lukuisia toisistaan riippumattomia havaintoja, mukana koulittuja poliiseja kertomassa näyistä. Kuitenkin asiaa nopeasti tutkimaan saapuneet reportterit löysivät sille normaalin syyn eikä sitä enää voitu sanoa UFO:ksi. "In most cases, it’s easy to come up with plausible mundane explanations for them. But not all. Some remain deeply baffling. So should we believe in such things, then? o. For, as my UFO story illustrates, we know that some very hard-to-explain reports of miracles, flying saucers, and so on are likely to crop up anyway, whether or not there’s any truth to such claims. That 1967 case could easily have been such a baffling case. Had those reporters not shown up and investigated, this case might well have gone down as "unsolved"."

Law itse asiassa siteeraa sitä miten Craig on ottanut kantaa todennäköisyyksiin. "Extraordinary claims require extraordinary evidence. This sounds so commonsensical, doesn’t it? But in fact it is demonstrably false. Probability theorists studying what sort of evidence it would take to establish a highly improbable event came to realize that if you just weigh the improbability of the event against the reliability of the testimony, we’d have to be sceptical of many commonly accepted claims. Rather what’s crucial is the probability that we should have the evidence we do if the extraordinary event had not occurred. This can easily offset any improbability of the event itself. In the case of the resurrection of Jesus, for example, this means that we must also ask, “What is the probability of the facts of the empty tomb, the post-mortem appearances, and the origin of the disciples’ belief in Jesus’ resurrection, if the resurrection had not occurred?” It is highly, highly, highly, improbable that we should have that evidence if the resurrection had not occurred." Tämä ottaa etäisyyttä todistuksen taakkaan hyvin klassisella tavalla. Skeptikkojen iskulause esiintyy ja se esitetään vakavasti otettavimpana kritisoitavana näkemyksenä. Sitä vastaan käydään yksinkertaisella Bayesilaisella todennäköisyyksien arvioinnilla joissa lasketaan erilaisia asioita yhteen. Tämä on kuitenkin lineaarinen tapa suhtautua asiaan eikä siinä arvioida sitä että olisiko vastaavia kertomuksia olemassa jos mitään ylösnousemusta ei olisi tapahtunut. Tosiasiassa tämä on odotettavissa. Meillä on tarinat.

Ongelmat ovat selviä melko pienelläkin asian harkitsemisella ; Craig ja häntä kannattavat kristityt käsittelevät tarinoita kuin niiden tapahtumat olisivat pakosti jotain muutakin kuin tarinoita. "Isn't it just too coincidental that it appears around a man who claimed, in some sense, to be God and the Messiah - the judge of life-giver to all humankind? If similar reports circulated after the death of some until-then-nobody-peasant, we could rightly dismiss it as just one of those bizarre cases. But in the case of Jesus the data is freaky in another sense. The sense that it's too improbable a combination to just be chance." Että tapahtumiin liittyvät fyysiset tapahtumat olisivat myös tosia. Toki on ymmärrettävää että uskovainen näkee että tarinat ovat totta, mutta hänen laskelmansa perustuvat arvioon jossa tarinan väite ja tapahtumatodennäköisyys lasketaan samaksi. ; On selvää että jos joku kertoo ihmetarinan, niin oikea tapa arvioida tieteellisesti kyseisen tarinan uskottavuutta ei ole olettaa että ihme väistämättä referoi todellisiin tapahtumiin. Tottakai tällä tavalla saadaan suuri todennäköisyys ihmeelle kun vastakkain on näkemys jossa ihme selittää hyvin astronomisen epätodennäköiset tapahtumat jotka liittyisivät juuri henkilöön joka nähdään ihmemaakarina. Ja toisaalla nämä fysikaaliset tapahtumat olisivat vain sattumaa. Potentiaalisin vaihtoehtokertomus ei kuitenkaan ole se,e ttä selitetään tapahtumakuvaukset aktuaalisina, vaan se, että tarinat voivat olla vaikkapa kannatukseen liittyviä. Ja kun katsomme eri kulttuureihin, huomaamme että ihmemaakareista kertovia ihmetarinoita löytyy niin että niistä on suorastaan runsaudenpulaa. "The fact that he was a relgious figure and not some random nobody (at the time of the miracles being written down) dramatically increases the chances that it is just an invented claim to bolster JC's God cred."

Vastakkain eivät siis suinkaan ole se, että olisi kaksi vaihtoehtoa jossa (a) Jumalallisuus on totta ja ihme selittää epätodennäköisyydet ja (b) on tapahtunut epätodennäköisyyksiä ja kun ne ovat sattuneet samalle ihmiselle, häntä on pidetty Jumaallallisena ja sitten hänen "onniputkensa" on sitten jatkunut vielä kuoleman jälkeenkin. Tämänlaisena arvion tekeminen on ns. väärä dikotomia eli virheellistä päättelyä. Kritiikki kohdistetaan omituiseen olkiukkoon joka on triviaalein ja epätodennäköisin vaihtoehto. On hyvä muistaa että ylösnousemuksen vaihtoehtona ei ole yksi vaihtoehto vaan ne kaikki vaihtoehdot. Jos käsitellään yhtä vaihtoehtoa sen pitäisi olla relevantein tunnettu vaihtoehto eikä epätodennäköisin. Usein monien huomioiminen olisi laadukkaampaa. On ymmärrettävää että Craigilla on ideologiset syyt olla tekemättä näin. Argumentti ihmeestä tuntuu yhä kaukaisemmalta ja kaukaisemmalta jos ruvettaisiin selittämään että miksi tarinoita on kaikkialla.
1: Itse asiassa olen käyttänyt tässä kuvauksena "mormoniansaa". Mormonit eivät usko Koraanin olevan aitoa tavaraa. Islamilaiset eivät usko mormonien olevan aitoa tavaraa. Molemmilla on hienostunut Pyhä Kirja, ja molemmat kiistävät että kirja voisi olla oppimattoman maalaisen tekemä. Eli kun molemmissa uskoissa on vaatimattomissa oloista ponnistanut ensimmäinen levittäjä, he voivat olla vain profeettoja koska oppimattomat maalaiset ovat ilmeiseti niin tampioita että eivät ilman delegaatiota osaa kirjoittaa hyviä kirjoja. Islamilaisia argumentti vakuuttaa kunnes tämä argumentti hierotaan heidän naamaansa mormonien käännyttämisaktioon naamioituna. Ja sama toimii kääntäen mormoneihinkin, kun mormoni pakotetaan selittämään koraanin hienoutta oppimattomaan lähteeseensä, selityksiä alkaakin löytymään kuin liukuhihnalta.

Ongelmallista tässä on se, että Law:n kannattamassa argumentaatiotavassa ollaan hyvinkin sen takana mitä skeptikojen nyrkkisääntö vain yksinkertaistaa. Taustalla on Humen ajattelutapa ihmeistä. Craig ja muut kristityt vastustavat tätä a priorisena, eli jonain jossa ihmeet kielletään suoralta kädeltä ja väitetään niitä epätodennäköisiksi. Kuitenkin kun esille nousee tämänlaisia arugmentteja jotka ovat selvästi a posteriorisia, niiden sisältöä ei kritisoida vaan niihin kohdistetaan enemmänkin horse laugh -asennevammaa. Ne ohitetaan suoralta kädeltä naurettavina. Tämä on itse asiassa eräs omituisimmista uskontokeskustelun puolista ; Jos argumentaatio on tuttu, siihen sovelletaan jotain standardivastausta ja uskontokriitikko ohitetaan. Jos argumentti kiertää tämän tutun tilanteen, se on vieras ja sitä pidetään eiloogisena ja huonona argumenttina aivan suoralta kädeltä.

Tämä kenties liittyy hieman William Lane Craig;in käyttämään apologeettiseen strategiaan. Hänellä on nimittäin omituinen tapa ottaa jotain näkemyksiä ja kritisoida niitä. Hän ottaa jonkun lähtökohdan josta katsoen uskontoa kritisoidaan ja sitten hän kritisoi tätä ja hylkää tämän periaatteen. Sitten kun keskustelun tomut ovat siirtyneet muihin aiheisiin, Craig kuitenkin soveltaa näitä periaatteita joita hän on itse juuri kritisoinut. "One of the tactics that William Lane Craig frequently employs in his campaign against skeptics of Christian theism is to deny the maxims that critical thinkers often cite as a basis for dismissing certain theistic truth claims. By disputing the validity of these maxims, Craig attempts to restore some initial plausibility to his case for Christian theism by seemingly undermining one of the atheist’s most basic assumptions. Then, when no one is looking as it were, Craig can often be found adopting the very same maxims that he’s denied elsewhere." Tämä on toki tavallista kouliintumattomien keskustelijoiden kohdalla. Olen heidän kohdallaan usein turhauneena käyttänyt ovivertausta. Olen ottanut hänen lausuntonsa, rinnastanut sen johonkin aiemmin sanomaani ja sanonut että olen käsitellyt jo kyseisessä keskustelussa aiemmin tämän pointin. Että ei pidä juosta niistä ovista jotka keskustelussa on aiemmin jo suljettu.

Tämä strategiakuvaus voisi olla loukkaava ja irrelevantti. Mutta se on hyvä kuvata ennalta koska juuri tämä kuvattu strategia näyttäytyy vahvasti tässä todennäköisyysaiheessa ; Hän käsittelee ateismia epätodennäköisenä ja hän vetoaa tässä nimenomaan todistuksen taakkaan joka nojaa asioiden todennäköisyysarvioon ;. "Craig involves the claim that extraordinary claims require extraordinary proof which is, of course, a maxim that atheists frequently adopt when evaluating the truth claims of theists. Though Craig explicitly denies the maxim that extraordinary claims require extraordinary proof with little more than hand waiving, he implicitly affirms the maxim every time he insists that atheists take on an enormous burden of proof when they, for example, imply that God could not have morally sufficient reasons for allowing so much evil in the world. But by suggesting that the atheist is taking on an enormous burden of proof in any particular case, wouldn't it have to be the case that Craig is suggesting that such atheists are making an extraordinary claim that would require extraordinary proof? - a claim for which he is obviously not prepared to simply take anyone's word for? What else could Craig mean here? What would make the burden of proof so enormous if not for the fact that he regards the implications of the atheists arguments to be extraordinary in some sense?" Tämä on vakava asia, koska Craigin argumentaatio nojaa siihen että sama periaate sekä hylätään yhtäällä että sovelletaan toisaalla "Paradoxically, it would seem that in order to disprove a maxim like this that one would first have to adopt it ... which is to say that, to be skeptical of the maxim, one would have to treat it as if it were an extraordinary claim of sorts." Ja vaikka hyvästä todistamisesta ollaan ties mitä mieltä ja erimielisyyksiä löytyy yksityiskohdista, nin on selvää tästä ei ole hyvä argumentti tehty ; Argumentaatiossa ideana on juuri se, että päättelysäännöt eivät vaihdu lennosta sen mukaan minkä vastauksen ne antavat.