torstai 16. elokuuta 2012

Paha Saatanallinen Gestapo Natsi Hitler

"Ilta-Sanomat" viittasivat taideteoksen kokemaan kohtaloon Helsingin kaupungintalolla. Teos on melko yksinkertainen ; "Lyhyessä videoteoksessa äiti makoilee vauvansa kanssa. Vauva tutkii äidin kasvoja ja suuta, josta paljastuu torahampaat. Vauvan jatkaessa tutkimista äiti alkaa murista." Teos on taiteilijan mukaan "tarkoitus oli kuvata teoksessa ehdotonta äidinrakkautta, joka on myös eläimellistä. Lapsi on teoksessa kuin leijonan pentu" teosta on sitten valitettu "Osan mielestä video symboloi saatananpalvontaa. Heidän mielestään lapsi näyttelee uhrin osaa" Valittaminen on tietysti olennainen osa taidekritiikkiä, eikä tämä ole itse asiasssa mikään ongelma. Provosoituminen taiteesta vähän kuin kuuluu asiaankin. "Teoksesta valittaneet ovat vaatineet teosta poistettavaksi. Kun Hasu kertoi näille henkilöille, että teos on esillä syyskuun loppuun, alkoivat tihutyöt." Tämä on sitten rankempi kannanotto, koska siinä ei olla provokatiivisessa erimielisyydessä vaan ajetaan sitä mitä saa ja mitä ei saa olla.

Toki tämä tapaus ei muutoin ole merkittävä. Mutta se muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta ; Usein kun puhutaan uskontojen kunnioittamisesta ja sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta, ajatellaan että asiana olisi vain uskontojen kunnioittaminen, sananvapaus ja uskonnonvapaus. ; Nämä taas ovat arvoja joita kaikki jakavat. Kuitenkin tosiasiassa uskonnonvapautta käytetään usein välineenä johonkin muuhun ; Esimerkiksi kun uskontoa tungetaan poliittiikkaan, sitä ollaan demokraattisessa maailmassa ja ollaan kritisoimassa muita ja vaikuttamassa asioihin mutta kuitenkin estetään uskonnonvapauden nimessä itseen ja omiin toimiin kohdistuva kritiikki.

Suurin osa uskonnonvastaisuudesta ei koske ollenkaan uskononvapautta. Kysymys on juuri siitä että jotain määritellään uskonnonvapausasiaksi. Esimerkiksi esiin nostamassani taideteoksessa taiteilija ei ole tietysti voinut kuvitellakaan että joku keksii tämän saatananpalvontatulkinnan hänen teoksestaan. Asiasta tulee tämä yhteys keksien välittömästi uskonnonvapauskysymys. Esimerkiksi roolipelaajiin kohdistetun saatanapaniikin kohdalla tilanne oli sama ; Nörttien hömelö mutta itsessään harmiton harrastus määriteltiin pahuudeksi ja tässä uskonto on aina ylilyövässä asemassa ja puolustautuminen on vaikeaa. Uskonnonvapauskeskustelussa usein unohdetaan se, että kiistan alla olevassa aiheessa ei juuri koskaan ole kysymys uskonnosta vaan jostain aivan muusta. Ja tämän eron unohtaen uskonnot saavat aivan käsittämättömän määrän poliittista valtaa.

Tästä on helppo hakea esimerkki meren takaa : USA:ssa oikeisto on hyvin nopeasti fundamentalistunut. Tämä tapahtumaketju on kenties monia yllättävä koska ihmiset usein ajattelevat että teokratiat olisivat jotenkin menneisyyttä tai kuuluisivat jonnekin takapajuisiin islamistisiin maihin. USA:ssa oikeiston linjat ovat kuitenkin tiukentuneet. ; Suomen nykytilassa "AIDS on Jumalan ruoska eli oikeutettu rankaisu homouden synnistä" -esityksiensä ja muidenkin kannanottojensa kautta äärimmäiseltä vaikuttava Ronald Reagan olisi tästä hyvä esimerkki kontrastista. Nykyoikeistossa hän ei olisi mitään ; "Ronald Reagan would be considered too moderate. After all, he pleaded with Congress to pass a clean debt relief bill when the deficit threatened to get out of hand. He passed several tax increases. So I think maybe the GOP has maybe passed me by." ... "He also of course signed an amnesty bill for undocumented immigrants. I agree with you very strongly that in today’s party, Ronald Reagan would probably be called a RHINO (Republican in name only)." Eli oikeiston käyttöön ottaman fundamentalistisuuden kautta myös mielipiteet ovat jyrkentyneet. Tämä tiukkuus ei tietysti yllätä koska se johtuu kompromissintekokyvyttömyydestä tämä asenne on vaikeuksissa demokratian kanssa "...is by definition incompatible with democracy, because democracy requires some compromise. When you believe your position is the word of God and the other guy’s position is the work of Satan you can’t really meet in the middle, can you?" ... Tämä asenne johtaa siihen että kysymys ei ole uskonnonvastaisuudesta vaan siitä että usein kun puhutaan uskonnonvapaudesta puolustetaan jotain aivan täsmälleen muuta "I am not criticizing religion per se. I’m criticizing the fusion of politics and religion, which debases both politics and religion."

Tämä asenne vaikuttaa politiikkaan. Sillä tosiasiassa uskonto sovellettuna politiikkaan (tai taidekritiikkiin tai koulutuspolitiikkaan tai lakiesitystorppauksiin liittyen...) ei ole koskaan "vain uskontoa". Uskomukset vaikuttavat todellisuuteen jossa elävät myös ne ihmiset jotka eivät jaa tätä kyseistä vakaumusta. USA:ssa kalvinistissävyinen oikeistofundamentalismi onkin tuonut mielenkiintoisia asenteita:
1: Asenne köyhiin, heikkoihin ja vastaaviin värittyvät menestysteologian kautta ""health and wealth, name it and claim it" wing of the fundamentalists that believes wealth is a sign of God’s favor, and therefore the wealthy are to be considered blessed. And if you’re not rich, well then, too bad. This seems to rationalize in some ways the domestic fiscal policies of the party, which is principally devoted to maintaining very low tax rates on wealthy contributors." On selvää että tässä ei ole kysymys vain uskonnosta, vaan että uskonnon nimissä tehdään uskonnonvapauden nimessä asioita jotka eivät ole reiluja kaikille uskonnonvakaumuksille. Ja tällä on uhreja jotka kärsivät aktuaalisessa elämässä eivätkä pelkästään nauti jostain abstraktista oikeudesta pitää tiettyjä mielipiteitä.
2: Kristinusko oikeuttaa myös sotimista. Itse asiassa sodan hakeminen on tärkeää "Some of the fundamentalists saw the invasion of Iraq as an invasion of ancient Babylon, and Saddam as the anti-Christ. They tend to rationalize any foreign foe as some religious enemy. In fact, Jerry Falwell once wrote an article saying that God is pro-war" Tämä tietysti sotii monista kristinuskon sisältöä vastaan, mutta tämä ei estä rationalisoimasta. Ja oikeistolaiset kohtelevat näitä sotakristillisyyttä kritisoivia. Itse asiassa Suomessakin tämä asenne jossa "yltiöliberaalius" jota pidetään "naivina" täälläkin on tuttua. Ja täällä on sentään leppeämmät luterilaiset juuret verrattuna USA:n vahvemmin kalvinistiseen henkeen.
3: Lisäksi ajatukset maailmanlopusta johtavat lyhytjänteiseen politiikkaan. Rahassa ei ajatella tulevaisuutta, vaan eletään kontrolloidusti kvartaalitaloudessa. "if you believe in Armageddon, and that we will all sleep in the bosom of the Lord, by and by, then it really doesn’t matter if you blow up the government or cause some terrible crisis, because of what you consider to be your principles." Tämä selittää tietysti osaltaan sitäkin, miksi oikeisto vastustaa myös ilmastonmuutosta ; Se viittaa pitkäaikaiseen riskiin. Se on riskinä joko irrelevantti. Ja jos odotat maailmanloppua, niin luonnollisesti se että tiedemiehet ennustavat maailmanloppua ilmastonmuutoksen kautta on vain todiste odotetusta lopusta.
4: Asenteet eivät tietysti jää tähän. Itse asiassa uskonnonvapauskysymykset kontrolloivat lain suosimaan vain yht' tiettyä uskonnollista näkemystä äärimmäisen laajalla skaalalla, esimerkiksi homosotilaisiin ja kuolemantuomioihin ; "example of Orwellian double-think." ... "That was the same one where they were cheering when Rick Perry was bragging about how many executions occurred during his administration in Texas. Of course they booed in another venue when a call-in question from a soldier in Iraq happened to be gay. I noticed that not one Republican candidate on the stage said those folks ought to be ashamed of themselves. Whatever they think of this person, he served his country and that should be respected." (Ilmastonmuutos taas muistuttaa että mukana ei ole vain politiikka, vaan lonkeroita ujutetaan taiteen, kulttuurin, yhteiskunnan ja veropolitiikan lisäksi siihen mikä on tiedettä. Evoluutiokritiikki ja kreationismi ovat tätä kautta osa vaikutusalaa. Uskonnonvapauden nimissä siis tehdään jopa tiedejunttaamista jossa maailmankuva on riittävä syy debunkata luonnontieteellisiä teorioita.)

Ja tämä sitten ilmenee käytännön elämässä. Usein politiikan suuret linjat hukuttavat asiat niin että siinä missä yksilön tarina on merkittävä on tuhannen tarina vain tilastotietoa. Tähän liittyen on hyvä ottaa esille yksittäistapaus joka heijastaa juuri näitä yllä näytettyjä suuremman linjan poliittisia ratkaisuasenteita. Homon elämä paljastaa että "Unfortunately, the LGBT debate has really been more of the "LG…B…what?" debate: to most people, trans-identified people are still Evil Satanic Marxist Nazi Gestapo Hitler Nazis."
1: Pahimmillaan mukaan tulee rajujakin sävyjä. Pelkästään se että kertoo olevansa homoseksuaali avoimesti on johtanut seuraavaan "Years of Southern Baptist teaching taught me that I was so wholly unclean and beyond redemption that the only thing I could do that would be pleasing to God was kill myself, which I attempted to do twice." ... "I have had a gun pulled on me and been informed that “people like me” would be shot if ever again seen in that part of town." ... "Offensive slurs are used to address me to my face multiple times per week; when asked to stop, people have claimed that I am infringing upon their "expression of religion."" ...
2: Semiystävälliset ihmiset joita fundamentalisteistakin on valtaosa eivät tietysti pelkästään huuda omituisuuksia. "in every little conversation I got in people kept saying that while I seemed really nice, they just didn’t want their family exposed to transgender people. But what about my family? I don’t get to choose if my family gets "exposed" to a different viewpoint." Tämä kaksoisstandardi on olennainen osa kaikkea uskonnonvapauskeskustelua. Jostain syystä vain tietyt näkemykset ovat suojattuja. Mielipiteenvapaus, sananvapaus ja uskonnonvapaus ei koskekaan kaikkia vaan vain tiettyjä maailmankuvia. "Most importantly: ninety-nine percent of the Christians in my life looked the other way while their brothers and sisters did these sort of things to me and my family." Tämä on koulukiusaamisesta tuttua sääliöporukkaa joka ei itse aktiivisesti tee mitään mutta jotka antavat muiden tehdä. Uskonnonvapauden nimissä saa vainota ja osoitella ihmisiä aseilla ja uhata heidän henkeään. Ja kyllä. Pahimpia ihmisiä eivät ole ne avoimesti räyhäävät fundamentalistit, vaan juuri nämä sääliöihmiset jotka voisivat oikeasti omalla aktiollaan rajoittaa sitä räyhäämistä mutta jotka sen sijaan eivät tee mitään. Pahimpia ovat ne jotka kääntävät oman posken muualle ja katsovat ohi, ja jotka kehottavat uhria alistumaan dominoinnille vaatimalla uhrilta armeliaisuutta, ymmärrystä tekijälle ja jotka odottavat posken kääntämistä. Että uhrin velvollisuus, rooli ja osa olisi passiivisuudellaan korostaa että hän on parempi ihminen kuin pahantekijät. Itsepuolustus, jossa oma nyrkki kääntää toisen tyypin poskea, nähdään vastaavana väkivaltana. ; No, rehellisesti sanoen tämän retoriikan varassa lepää koko uskonnonvapausnäkemyskin. Uskonnollisen näkemyksen kritisoiminen vaikkapa naurettavaksi taikauskoksi ei ole vakaumuksenilmaisu, kuten vaikka homojen avioliittojen rajoittaminen laisnäädännöllä joka on vain "uskonnollinen mielipide", vaan jotain joka on uskontosensuuria.
3: Ongelmana ei lisäksi ole pelkästään fundamentalistien jyrkkyys vaan myös muiden ihmisten jyrkkyyden puute "the one thing I cannot get over is the conversation I had with one particular woman, by far the nicest, most civil person there. She listened to some of my story, and then said that while she disagrees with "the gay lifestyle," she doesn’t hate LGBT people, and thought that it was horrible that I have experienced some of the things that I have. At one point I had to stop her, and say "I literally cannot hear what you are saying right now over this guy behind me yelling 'ABOMINATION!!!!' in my ear." Her response was, "Don't pay attention to that, it's not important.” But no, it is pretty important." Tämä on asenne jota tavataan Suomessakin. Itse asiassa tätä tavataan Suomessa aivan helvetin paljon. Se muistuttaa koulukiusaajien kuulemia ohjeita jossa vaan "pitää rohkaistua" ja "antaa mennä toisesta korvasta ulos". Näitä ohjeita kuulee käytännössä vain ihmisiltä jotka eivät ole itse kiusattuja. Näitä ohjeita huutelevat ihmiset joilla ei ole mitään käsitystä koko asiantilassa elämisestä. Kun he kuulevat tarinoita ja yksityiskohtia, he voivat jopa uskoa nämä mutta tämäkään ei auta heitä käsittämään tilanteessa elämistä.

Tämä voi näyttää kaukaiselta politiikalta, mutta on hyvä muistaa että globalisaation kautta Suomen fundamentalistit copy-pasteavat näitä asennevammoja täällä suomessakin. Moni ihminen tuntuu elävän "esi-internetajan" maailmassa, eikä huomaa mitä vauhtia esimerkiksi ilmastodenialismi tuli Suomeen ; Ideoita vasta kehitetään USA:ssa kun ne jo kiertävät valon nopeudella tänne Suomeenkin ihmisten näyttöruutuihin. ; Asenne näkyy jo siinä että kun tässä taannoin otin seikkaperäisessä ja melkoisen kohteliaassa facebook -kirjeessä yhteyttä erääseen saatanapaniikin aikana riemastuneen teologin, papin ja opettajan facebookviestikeskukseen, ja kerroin että tämä oli vaikuttanut minuun pahasti ja pyysin häntä selostamaan oman kantansa asiaan jotta siihen saataisiin sopu, hän päätti olla reagoimatta yhtään mitenkään. Sama ihminen on toki muille asiaan liittyvissä selityksissään suoraan selostanut että joku on tehnyt jotain ylilyöntejä, mutta hän ei itse ole tietysti myöntänyt omaa osallisuuttaan mihinkään. Nytkin hän käytännössä pelkästään käveli pois tilanteesta. Hän teki varsin dramaattisia asioita eikä joutunut kohtaamaan vastuutaan. ; Kun Jeesus mainitsi eräässä rukouksessa siitä miten pitää antaa itselle anteeksi kuten itse antaa anteeksi niille jotka ovat itseä vastaan rikkoneet, toivon että hän on todella todella anteeksiantavan armelias. Sillä hänen tekojensa vuoksi hän tulee todellakin sitä armoaan tarvitsemaan.

Ja samanaikaisesti moni kokee että uusateistit ovat Suomessa aivan väärässä paikassa. (Että on liian amerikkakeskeistä irtautua uskonnosta?) He unohtavat että internet tekee maailmasta yhden leikkipaikan. Ja että tosiasiassa suomen fundamentalistit ovat hekin amerikkakeskeisiä ja lainaavat USA:n uskontopolitiikkaa varsin suorasukaisesti ja sumeilematta. Ja näitä ihmisiä on yllättävän paljon. (Ja ennen kaikkea he ovat lukumääräänsä äänekkäämpiä, he saavat määräänsä enemmän valtaakin tätä kautta.) Ja kun katsoo esimerkiksi valtionkirkkomme toimintaa, se ei suinkaan näytä suojelevan luterilaista kansaamme kalvinististen sävyjen maahantulolta tai rajoita näiden ihmisten mekkalointia ja osallisuutta luterilaisessa kirkossa. Päin vastoin, perusstrategia on ollut näiden tahojen toimintaa kritisoivien väheksyntä, koko kritiikin tarpeen nollaaminen ; Kirkko vain katsoo toiseen suuntaan ja kiistää että koko ongelmaa ei edes ole. Kaikki suuttuminen on vain ylilyöntiä ja että pitäisi provosoitua vähemmän, kääntää toistakin poskea. Luterilainen kirkko on siis instituutio joka jos olisi ihminen olisi äärimmäinen sääliö. Sellainen on helppo olla silloin kun oma elämä ei ole pelissä, vaan voi mestaroida toisten kärsimyksillä. Tämä on pohjimmiltaan äärimmäistä aggressiivista vallankäyttöä, ja se muuttaa kirkosta pelkän fundamentalististen intoilijoiden suojakuoren jonka leppoisan PR -fasadin taakse voi mennä piiloon heti kun mekkalointi tuottaa vaikeuksia kuten vastakritiikkiä. Kirkkoa voidaan halveksua sen passiivisuudesta, mutta sen helmoihin on silti kiva mennä mediamylläköiden aikana suojaan. Ja jostain syystä ongelma vain katoaa kun mekkaloijasta sanotaan "ei edusta kirkon virallista kantaa." Siitä huolimatta että kirkko ei estä näiden vastaavia toimia jatkossa. Siksi näitä helmoihin palaajia onkin niin paljon. Ne on toistuvasti niitä samoja tyyppejä, jotka astuvat ikään kuin synninteosta armonantoon toistuvasti ja aina ja aina ja aina.

Ei kommentteja: