Hammastahnaa ja rotanmyrkkyä

Eilen "Paholaisen asianajaja" -blogi facebookryhmän ilmestyi erikoinen häirikkö (nimityksenä Susanna Hirvonen, mahdollisesti pseudonyymi) joka aikaansai valtaisan provosoitumis/trollautumisryöpyn. Ammattitrollaajana olin iloinen tästä ammattitaidosta. Lietsoin tilannetta eteenpäin parhaani mukaan, koska tosiasiassa ilman tämänlaisia foorumi on tylsä. (Ja lisäksi minä tarvitsen jonkun jota vihata syystä. Tyhjästä vittuuntuminen on joskus vakiotila, viime aikoina liian tavallista, eikä sellainen ole yhtään kannustavaa, kohottavaa eikä voimaannuttavaa.) Kun kukaan ei puolusta vaikkapa fundamentalistien väkivaltaa, muuttuu paikka liiaksi pelkiksi asioiden esiintuomiseksi ja sisäiseksi selkääntaputteluksi. Ja tämä on liian laimeaa ollakseen kiehtovaa ja fasinoivaa sellaisella likaisella emotionaalisella tavalla jota minä kaipaan. Nyt sain sekä lietsottua tunteita että koin niitä itsekin. ; Trollikin sai tietysti ajatusta siitä että hän oli merkittävää kun moni trollautui mikä varmasti pitkässä tähtäimessä tukee hänen identiteettiään vaikka onkin kenties lyhytjänteisesti stressaavaa.

Etenkin kun sen seurauksena syntyi suuri hammastahnakeskustelu ; Tämä huipentui siihen että trolli ensin ilmoitti poistuvansa, jatkoikin sitten tappelua, kieltäytyi lähtemästä koska joku kommentoi hänen poistumisviestiään ja tämä vaati reaktiota. Ja lopulta hän käytti hyväkseen mahdollisuutta poitaa palstalta joka ikisen laittamansa viestin ja aloittamansa ketjun. ; Eli loputuloksena hän kävi poistamassa yksitellen kaikki kommenttinsa kaikista keskusteluista ja samalla muiden kommentit ja reaktiot näihin. Se, mikä muutoin olisi jäänyt vain facebookin syövereihin hukkumaan jäikin nyt syyksi laittaa ne itselleni talteen laittamat lausunnot joista ajattelin olevan itselleni henkilökohtaista iloa myöhemmin. En halua hammastahnakeskustelun katoavan tyystin, joten laitan esille sen vähän mitä tästä valtavasta provosoitumistrollautumisesta jäi.

1: Valitettavasti kaikkia omia minusta hauskoja vittumaisuuksia ja kiroilujani ei saatu tähän mukaan. (En kirjoita itseäni muistiin. Luotan spontaaniin häijyyteen.) Voitte kuvitella ne tähän mukaan, sillä keskustelu oli hyvin ärsyttävää ja olin tapani mukaan syönyt roimasti ärrimurrimuroja. Kutsuin häntä esimerkiksi keskittymyskyvyttömäksi siisseliksi. Ja idiootiksi. Se oli nähdäkseni asiaankuuluvaa, eli en kritisoinut hänen olevan väärässä koska hän oli idiootti vaan kutsuin häntä idiootiksi koska hän ei argumentoinut vaan toisti dogmaansa joka oli esitetyn argumentaation valossa tieteenvastainen. (Eli ollessani humanistisesti ilkeämielinen korostan kuitenkin että en sortunut ad hominem -virheargumentointiin. Vittumaisuus oli siis vain eettinen reaktio perusteltuihin tosiasioihin.) Eli hän oli väärässä tavalla joka teki hänestä idiootin.
2: Lisäksi tämä tarjosi mielelleni sitä lohtua jota kaipasin. Kiroaminen eksplisiittisesti oli sellaista että siitä tuli yksinkertaisesti samperin hyvä mieli. ; En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä joista kaikkia kusipäisiä ideologistihoopoja tulisi kunnioittaa. Itse elän maailmassa jossa kunnioitus merkitsee. Tällöin on oltava jotain joka ei ole kunnioitusta. Pluralismini on sitä että uskon että jokaisella on jotain kykyjä ja että "ei pidä arvioida kalaa kirahvin kriteereillä" ; Mutta jos tekee jotain jossa on selvästi huono, niin "kirahvi yrittää olla kala" ja silloin asiaan on nähdäkseni reagoitava. Ja tämä reagointi ei ole hyssyttelykunnioitus, sillä tälläisellä ei ole koskaan muutettu mitään asiantilaa, vaan kannustetaan enemmänkin jatkamaan sitä huonoilua. (Kyllä, koska totuus ja laatu merkitsevät on oltava jotain joka on huonoilua, koska muuten sana menettäisi sisältönsä ja merkityksensä.)

Hän tuli keskusteluun kertoen olevansa totuuden etsijä. ja tarkensi että totuudella on merkitystä ja että tämä vaatii työtä. Lisäksi hän pitkin matkaa toi esille halunsa olla ystävällinen. Esimerkiksi hän linkkasi ikään kuin minun äksyydelleni kritiikiksi kuvan jossa oli lausunto siitä miten lausunnon pitäisi olla ystävällinen ja rakentava jotta sen kannattaa sanoa, ja hän kertoi myös itse ajavansa ystävällisyyttä keskusteluissa. "mutta totuus on se etta ei ihmiset kuuntele tai kykene ajattelemaan sen hiekkalaatikon ulkopuolella jossa ollaan ikamme leikitty... totuudella on merkitysta." Ja esitti päätseesikseen, että hammastahna on rotanmyrkkyä. "Onnea Hammaspesulle!! Olkaa ny ees sen verran kiltteja etta lopetatte lapsenne myrkyttamisen,ilman suostumusta ainakin!! Kysykaa ny ees ensteks etta haluaako ne Rotanmyrkkya myrkkyna vai tahnana." Tätä kritisoitiin perustoksikologialla, jossa muistutettiin esimerkiksi pitoisuuksista. (Jokainen aine on myrkyllistä, kysymys on aina määristä. Jopa hanavedellä on toksikologian kannalta merkittävä LD50 -arvo.) Samoin muistutettiin että hammastahna ei ole syötäväksi ja että hammastahnan tulkitseminen nielemisenä on omituista. Lisäksi esiin tuli esimerkiksi Varfariini joka on rotanmyrkyissä yksi käytetty vaikuttava aine, antikoagulantti, se varsinainen myrkyllinen aine. Näiden seulomisella on väliä. ; Esiintuotiin myös että erilaisissa aineksissa on sellaisia ongelmia kuin D -vitamiinissa joka on vitamiini, mutta jonka yliannostuminen on mahdollista ja siitä tulee tämän jälkeen myrkky. Kritiikkiin vastattiin että "Ei mua tarvi uskoa tai alkaa haastaan, ma en hyody tan sanomisesta mitaan. Muuta kun sen etta mun siskot & veljet (+ Tuomo) myrkyttaa itteensa hissun kissun mut oi niin varmasti!!" ... "Olette oikeassa!! Toihan just todistaa sen etta kaikki muut paitti telkan viralliset ihmiset ei tieda mistaan mitaan, tyhmia oltas ilman telkkaria!! Onni onnettomuudessa!! Ei silla tai millaan ole mitaan merkitysta meille, kuollaan kuitenkin joskus ja on paljon parempi etta antaa muitten paattaa miten asiat on. Onneks en oo rahan keruussa ja ei myoskaan syyta valehdella. Mutta onneksi on valta media joka kertoo meille kaikille just niinkuin asiat on."

Kun Esa Turkulainen sitten rakenteli tarkemman ja vähemmän yleisiin periaatteisiin viittavan sekä lähteistetyn kommentin jossa ydinasiat olivat seuraavat "Fluorin katsotaan olevan tehokas ja suhteessa turvallinen tapa ehkäistä kariesta ja muita hammaskiilleongelmia. Sopii myös luuston vahvistamiseen yleisesti. Näytöt tästä ovat kiistämättömät. Turvallinen veteen lisätty fluori-annos on yleisesti hyväksytty olevan 1ppm tasolla. Suomessa veteen ei kuitenkaan fluoria lisätä. Mm. amerikkalaiset pääsevät hammashuollossaan täten helpommalla. EU:n raja-arvo on 1,5mg/l, turvallisuussyistä. Vaarallinen määrä fluoria kerta-annoksena tai päivän mittaan on 20-40 mg/pv ja myrkyllinen 40-70mg/pv. Fluoritablettien päiväannos on maksimissaan 1,5 mg. Hammastahnassani on 1450ppm, eli tuhat milligrammaa (gramma) hammasharjani päällä sisältää 1,45 mg fluoria (jos ei matematiikkani erehdy). Sen jälkeen juon vaikkapa fluoritettua vettä 2 litraa. EU:n raja-arvojen rajoilla olen juuri juonut 3 mg fluoria. Luultavasti kuitenkin vain 1.4 - 2.4 mg. Suomessa 0.2 mg. Kupposen teetä jälkeen olen 0.3 mg fluoria rikkaampi. Yhteenlaskettuna tämä tekee maksimiarvoilla ~6.3 mg. En ole minkään valtakunnan standardien mukaan minkäänlaisessa terveysriskissä." Tähän reagoitiin "Kuka ne standardit laatii, kuka sen maaraa mika maara myrkkya on hyvasta, ma itte en ymmarra miks mun pitaa sita itteeni tunkee jos mun ei tartte, jos voin kayttaa tuotteita joissa sita ei ole lisatty!! - Hyva sitten niin!! Ma olen onnellinen etta sa olet tyytyvainen tohon wiki kirjotukseen ja jatkat fluoraamista." ... "Ja en ole taalla puolustumassa yhta tai toista puolta, jokanen tavallaan. Miksi tivaisit joltain tuntemattomalta linkkeja kun joudut kumminkin ottaa selvaa myos niiden aitoudesta ja esim etta kuka senkin tutkimuksen on sponssannu ja maksanu. Siten tuloksista saadaan halutun suuntaisia. Ja mina laadin omat myrkky standardit!! Mina en niita halua ja viela vahemman haluan niista maksaa tietamattani. Fluori ei todella ole ainut, sattuu vaan kohdistuun meista useimpiin. Sitahan tuo Herra Saadyt Kuosiin Hitler kaytti, ja oikein menestyksekkaasti! Parasta siina on se etta Fluoripaa ei itse tajua olevansa fluoripaa. Myos Aspartame auttaa ja edistaa tyhmyytta, fluorin kanssa kiva pari."

Tämän vaiheen jälkeen keskustelu siirtyi siihen että täytyy tiedostaa. Että ollaan ignorantteja ja laiskoja.  "On myos paikkoja jossa ihmiset hakee itse ne tiedot jotka kiinnostaa tai voi mahdollisesti vaikuttaa heidan elamaan." ... "me emme ole OIKEUDESSA!! Ja jos sua kiinnostaa ottaa selvaa asiasta joka voi tai ei valttamatta (voihan olla etta kaytat fluoritonta tahnaa) edes vaikuta sinuun, niin sina voit!! Mutta jos ei kiinnosta niin ignooraa, simppelia!! Taa on naamakirja ja meilla on kaikilla oma netti ja useella kirjasto lahella." Aivan kuten tämä olisi sitä ystävällisyyttä jota hän kertoi kannattavansa ja ajavansa. Aivan kuin esimerkiksi rotanmyrkkyjen ainesosien penkominen ja fluorin haitallisuuden analysointi tiedosta ei olisi nimenomaan tätä tutkimustyötä ja asioiden selvittämistä. Itse hän luonnollisesti kieltäytyi perustelemasta mitään väitteitään. "... jokanen ottaa vastuun itsestaan ja siita mita tietoa etsii ja lukee. On luettava paljon ja molemmin puolin kolikkoa, mutta ei sita ruveta tinkaan etta todista todista, jos en ole sinua mistaan syyttanytkaan!! Se on jokasen oma tehtava & asia." Ja että "Myrkky on myrkky. Pitoisuus on maara/taso." Hän ei ymmärrä että syyttämällä myrkyttäjiksi esitetään vakava syytös. Syyttämällä lääketiedettä huijariksi tehdään vakava syytös. Ja ennen kaikkea kun tehdään väite hammastahnan myrkyllisyydestä tehdään arkielämän kannalta merkittävä elämän ja kuoleman kysymys, väite jonka lopputulos ei ole se, että pitäisi antaa typerysten myrkyttyä. Tämä on myls väite, jota voidaan lähestyä tieteellisesti. Väite joka on lausuma jonka esittäjällä on kaikkien tietämieni tieteenfilosofian ja tutkimusetiikan että yhteiskuntaetiikan periaatteiden kautta asiansa todistamisen taakka. (Mahdollisesti jopa rikostekninen toditamisen taakka.)

Lopputulema oli että olemme epäsuomalaisia ja pedofiilejä. "APUA MITA PORUKKAA!! Ootteko te oikeesti Suomalaisia, onko meita tommosia oikeesti?? Mita ihmetta teille on annettu tai mika lie ruokavalio hairio" ... "Onks taa joku pedo rinki?? Etitteko uutta Kartanoo vai onko vanhat via rullaamassa??" Ja että krjoittaja on kuitenkin mitä mainioin "Ei todellakaan ole tarkeaa etta olenko oikeassa. Mielummin opin ja tiedan olevani vaarassa jos asia niin on kuin uskottelen itselleni etta tiedan mista puhun." ... "Se on taysin turhaa teille esittaa mitaan kun teille se nayttaa olevan vain kutsu riiteleen ja kiisteleen. Sit saa olla puolustamassa joka hela pikku lausetta ym ym ym mita joku muukin on kirjottanu. Naurettavaa kaytosta!"

Kokonaiskuvana olikin kaksoisstandardi kohti fosforisyyttelijän omiin ideaaleihin ja keskusteluun jota värittivät esimerkiksi seuraavat sillai semisti postmodernit väitteet "Just se,olkoon sit vaikka jokasen oma totuus joka perustuu henkilokohtaisesti tutkittuihin ja luotettaviin materiaaleihin, asian molemmin puolin. Ei saa myoskaan ignoorata faktoja matkan varrella, ne vaikuttaa retken suuntaan, sita ei tulisi ohjata vaan seurata." ... "mun tarvi saada mitaan tai pointtiani lapi,kun se on mulle ihan sama mihin kukin haluaa uskoa, itse en ole uskovainen niin olen aina valmis harkitsemaan kantaani jos minulle esitetaan parempi ja tai loogisempi kanta/argumentti katsoa asiaa, siina se ero onkin. Kuin myos ihastelen ja tutkastelen debunkkaajien kykya sivuuttaa & sekoittaa pointti kun pointti."

Se, mikä tässä on oikeastaan merkittävää on se, että tässä ei ole hirvittävästi mitään merkittävää. Käytössä olivat kaikki normaalit denialistin varusteet ; Selkein on tietysti rooli keskusteluun. Hän korostaa "molemmat puolet" -näkemystä. Tämä on toki jo lähtökohtaisesti ristiriidassa sen ajattelun kanssa että totuudella on väliä. Jos  totuudella on väliä, se on tietty ja selvitettävä. Sen sijaan totuusrelativismissa on mielipiteitä mutta totuudella ei ole väliä. ; Se, että syytetään murhamyrkyttämisestä ei ole mitenkään pikkuasia josta voisi tehdä jonkun mielipidekysymyksen josta saa olla mitä mieltä vaan. ; Jopa tupakkaan liittyy rajoitteita ja vaatimuksia vaikka se ei olekaan tappavaa rotanmyrkkyä vaan ihan muuten vaan vaarallista.

Kuitenkin tämä puolten tarkastelu on ymmärrettävissä tietystä näkökulmasta ; Eri puoliin keskittyminen on luontevaa jos perusstrategiana on muuttaa keskustelu asian sijasta keskusteluksi intresseistä. (Tällöin ei olla kiinnostuttu totuudesta, vaan siitä että edustaako taho hyväksyttävää ideologiaa. Sillä kaikessa on intressejä. Tässä kohden raha on tietysti intressi, mutta toisaalta myös hengellinen luonnollisuus on intressi.) Tämä tuleekin vahvasti esiin lausunnoissa ; Esimerkiksi valtavirtatiede näyttäytyy vaikkapa rahantekointressin valossa aina kun se on erimielinen tämän rotanmyrkkyväitteen kanssa. (Jos tutkimus kertoo että hammastahnan yksi aines on rotanmyrkyssä yksi aines, tämä oli "denialistitotuudentsijällemme" sen sijaan validi lähde vaikka olisi valtavirtatiedettä.) Luontevuus on kuitenkin melko irrelevanttia, koska tosiasiassa asioiden totuusarvo on asioiden totuusarvo. Ja totuus on esimerkiksi kysymyksessä "onko hammastahna hampaiden pelastus vai lasten myrkytystä" tietty ; Toksikologiassa ei ole mielipidekysymys siitä että montako grammaa stryktriiniä tarvitaan tappamaan 50 kiloinen ihminen. Ravintosuosituksissa ei ole mielipidekysymys että monta grammaa C -vitamiinia pitäisi vähintään saada ravinosta päivässä. Ja se, että kuuntelee eri tahoja johtaa siihen että "riittää että joku sanoo" että asia otettaisiin huomioon.
1: Väite siitä että myrkky on myrkky ohittaa kaiken tietämämme nykykemiasta. Ja itse asiassa laittamani Turkulaisen viite näytti että myrkyllisyysrajat ovat paljon korkeammalla kuin mitä saamme. Ja se suojaa hampaiden reikiintymiseltä tällä matalammalla eimyrkyllisellä tasolla. Fluori on siis juuri kuten D -vitamiini jonka puute aikaansaa ongelmia. Mutta toisaalta esimerkiksi itse fanitan maksalaatikkoa niin isosti että olen kerran sairastunut kun söin sitä paljon joka päivä. Väite siitä että fosfori olisi arsenikin kaltainen alati kertyvä myrkky joka pikku hiljaa kasautuen tappaisi on siis faktojenvastaista. Näin ollen ei ole mitään syytä millä voit sanoa että "myrkky on myrkky - määrä on tapponopeutta" -henkistä asennetta voi samalla kannattaa ja olla tieteenmukainen rationaalinen ihminen joka tietää edes alkeellisesti puhumastaan aiheesta.

Tieteessä ollaan kuitenkin kiinnostuneempia erilaisista koetuloksista, jossa ei ole vain fakta vaan se miten ne on tuotettu. Ilman tätä tasoa ei ole oikeastaan tieteellistä keskusteluakaan. Eli ei pelkästään siitä että onko rotanmyrkyn yksi ainesosa vaikkapa D -vitamiini tai tietty fluorin suola. (Molempia on rotanmyrkyssä.) Lisäksi intressipohja siirtyy keskustelemaan asian sijasta ihmisistä, jolloin ei voida puhua muuta kuin tahojen ja keskustelijoiden ominaisuuksista. Tämä johtaa siihen että ainut tapa keskustella tästä lähtökohdasta on jonkinlainen herjaamis-räyhääminen. (Minä teen tätä toki aina mielelläni, ei siinä mitään, en vain pidä tätä todisteena millekään paitsi sille että räyhäämisestä tulee pirun hyvä mieli.) Tämä siirtymä aiheesta ihmisiin taas mahdollistaa erilaisiin taint by association -syytöksiin. (Joksi fluoriargumentti itse asiassa muuntuu ; Siinähän ei käsitellä fluoria ja fluorin ominaisuuksia, sitä mitä fluori on, vaan siinä fluori saastataan liittämällä se asian vierestä rotanmyrkkyyn.)
1: Tässä kohden kaksoisstandardi on silmiinpistävä. Rinnastus rotanmyrkkyyn on mielenkiintoinen. Se nimittäin viittaa siihen että aineiden myrkyllisyystaso ei ole mielipide vaan on tieteellinen fakta. Tähän liittyen siis myös fosforin kohdalla myrkyllisyystason suositukset eivät ole mielipide vaan tieteellinen fakta. Jos myrkyttää kaivon ja selittää että lääketeollisuus kusettaa, niin emme voi huomata muuta kuin että koko toiminta kyseenalaistuu koska rahaintressi on tietysti myös rotanmyrkyn kauppiailla. Jotta asioita voidaan aidosti punnita, on katsottava tutkimusmetodia ja niiden tieteellisyyttä ja tutkimusjärjestelmän kaksoissokkokokeutuksen laatua ja vastaavia metodisia laatuja. Ja pätevien tutkimusten tuloksia. (Joista voidaan toistettavuuden eli vaikka eri tahojen tekemien samojen tulosten kautta varmempia.)

Tämä strategia on sitä, että ei enää keskustella asiata vaan aletaan puhumaan auktoriteeteistä ; Esimerkiksi Turkulaisen fosforitarpeen ja fosforin riskirajojen käsittely ohitettiin sillä että väitettiin että kriteerit ovat vain lääkärien mielivaltaa. Intressiperustainen lähestymistapa on tässä tietysti siitä ongelmallinen, että tällä voidaan aina murskata mikä tahansa fakta ; Sen lähde katsotaan saastuneeksi. Näin käy tietysti myös jos olisi pseudoskeptikko joka selittäisi pelksätään että teoria ei voi olla totta koska se liittyy intressiin jossa kannatetaan luontaishoitoja ja vastusteaan "big pharmaa". Että kiinnostus uskonnolliseen ja hengelliseen elämäntapaan olisi ainut syy kieltää asia. Tämänlainen strategia on nimeltään kaivon myrkyttäminen ja se kuuluu ad hominem -argumentaation argumenttivirheperheeseen. Lopputuloksena syntyy valitettavasti cherry pickingiä, jossa ideologisuus ja dogma korostuvat tärkeimmäksi. ; Jos tutkimustulos tukee omaa näkemystä, riittää että se osuu ensimmäisenä googlesta kohdalle. Ja jos se ei tue, se on peräisin ahneilta murhaajabigpharmalaisilta tai hamppuhipeiltä.
1: Tämän tason jälkeen huomaamme että jos syytämme tieteen suosituksia vääristelystä, me teemme tämän viittaamalla johonkin tietoon. Eli kyseiset tutkimustulokset on osoitettava vääriksi. On löydettävä jokin toisen tekemä tutkimus joka tekee hyvän koejärjestelmän ja jossa kyseinen tulos osoitetaan vääräksi. Tämänlaisia ei pitäisi olla vaikeaa löytää koska lääketieteessä ei ole vain yhtä toimijaa. Sen parissa on esimerkiksi useita lääketehtaita. Lisäksi on myös yliopistollista lääketieteen tutkimusta. Tämä palauttaa asiat Niiniluodon korostamaan tieteen toistettavuuteen ; Jos joku ei saa samoja tuloksia samoilla koejärjestelmillä, asiasta seuraa huijaustutkimus. Karkeasti ; Jos tulokset eivät mene yksiin keskenään (vaikkapa tietty pitoisuus fosforia on tappava yhdellä ja hampaat pelastava toisella), niin jomman kumman on valehdeltava.
2: Peräti huvittavaa oli se, miten kritiikki nähtiin "fosforipäisyydeksi". Ruoka-aineissa oli vikaa ja ajattelukyky oli rappeutunut. Kuitenkin ketjua seuratessa ei ollut vaikeaa nähdä että kognitiiviset rajoitteet sekä hyvän ja laadukkaan äidinkielen tuotossa, perustelujen syvyydessä ja jopa asiaankuuluvien terminologien omituisesta tuntemattomuudesta (joka näkyy perussanojen kääntämättäjättämisinä ja "anglismeina" joita ei suinkaan selitetä auki siinä ohessa) rajoitteet olivat nimen omaan hänen puolellaan. Kun jo peruskielentuottaminen tökkii, ja argumentointi ja siihen liittyvät termit ovat hakusessa, on rajoitteita osattava katsoa juuri tästä. Näin muiden syyttäminen typeryksiksi vain siksi että he ovat erimielisiä ja vaativat perusteita on sangen omituista ja ampuu enemmänkin "totuuden etsijän" omaan nilkkaan. (Jostain syystä ne jotka sanovat "etsivänsä totuutta" eivät koskaan näytä olevan kiinnostuneita tästä tai osaavansa mitään heuristista päättelyä, vaan he ovat aina jotain tiettyä omaa dogmaansa toitottamassa ja nihiloimassa kaikki erimielisten sanomiset ilman perusteita ja suoralta kädeltä naurettaviksi.) Lisähupia asiaan saa siitä että minun kotonani ei fluorihammastahnaa ole nähty yli 10 vuoteen koska puolisoni on pahasti allerginen tietyille rikkiyhdisteille joita hammastahnoissa käytetään täyteaineena. (Eri aine kuin tässä oli kinan alla muuten.) Näin ollen minä en edes voisi olla mikään "fosforipää".
___2.1: Oma kohtaloni tässä kysymyksessä tuo esiin toisen perusongelman. Jostain syystä dogmaattinen häirikkömme ajatteli että jos hammastahna ei ole rotanmyrkkyä niin sitten kaikkia pakotetaan käyttämään sitä. Tämä on omituista etenkin kun vettä ei Suomessa fluorata eikä hammastahnan käyttöä ole pakotettu. Ei valtio pakota omeniakaan syömään vaikka ne ovat terveellisiä. Jostain syystä hän näki että hän edustaa vapautta jossa saa tehdä mitä mielii kun taas muut ovat ajamassa jotain pakotusvaltaa. Kukaan ei ollut ajamassa pakotusvaltaa, paitsi ehkä se joka selitti että hammastahnan laittaminen lapsille olisi myrkyttämistä ja pedofiliaan rinnastettava teko. (Ajatus siitä että hammastahna on rotanmyrkkyä mutta sitä olisi maailmankuvan pohjalta oikein antaa lapselle vaan siksi että vanhemmat ovat tyhmiä on ajatuksena eettiseltä tasoltaan niin kuvottava että se ei liene mahdollista. Mieleen tulee vain joidenkin äärimmäisten kulttien lastenkasvatusperiaatteet joissa julmakin väkivalta hyväksytään ns. uskonnonvapauteen vedoten.) Ja jonka mielestä muuta mieltä ei saa olla olematta ignorantti, ideologisti, harhaanjohdettu -tai aivovammautunut idiootti, "fosforipää". Nähdäkseni juuri hän oli ajamassa pakkovaltaa ja kieltoja. Muut vain selittivät että tieteen mukaan hammastahnasta on hyötyä, kukaan ei ollut ajamassa edes fosforin lisäämistä juomaveteen vaikka se havaintojen ja Turkulaisen antamien linkkien valossa esimerkiksi USA:ssa säästikin hammaslääkärikuluja eli auttoi valtion yleisessä hyvinvoinnissa. (Sääli että en kopsannut näitä linkkejä, niitä oli pääasiassa muualle kuin wikipediaan jota lausuja lainauksissani halveksi. Niitä oli lääketieteen sivustoille.)

Cherry Pickingin ongelmana on se, että jos se on sisäänrakennettuna, vihrettä ei enää voi korjata millään perslihastyöllä. Sitä kautta rakentuu ns. vahvistusharha, jossa jokainen omaa näekemystä tukeva juttu kasautuu todisteeksi ja erimielinen on vain yhä kasvava todistus siitä että toinen puoli valehtelee. Jokaisesta mielipiteestä tulee joko oman dogman vahvistus tai sitten se vahvistaa taint by associationin kautta sitä että ne toiset on ihan pihalla.
1: Tässä lähteiden antamattomuus on mielenkiintoista. Siinä kun kehotetaan etsimään itse, ollaan ongelmissa koska kysymys on myös lähteiden löytämisestä. Yleensä ottaen lähteiden ideana onkin se, että voidaan tarkistaa esitetyt väitteet ja mennä lukemaan ne itse. Se, että ei tiedä mitä kirjaa ja mitä sivua pitäisi etsiä jossa se tieto makaa, niin kriitikko haudataan etsimistyöhön sen sijaan että voitaisiin katsoa että mitä se teksti siinä lähteessä oikeasti sanoo ja tarkoittaako se lähde oikeasti edes sitä mitä sen väitetään tarkoittavan. Ja samalla voidaan tarkistaa sekin onko kirja ammattilaisen tekemä, vertaisarvioitu, tiedeteos, ja ennen kaikkea sen sisältöä voidaan arvioida ja katsoa onko sen tieteellisyystasossa puutteita vai onko se perusteluna värityskirjan tasoa.
2: Huomioitavaa on se, että denialistitrolli valitteli kovasti lähteistä. Hän innosti hakemaan tietoa itse kirjastosta ja muualta. Kuitenkin jos vaikka televisiosta tai kemiankirjoista sitten sai jonkun lähteen ja kanannoton aiheeseen, tai viittasi lääketieteen suosituksiin jotka ovat kirjoissa, nämä lähteet mitätöitiin idealistisina manipulointeina. Samanaikaisesti näihin parempiin lähteisiin ei haluttu antaa lähteitä. Koska luonnollisesti ajassa jona pyytää kahden rivin lähteen ehtii etsiä kirjastossa 20 000 eri teosta ja löytää juuri sen tietyn jossa on "oikea totuus". Itse asiassa denialisti tunnustikin että hän ei halua tuoda lähteitä esiin koska se olisi vain syy jatkaa tätä hänen mukaansa "väsyttävää" ja "raskasta" keskustelua kun alettaisiin puhumaan lähteen sisällöstä ja uskottavuudesta. Tämä onkin se, mitä kautta hän itse asiassa tunnusti että tosiasiassa hän tietää että lähteen saaminen ei ole laiskuutta. Vaan sitä että keskustellaan tiedosta ja sen perusteista.
3: Autoritaarinen "mä väitän tietäväni asian ja väitän että näin on, menkää kirjastoon niin tiedätte ja jos olet erimielinen sulla on saastaiset lähteet, en halua ja jaksa keskustella viitteideni faktoista tai tutkimuksen metodeista tai tiedon perusteista ja laadusta koska määrittelen sen vänkäämiseksi ja inttämiseksi" -näkökulma ei tietysti ole kovin tiedottavaa, perustelevaa, tarpeellista, rakentavaa saati ystävällistä. Tosiasiassa tämänlainen strategia on odotettavissa jos väite ei kestä lähempää tarkastelua ja haluaa vain toimia ideologisena käännyttäjänä. Lähdekritiikki on raskasta, väittäminen ei vaadi mitään taustatietoa koska tietämisen sijasta voi vain väittää tietävänsä - ja kuten lainaukseni tekstinäytteet paljastavat - tai edes alkeellista äidinkielellistä kirjoitustaitoa. Molempia puolia tarkastelevaksi on mielenkiintoista että vaatii toista puolta paljastamaan lähteet ja nämä voidaan ohittaa selittämällä ne ideologisiksi kun taas omia väitteitä ja lähteitä ei edes tarvitse kertoa. Miten voi tutustua "molempiin puoliin" jos ei edes tiedä että mikä kirja edustaisi sitä "toista puolta"? Ilman lähteistystä jää vain perusteeton pätemisenhalu. (Jonka erotan perustellusta pätemisenhalusta joka tulee siitä että kykenee antamaan viitteet ja keskustelemaan niiden tieteellisestä ytimestä vahvaa ja laadukasta argumentaatiota. Tämä on vaativa taito josta voi olla ansaitusti ylpeä! Sitä on oikein olla ylpeä jos osaa rakentaa veneitä, tämäkin on taito joka vaatii paljon pitkäjänteistä ja määrätietoista harjoittelua.)

Eniten itseäni kuitenkin ihmetyttää se, miten skeptikkoblogiin voidaan tulla siillä mielellä, että asioiden perusteita ei ruodittaisi tarkasti. Hän tuntuu loukkaantuneen kun skeptikkous tarkoittaa tieteellisyyden vaatimuksia ja sitä että ilmaan heitetyt väitteet kuten "hammastahna on rotanmyrkkyä" perustellaan sen sijaan että niistä tehdään "omatutkittu fakta" joka pitää jättää "kotiläksyiksi perustelujenvaatijoille". Etenkin kun sitten kun näitä kotiläksyjä tekee, niin kaikki vasta-argumentointi kumotaan viittaamalla "suositusten irrelevanttiuteen", niin että vaihtoehdoksi ei oikeastaan jää muu kuin se, että mikään tosiasia-aineisto missään oloissa ei voisi falsifioida tätä esitettyä väitettä. Siitä on siis tullut dogma, jonka puolustaminen ja toistaminen on se oleellisin asia. ja jolle kriittinen monisyinen ja erimielisyyden kautta tuleva lähestymistapa on turhaa, häiriöllistä, ei rakentavaa - ja ilmeisesti ennen kaikkea pedofiliaa ja epäisänmaallisuutta. ; En uskonut että olisi erityisen Suomalaista esittää että "olet tätä mieltä kuin väitän ilman todisteita tai olet paha pedofiili ja fyysisesti vammaiseksi määriteltävä aivorappeumapotilas."