 |
| Onko Lestadiolaisen uskontonsavastaisesta humalakäyttäytymisestä: Oikein kertoa tekopyhästä syntielämästä avoimesti Totuuden ja Rehellisyyden nimissä? Onko heikkoudesta ja hairahduksesta hienotunteista vaieta? Vai onko oleellisinta kysyä siitä paljonko hän on valmis maksamaan hiljaisuudesta? |
Ensimmäinen ja tärkein syy kieltää kiristäminen on tietysti se, että siihen usein liittyy uhkailua jossa uhataan vahingoittaa jotain ihmistä. Näin kiristäminen uhkaa rikkoa Harm Principleä. Tämä kertoo siitä että kiristäminen on usein joko suoraa väkivaltaa tai sillä uhkaamista. On selvää että tämän valossa esimerkiksi lapsen hengellä uhkaaminen kidnappaustilanteesta tekee kiristyksestä erityisen vakavan. Se on kuin ryöstö, joka on itsessään paha asia. Mutta sitten siihen on vielä lisätty väkivaltaelementti. Toki myös muu rikollisuus kuin väkivaltarikollisuus voidaan tässä ottaa lukuun. Eli jos kiristykseen liittyy rikos tai rikoksella uhkaaminen, se on väärin. Siksi jos häjyt myyvät viinaansa luvaten että "Mukana tulee vakuutus, palovakuutus. Ei pala ravintola niin helposti." tehdään aika vakava rikos vaikka rikos onkin teknisesti omaisuusrikoksella uhkaaminen eikä väkivaltarikoksella uhkaamista.
1: Toki elokuvamaailma tuntee sellaisia elokuvia kuin "Ransom -lunnaat", joissa koko elokuvan pääidea on siinä että kiristys käännetään ympäri. Ensin kidnappaajat uhkaavat lapsen henkeä ja vaativat lunnaita. Mutta kun lunnaat tuplataan ja niistä tehdään palkkio rikollisten päistä joka otetaan pois vasta kun lapsi saadaan takaisin, kiristys kääntyy ympäri. Moni näkee tämän hyväksyttävänä, mutta tässä on sen tyyppistä lynkkausmeininkiä että se voidaan nähdä moraaliltaan kyseenalaisena aktiona. Eli tilanne on kiristystä lieventävin asianhaaroin, mutta teko ei muutu silti eettiseksi.
Sama koskee tietysti laajemmin koko sitä kiristämisen piiriä, jossa puhutaan laittomasta toiminnasta. Esimerkiksi jos pankkiryöstäjä tai mafiamies on tienannut paljon, tältä kiristäminen on - paitsi potentiaalisesti hengenvaarallista kiristäjälle - myös sitä että annetaan rikollisen päästä pälkähästä. Tällöin kiristys on kiristystä uhkaa vastaan ja jonkinlainen ryöstön apuväline. Juridisesti tämä on laitonta. Tämänlainen on tietysti sekin moraalisesti kyseenalaista. ; Eli jos kiristämisellä uhataan kertoa toisen tekemä rikos, tässä suojellaan rikollista. Tämäkin on sen sortin teko että voimme karulla kädellä karsia tämän ulkopuolelle.
Tämän karkeimman eliminoinnin jälkeen jäljelle jää aika paljon mahdollista kiristämistä. Niissä on tavallaan kysymys sopimuksesta. Tässä esiin nousevat kysymykset joissa muistutetaan että sopimus on etiikasta ja tunteilusta riisuttua juridisen kliinistä lupaamista. Jos esimerkiksi joku on tehnyt humalapäissään syrjähypyn, katuu tätä, ei aio toistaa tekoaan ja silminnäkijä lupaa rahaa vastaan vaieta, on kysymys eettisesti melkoisen monimutkainen. ; Teknisesti salaisuus ei ole välttämättä huono asia. Esimerkiksi työoloissa liikesalaisuudet ovat suunnitelmia joista vaietaan yleensä kasvatettua palkkaa tai jotain sakkosanktiota vastaan. Eli puhumattomuudesta palkitaan ja/tai puhumisesta rangaistaan. Tätä pidetään hyväksyttävänä olevana sopimuskysymyksenä.
Kuitenkin tässä on mietittävä että mitä kiristäjä tässä tilanteessa oikeastaan tekee. Moni voisi pitää tätä hyväksyttävänä.
1: Kuitenkin mieltä kaikertaa se, että jos silminnäkijä on ystävä, hän tavallaan vaatii rahaa sellaisesta jota hänen pitäisi kenties tehdä ilmaiseksi. Itse asiassa kiristäjä onkin tässä tilanteessa tuplaongelmassa (a) Jos teko on sellainen että siitä vaikeneminen on eettistä, hänen tulisi tehdä se ilman rahamaksua. (b) Jos teko on sellainen että siitä tulisi kertoa, hänen tulisi tehdä tämäkin ilman rahamaksua. Tietysti jos ystävyys ei ole vallitseva tila, on tilanne kliinisempi mutta kysymykset ovat pohjimmiltaan samat.
2: Toisaalta mukaan tulee myös se, että tässä mahdollisesti hyväksyttävässä kiristyksessä käytetty asia ei ole lakiin liittyvä rikos tai vahingoittaminen. Se tarkoittaa sitä että kiristyksessä kohteena on yleensä tieto ja siihen liittyvä sensurismi. Ja tämä tieto on jollain tavalla strategisesti tärkeää. On joku "oleellinen" jolle sen voi kertoa. Vaikeneminen voi olla luottamusrikos häntä kohtaan. (Siinä tilanteessa että olisi eettisesti oikein esimerkiksi melko varmasti rikkoa avioliitto, tuoda oleelliset tiedot esille.)
Voidaan kuitenkin nähdä että vakuuttavin argumentti kiristyskiellolle sosiaalisissa suhteissa on se, että niissä yleensä kiristetään jollain hairahduksella, josta saatava raha taas vedotaan kiristetyn positiivisista piirteistä. Näin ollen esimerkiksi syrjähyppy voidaan nähdä petoksena ja paheena. Mutta tästä ei tule penniäkään ilman että henkilöllä olisi tähän vastakkainen hyve, kuten halu ylläpitää parisuhdetta ja tähän liittyvä rakkaudentunne. Kiristäjä ei siis oikeasti lypsä paheesta kuten voisi ensivilkaisulla luulla. Kiristäjä sen sijaan arvottaa hyveen ja mitä voimakkaampi tämä hyve on, sitä enemmän tilanteesta voi lypsää rahaa. Tämä tekee kiristämisestä hyvin usein paheellista.
1: Kiristys on tässä tilanteessa aina petos jossa isketään kiristettävän kohteen hyveellisyyteen ja häveliäisyydentunteeseen. Se viittaa siihen että kohteella on heikkous, ja hän on rikkonut omia sääntöjään. Kaksoisstandardi ja itsepetoskin voivat tulla kysymykseen. Tämä voidaan nähdä lieventävänä asianhaarana. Osa tosin näkee tämänlaisen käytöksen erityisen paheksuttavana koska siinä kiristetty rikkoo omaa moraaliaan.
Jos ihmissuhteita vielä etäännytetään voi olla että tieto on laillisesti saatua ja se on vain kiusallista. Tämä tulee varmasti melko usein vastaan jos olet "julkkis". Teet jotain sinänsä laillista, kuten uiskentelet uhkeasti bikineissäsi julkisella uimarannalla. Joku ottaa tästä kuvan ja haluaa myydä tämän sanomalehdille. Tämä voi tuntua kiusalliselta, mutta tämä ei varsinaisesti uhkaa ketään. Lisäksi tämä on oikeasti kuvaajan ammatti ja kuvaamiseen julkisella rannalla on lupa. Tässä tilanteessa voisi tuntua reilulta maksaa sopiva summa jotta kuva ei vuoda. Tässä kohden kysymykseen nousee osittain hinta. Jokin määrä rahaa on "kohtuullinen korvaus".
Lisäksi esimerkiksi lapsia voidaan kasvattaa jonkinlaisella pienellä kiristämisellä. Sitä voidaan palkkion ja rangaistuksen lisäksi esimerkiksi näyttää kavereille vauvakuvia. Tämä voi opettaa tottelevaisuutta. Mutta toisaalta jopa tässä tilanteessa kiristys tuntuu hieman kovalta keinolta ja sen soveltamiseen täytyisi olla jopa kovemmat syyt kuin selkäsaunaan. Kiristyksessä isketään sosiaaliseen tilanteeseen hyvin kokonaisvaltaisesti ja ennustamattomasti, joten kiristykseen alkamiseen vaadittaisiin kovaa ja muutoin parantumatonta tottelemattomuutta jossa lapsi mahdollisesti vaarantaa itsensä.
Kirjoittajalla ei ole eettisiä ongelmia humalaisten lestadiolaisten kanssa ; En vain malttanut raittiushenkisesti muistuttaa hyväksyttävästä korkin kiristyksestä, joka ei kuitenkaan ollut varsinainen tämän blogauksen aihe. Sen sijaan kirjoittajalla on ongelmana - paitsi se, että joskus itsestään kolmannessa persoonassa kirjoittaminen tulkitaan jonkinlaiseksi minän hajoamisen kuvaukseksi, niin kuitenkin ennen kaikkea se - pitäisikö jotain tiettyjä menneisyyden asioita paljastaa vain siksi että väärintekijä saataisiin lopettamaan aktiivinen pakoilu ja reagoimaan tekoihinsa ja asia saataisiin käsittelyyn. Ilmoittaminen tälläisestä sitten "nyt otat asian esiin privaatisti tai menee julkisuuteen joka pakottaa sinut reagoimaan kaikkien nähden" onkin sitten hyvin vaikea kysymys. Todennäköisesti tässäkin tilanteessa kiristävä toimiminen olisi eettisesti väärin. Pitäisi vain joko tuoda asia esiin tai ei...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti