Kirjoitin tänään facebookpäivityksekseni seuraavan vähintään puolikahelin ja miltei hauskan pujalkaisen tekovitsiheiton (haluan että facebookprofiilini heijastelevat itseäni) ; "Suomen lippua häpäistään julmasti ; Esimerkiksi lapset ja urheilufanit häpäisevät lippua. Jääkiekon pelipaitana lippuun kietoudutaan mikä ei ole lipun arvoa kunnioittavaa. Lähes aina heilutettavissakin lipuissa on mittasuhteet aivan väärin ja sinisen sävy ei ole ollenkaan määritelmän mukainen. Neljä-kolme-neljä-viisi-kolme-yksitoista. (Suomen lippu on pyhä, sen valkoinen väri symbolisoi Mannerheimin läpeensä valkoista sielua ja sininen symbolisoi Veteraanejen talvisodan uhrausta, sinisiä palleja.)"
Ensinnäkin tämä on tietysti vahva kannanotto siitä että lippu on vain symboli. Oikeasti olisi hemmetin typerää jos ihmsiet olisivat kuolleet talvisodassa jonkun kangaskappaleen takia. (Etenkin kun lippumme ei ole mitenkään designiltään aivan uniikin superi tai maailman kaunein. Lipun taiteelliset ja esteettiset ansiot eivät ole lipuksi mitenkään erityiset.) He kuolivat sen edestä mitä tuo lippu edustaa. Ja yksi niistä arvoista on ideologian vapaus jota "Ryssillä" ei liiemmin ollut tarvetta. Ja yksi näistä vapauksista pitää sisällään sen että valtiolliset symbolit ja käytänteet eivät muutu kritiikin ulottumattomissa oleviksi epäjumalallisiksi tabuiksi. Ja yksi tälläisistä tabujen murskaamisista näkyy välittömästi jos kerrotaan että valkoinen liittyykin Mannerheimin moraalisesti kyseenalaiseen taustaan "valkoisena" ja "punaisten lahtarina". Puhumattakaan tietysti veteraanien sinipalleista (jotka olivat varmasti sodan lieveilmiönä ihan todellinen, mutta kuitenkin niitä marginaalisimpia ja vähiten puhuttuja ja vähiten kunnioitettuja.)
Tämä oli luonnollisesti vahva kannanotto siihen, mitä viime päivinä on meuhkattu. Lippuun kietoutuminen oli markkeri joka sitoi lausuman todellisuuteen ; Olympiavoittajaa pidettiin epäisänmaallisena koska hän oli juhlistanut tilaisuutta Suomen lipun kanssa. Lipussa oli lukenut tussilla kirjoitettua tekstiä joka nähtiin epäisänmaalliseksi aktioksi. Tämä tulkittiin yleisesti heikkohermoisuudeksi.
Isänmaalliseksi aktioksi on nimittäin aidosti nähty kaikenlainen joka rikkoo Määriteltyä Symboliamme, Suomen lippua. Lapset tuhertavat ties missä mittasuhteissa ja millä sinisen kerettiläisillä sävyillä. Eikä joka ikistä tälläistä tuotoksia taatusti tuhota polttamalla vaan päätyy näitä joskus sellaisenaan roskiin asti. Tätä pidetään vielä soveliaana. Samoin kuin soveliaana pidetään erilaisia lippuihin tuhriutumisia ja lasten tuotosten kanssa yhtä kerettiläisiä naamamaaleja joita erilaiset urheilufanit maalailevat itseensä. Jotka vielä leviävät hien vaikutuksesta ja joihin liittyy barbaarista huutelua ja oluenjuontia joka vahvasti rikkoo Lippumme Määrittelyä vastaan. Tätä pidetään isänmaallisena, itse asiassa ne ovat patriotismin ja kansallistunteen ilmentymiä ja niitä arvostetaan. En pidä tätäkään loukkaavana, koska teon takana oleva intentio on ilmiselvä ja motiivi jopa alleviivattu -joskus peräti puolihumalaisesti kovaan ääneen huudettu.
1: Lipun väärinkäytön kansallistunteen turmelun sijasta ihmettelen sitä muuta henkeä. Sitä miten läski epäliikunnallinen tyyppi ottaa jonkun toisen työn ansiot itselleen ; USA:sta facebookstatukseeni vuoti lausuntoja kuten sellaisia, että USA:laiset kokivat mitalisaaliin hyvin positiivisesti. He kertoivat miten mielikuvien jenkki on lihava ja tyhmä, kun he kuitenkin urheilullisesti voittavat mitaleja ja saavat Curiosity -luotaimen marsiin. Saavutukset ovat toki vakuuttavia, mutta en silti malta olla katsomatta sitä, miten näitä lausumia heittelevät tyypit ovat urheilu-tiedelahjakkuuksiltaan kuin eri planeetalta niiden USA:n menestyksentuojien kanssa. ; Päädyin tässäkin tosin siihen että jokaisella on tässä tietysti pieni ansio koska urheilu ja tiede toimii kuitenin pohjimmiltaan maanviljelijöiden tuottaman ravintoylijäämän varassa ja toimivat epäsuoremminkin veronmaksajien varoilla "loisien". Toiset vain käyttävät tätä ylijäämää urheilu/tiedesaavutuksiin ja toiset nauttivat esimerkiksi televisio-ohjelmista ja keräävät vararavintoa vyötärölle.
Toisaalta lauseessani viittasin muuhunkin. Myös sana "Mannerheim" oli mukana sitomassa lausumaa todellisuuteen. Ajatus ulkomaalaisesta Mannerheim -elokuvasta jossa on musta mies pääosassa on nostanut äkämystymystä. Toiveena olisi ollut se, että kansallinen symboli jätettäisiin rauhaan. Lisäksi on korostettu että Mannerheim oli myös yksityishenkilö. ; Monet eivät tietysti koe että näissä "Mannerheim -metelöinneissä" halveksittaisiin ulkomaalaisia tai homoja. Toki ensiajatus on että jos on loukkaavaa esittää taho A ominaisuuden B omaajana, ja tämä olisi loukkaus, olisi ominaisuus B huono asia. (Paitsi jos A on Hitler jolloin tämä tahraa B:n, kuten natsikortin käyttötavat meille kertovat.) Kuitenkin Suomalaisia tuntuu ärsyttävän asiaan liittyvä epätotuudellisuuden teema.
Ymmärrän tämän nihkeyden. Olen itsekin joskus havahduttanut itseni keräämästä jonkun elokuvan tiedevirheitä. Elokuvien epäjatkuvuudet ärsyttävät minuakin. Esimerkiksi kysymys miten lehtimiehet tiesivät "Citizen Kane" -elokuvassa etsiä sanalle Rosebud -merkitystä kun kuolinkohtauksessa jossa sana lausutaan ei ollut lehtimiehiä tai vastaavia kuulemassa tätä koko sanaa. Moni pitää tämänlaista nyyläytenä. Eikä syyttä ; Harva kuitenkaan pitää elokuvia aivan täytenä totena ; En suutu Batman -elokuvien maantiedevirheestä eli siitä että Gotham -cityä ei löydykään kartalta. Enkä usko että kukaan alkaa Mannerheim -elokuvan "Mustan Mannerheimin" nähtyään uskomaan että Mannerheim olisi jokin tummahipiäinen maahanmuuttaja. ; Ja itse asiassa yksityishenkilö-symbolit ovat hyvinkin tavallisia elokuvissa. Itse asiassa juuri tällä hetkellä hip pop ja cool on elokuva Abraham Lincolnista. Ei liene tarpeen mainita että hänet mainitaan elokuvassa täysin epäfaktuaalisesti vampyyrinmetsästäjäksi. Tätä ei nähdä patriotisminmurskaajana.
Samalla en kuitenkaan malta olemaan ihmettelemättä sitä, miten "Musta Mannerheim" -kritiikki on nostettu vahvasti keskiöön. Tästä hyvänä esimerkkinä on "Mannerheim, Suomen Muhammad" joka rinnasti nettikohun Muhammad -pilapiirrosjuoakkaan. "Mannerheim on Suomessa tabu. Valkoisen kenraalin roolia sisällissodan hävinneiden joukkomurhassa ei haluta ruotia, eikä marsalkan toimien oikeudenmukaisuudesta keskustella. Samalla kun vaadimme venäläisiä ja muslimimaita hyväksymään pyhien kuvien rikkomisen sananvapauden nimissä, emme itse kykene samaan."
1: On toki totta että on omituista ja taiteellista ilmaisua rajoittavaa että on paljon ihmisiä jotka estävät vaihtoehtotulkinnat mustasta Mannerheimista. Toisaalta tämä vaihtoehtoisuus ei taitaisi kovin hyvin sopia käsittelemään niitä "Marskin" vaiettuja sotarikoksia joista kertomista tässä lausunnossa lähdettiin puolustamaan. Mustaihoisella Mannerheimillä ei ole ainakaan kovin suurta yhteyttä siihen että juuri punaisten joukkomurhia otettaisiin mukaan. (Ja jos otettaisiin, niin herää kysymys että olisiko elokuva sittenkin todella ihana PerusSuomalaisten asenteiden heijastaja kun tummahipiäinen maahanmuuttaja näyttäytyisi kansanmurhaajana, yhdessä mustaihoisen sotilaan stereotyyppiroolissa? Muuttuuko se tästä tuomitsevaksi ja vääräksi ja rasistisena sensuroitavaksi? On selvää että nämä kysymykset paljastavat jotain teemasta.)
2: Muutenkin on omituista rinnastaa mellakointi jossa ihmisiä uhataan tappaa siihen että idiootit nilittää netissä. Aste -ero on suuri. Ja esimerkiksi kiusaamiskeskustelussa on ollut havaittavissa "tylsistymistä" jossa "mikä tahansa voidaan tulkita kiusaamiseksi" ja uusateisminkin kohdalla tässä on käynyt sama väsymys ; Aitoja ongelmia ei käsitellä sillä vaikka niistä puhutaan ja niitä kritisoidaan, asiat juuttuvat siihen että kritiikin alla on paljon kaikkea irrelevanttiakin.
3: Mannerheiminkin ongelmissa kohuväsymystä on varmasti tulossa. Jokainen asioita seurannut tietää jo "vaietuista asioista". Mitä hiton vaiettuja asioita ne ovat jos ne on yleistä tietoa jonka kaikki tietää muutenkin? Tämä ei tuo mieleeni oikein mitään muuta yhtymäkohtaa kuin ID -sekoilut. Nimittäin aivan samalla hengellä kuin "Miten niin tiedeyhteisö sortaa ID:tä ja sensuroi" kun jokainen tuntee esitetyt argumentit kun niitä on papukaijamaisesti apinoitu vuositolkulla ja niiden vastakritiikitkin on vakiolevinnyttä toistoa ja tätä kautta tylsyyttä.
Ongelmana onkin se, että lipunkääriytyminen ei oikeastaan kuvaa juuri kenenkään kantaa. Enemmistö pahimistakaan patrioottiPerusSuomalaisista suoraan Suomen Sisusta eivät varmasti pitäneet olympiavoittajan lipunkäyttöä asiattomana. Vahva reaktio tässä kohden muistuttaa varmasti siitä että nykymedialla on heikkous; Se, että se mielellään kuuntelee marginaalia, johtaa siihen että eri kantoja kuunnellaan ja nostetaan esiin. Tämänlaisissa tapauksissa muutama yksilö saa lausunnoistaan paljon kritiikkiä, ja tämä itse asiassa rakentaa ennakkosensuuria, jossa asioita ja mielipiteitä ei sanota enää ääneen. "Kuuntelu" muuttuu "kontrolliksi". (Ei sinänsä että pikkumaisten yksittäisten tyyppien kontrollointi ja heidän dominointinsa massan vallalla olisi nautittavaa. Kovin eettistä se ei vain ole.)
Samoin "musta mannerheim" ei suinkaan ole murskannut hirvittävän monen kansallisia tuntoja. Kuitenkin tästä on vedetty jonkinlainen "PerusSuomalaisstereotypia", esimerkki siitä miten pikkumaisia he ovat noin yleensä. (Toki he ovatkin, mutta hieman eri yksityiskohdissa, eikä ole silti oikein tuomita heitä tässä asiassa jossa heidän osansa ja arpansa on pieni. Ei edes ärsyttäviä, kusipäitä tai tampioita pidä rangaista yli omien syyllisyyksiensä.) Erilaisista esityksistä ja julkisista lausunnoista yleistäminen on usein rationaalista ja mahdollista, ja joskus kritiikille on paikkaa. Tässä onkin kysymys määrän relevanssista ja ideologisen kytköksen vahvuudesta. On esimerkiksi oikein sanoa että "liberaalit kannattavat homoseksuaalien avioliittoja ja konservatiivit vastustavat niitä" vaikka jokainen liberaali ei asiaa kannata ja moni konservatiivi, kuten itse, kannattaa tätä konseptia. On toki vaikeaa päättää rajaa milloin yksittäistapaukset kasautuvat yleissäännöksi, mutta usein tilanne on siitä huolimatta puoleen tai toiseen selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti