"Pussy Riotin" saama tuomio on ollut viime aikoina kovasti esillä. Minulla ei ole ollut tähän aiheeseen hirvittävästi sanottavaa. ; Nähdäkseni se tiivistyy siihen mitä muutkin ovat minua hauskemmin sanoneet. Eli että teko on mahdollisesti loukkaava ja että tämä ei ole syy mihinkään rangaistukseen. Ja että luvaton käyttö on toki juridisestikin tuomittava mutta että tästä tulisi antaa sakkoa, ja vaadittu erättäin kovaan väkivaltarikollisuuteen rinnastettava rangaistus teosta on räikeän yliampuva. Ja vaikka vankeutta on perusteltu Venäjän pyhillä arvoilla jotka on liitetty ortodoksiseen kirkkoon, on vankeus oikeasti perusteltu Venäjän poliittisilla arvoilla jotka on liitetty Vladimir Putiniin. (Siis kaikkien muiden paitsi ilmeisesti Suomen ortodoksisen kirkon mielestä.) Lisäksi Pussy Riotia ei tuomita totuuksilla vaan valehteluilla. Pussy Riotin oikeusmurhan esilletuominen ja kampanjaan osallistuminenkin on johtanut todella absurdeihin syytöksiin. Suomessakin on esimerkiksi huhujen mukaan esimerkiksi murtauduttu sen aukioloaikojen ulkopuolella ja että aktiivi olisi heittänyt kusta Uspenskin Katedraaliin. Ja että vankeutta olisi tulossa. Näkyvän aktiivin leimaaminen rikolliseksi valhein on tietysti huono keino taistella hyvyyden puolesta. Mutta poliittis-uskonnolliseen arvokeskusteluun tämänlainen on tietysti aivan tavallista, ellei osalle peräti se suosituin käytänne.
Uskonto on tekosyy politiikanteolle, eli tilanne on se mikä se on käytännnössä aina kun uskonnonvapauteen vedotaan. ; Kysymys ei ole uskonnonvapaudesta vaan jostain ihan muusta. Uskonnonvapausargumentti on niin kaikkailla käytetty ja kulunut, että on hyvin harvinaista että se oikesti olisi uskonnonvapausasia. Usein uskonnonvapaus ei liity "vapaus -teeman käsittelyyn" vaan on lähinnä jotain jota käytetään siinä vaiheessa kun muita argumentteja ei enää oikein ole jäljellä. Kun jokin ärsyttää eikä ole mitään perusteluja miksi asiaa ei saisi tehdä, jää jäljelle muotoilla ärsytys oman vakaumuksen uskonnolliseksi doktriiniksi.
Tämä alustus oli sitä varten että korostan että asia on oikea. Tämä täsmennys on tärkeää, koska nyt ajattelin moittia niitä käytänteitä. Ukrainassa oli Pussy Riotin puolustamisen nimissä sahattu risti. Kyseessä ei ollut mikä tahansa risti. Se oli muistomerkki joka oli omistettu Neuvostoliiton uhreille Ukrainassa. Risti on tässä valintana hyvä ellei peräti loistava, koska Stalin kohteli uskovaisia hyvin julmasti. Pintapuolisesti ajatus siitä että kirkko loukkaantuu pienestä on ymmärrettävä. Että kun koko kysymys on liitetty Venäjän uskonnollisen arvoston symboliksi, niin sitten tulisi rikkoa niitä symboleja. Kun koko ajan puhutaan kristillisyydestä tämän ylilyövän rangaistuksen taakse niin sitten hyökättäisiin kristillisen symboliikan kimppuun. Tämä on siis lyhytjänteisenä spontaanina toimintana ymmärrettävä.
Minkäänlaista tarkempaa reflektiota tempaus ei sitten kestäkään. Tässä kaatojupakassahan itse asiassa kritisoidaan Venäjän hallintoa ja sen ylilyöntejä kaatamalla Neuvostoliiton hallinnon hirmutöiden kauhistelun/muistamisen syyksi pystytetty muistomerkki. Muistomerkki joka on jo itsessään olemassaolollaan kritisoiva näkökulma. Kritiikki on peräti varsin samansuuntaista kuin mitä Pussy Riotin taakse on liitetty. Ohireflektio herättää aivan vääränlaisia kysymyksiä esimerkiksi siitä että "Ovatko uskovaiset uhrit merkityksettömiä?", "Ansaitseeko Stalinin pahat teot muistamista?", "Ansaitsevatko Stalinin uhrit muistomerkkiä?", "Saako eiuskonnollisen vasemmistolaisen neuvostoterrorin pahuuksista puhua vai onko vain uskonnollinen mielipide jokin jolla ansaitaan asiallinen uhrius ja siksi Pussy Riot olisi oikeanlainen marttyyri kun taas Neuvostovainon uhrit olisivat vääränlaisia uhreja?"
Tai niinkuin Sakari Peuranen asian ilmaisi pragmaattis-lyyris-runollisesti; "Pussy riot eli Mirrimellakka leviää? Sukupuolitautiko? Aivan liian paljon on vaatetta tyvärellä tuommoiseen raskaaseen ja ruumiilliseen hommaan. Liian pitkät hiukset on hällä myöskin ja vääränlainen ote moottorisahasta. Tai sitten ongelma on kuvakulmassa. Neuvostoliiton diktaatuurin aikaisten uhrien muistomerkin sahaaminen poikki, koska pussyriottilaiset saivat Venäjällä syytteet huliganismista. Teon symboliikka ei ainakaan tällä perehtymisen määrällä oikein avaudu allekirjoittaneelle."
Yleensäkään en ole sensuurin ja rikkomisen ystävä. Hyväksyn jopa provokaation kun se ei kulminoidu ihmisarvon alentamiseen tai vandalismiin. (Tai tarkalleen ottaen vandalismi on tässä vaikeasti määriteltävä. Oma kantani esimerkiksi graffiteihin on se, että joskus ne ovat tuhoavaa särkemistä ja joskus ne ovat rakentavia ja perusteltuja. Asia vaatii aina tarkemman reflektion. Sen, että ei mekkaloiden kaada ristiä joka tavallaan symbolisesti ajaa omaa asiaa.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti