"11 § Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."
(Suomen Perustuslaki)
Ylläoleva lainaus perustuslaista on tärkeä muistutus. Se on sääntö joka on toki perussävyltään maallistuneiden ihmisten arvo. Mutta samalla se on myös äärimmäisen luterilainen arvo. Luther itse vastusti kaikkea uskonnon politisoitumista ; Itse asiassa hän vastusti monia protestanttiuden nimen alla toimijia juuri tästä. Uskonnon ja omantunnonvapaus ovatkin sellaisia arvoja että kukaan ei nimellisesti vastusta sitä. Näin ollen, kun meillä on normi joka on sekä perustuslaillinen oikeus, että yleisesti hyväksytty oikeus, on siihen vetoaminen varmasti varsin reilua. Kysymys ei ole enää maailmankuvasta vaan oikeuksista.
Yleinen suvaitsevainen kulttuurimme onkin siitä hieno, että se on ymmärtänyt tämän esimerkiksi ruuan kanssa. ; Monista veriletut tai sianliha ei ole ollenkaan uskonnollinen kysymys. Heistä se on vain ruokaa, maallista ja vastaavaa. Kuitenkin tosiasiassa moni kokee tämän uskonnolliseksi. Heitä on tavattu kunnioittaa. Jokainen tietää että on kunnioittavampaa tarjota pinaattilettuja kaikille kuin syöttää Jehovan Todistajalle verilettuja väkisin - niin hauskaa kuin tämä voisikin olla, tätä ei pidetä hyvien tapojen mukaisena. Jokainen tietää että ei ole reilua syöttää islamilaiselle sianlihaa vain siksi että itselle liha on "vain ruokaa".
1: Ja jos tässä tulee islamofobia pintaan ja vaatimus toimia maassa maan tavalla, niin (a) osoitetaan että kaikkia vakaumuksia ei tarvitse kunnioittaa pätkääkään (b) nämäkin mutinat vaikenevat jos islamilainen vaihdetaan juutalaiseen, joilla on erikoispaikka monien islamia vihaavien kristittyjen sydämessä.
Silti Suomessa tuntuu yleisesti olevan ilmassa sellainen henki, että joitain käytänteitä saadaan harjoittaa - niitä peräti pidetään hauskoina ja herttaisina - ja niitä vastaan ei saa kritisoida ja toimia koska se olisi pikkumaisuutta. Ja että näin olisi siitä huolimatta, että perustuslaki sanoo toista. Toisin sanoen toiset asiat nähdään niin kritiikki-immuuneiksi että niiden oikeudet ylittävät Suomen Lain.
"Suvivirren" laulaminen on tästä tietysti toistuva esimerkki. Sen väitetään olevan muuta kuin uskonnonharjoittamista. Että se on vain laulu ja perinne. Se on kuitenkin "virsi", siinä kunnioitetaan Jumalaa joka viittaa taatusti vähintään teistiseen tahoon eli henkiolentoon. Ja jotenkin ihmeellisesti sen kieltäminen on uskonnonvastaisuutta vaikka juridiesesti lupa laulaa Suvivirttä on by definition -tunnustus siitä että kyseinen laulu ja uskonto eivät liity yhtään mitenkään yhteen. Koska jos se olisi uskontoon liittyvä, sen laulattaminen olisi perustuslain vastaista.
Mutta tulee tätä tietysti vastaan muutoinkin. On toki ymmärrettävää että jos ateisti menee rippijuhliin, hän ei voi vaatia että siellä ei laulettaisi virsiä. Sillä hänellä on lupa olla menemättä. Kyseessä ei ole teknisesti sanoen mikään velvollisuus. Samoin se, että esimerkiksi töissä ei ole virsilaulutuokioita ei ole mikään uskonrauhan vastainen aktio, koska kristityn vakaumusta ei yleisesti ottaen kielletä. On kirkkoja ja vapaa-aikaa jossa tätä saa tehdä. ; Oikeita, syviä ja repiviä vaikeuksia tulee esimerkiksi siinä kun ateistejen hautajaisiin voidaan laittaa virsilaulua. Ja jos ei laiteta, niin omaiset voivat kuitenkin laulaa. Tämä nostaa tietysti esiin kiistoja siitä että onko hautajaiset omaisten vai kuolleen juhla. Mutta tässä unohdetaan että yleensä se joka nostaa metelin näistä hautajaislauluista on nimenomaan niitä omaisia.
Suomi ei ole tässä keskustelussa ainut maa. USA on tunnettu vahvasta sekularismistaan jota puolustetaan nimenomaan uskonnonvapaudella. Kuitenkin esimerkiksi Missourissa uskonto ja politiikka on nyt laitettu yhteen siten että on rakennettu "right to pray" joka tarkoittaa sitä, että paikasta kuin paikasta ja tilaisuudesta kuin tilaisuudesta saa tehdä uskonnollisen. USA:laiset näkevät tämän "Lempeän virsilauluperinteen" aivan muutoin kuin mitä ihmiset täällä koto-Suomessa sen näkevät. Siellä tunnelmat ovat se, että "The Christian's, buoyed by support from the state's four Catholic bishops, define "under siege" as not being allowed impose their version of Christianity on the rest of the population." Tuskin maltan odottaa mitä tästä seuraa, koska periaatteessa tämän jälkeen ihmisiä voidaan osallistuttaa vaikkapa joogasessioihin. Tämä on merkittävää, koska moni kristitty fundamentalisti näkee joogan idän harhaoppina ja tämän lähtökohtansa vuoksi syntinä. Tämänlaiset kulmat ovat ilmeisesti unohtuneet sen innon alla, että rukoustilaisuuksia voidaan järjestää ja niihin voidaan osallistuttaa muita. "Worship with us. It's the Law!" -on tietysti tuttu jokaiselle suvivirren pakosta rääkäisijälle. Ei tietysti ole ihmeellistä että kristitty ei valita jos hän saa tehdä mitä itse haluaa tehdä.
Jooganäkökulma voi auttaa huomaamaan että moni osallistuttajaihminen ei pysty itse siihen mitä muilta vaatii ; Oma ideologia nähdään vain oman navan kautta ja suhtautuminen toisiin ja asettautuminen toisten asemaan taas on hyvin heikkoa jokaisella joka tämänlaista osallistuttamista haluaa tehdä. Kristilliset arvot ovat rehellisesti sanoen niin haaskiolle heitettynä muutenkin, että on aivan turha löpistä mistään uskonnon arvosta. Jos he aidosti arvostaisivat kristillsiyyttä, he lakkaisivat olemasta tuollaisia epäluterilaisia ihmisperseitä.
Itselläni on toki myöskin leppoisa elämäntapa. Siihen liittyy lempeä heittäminen lattialle. Tämä ei oikeasti ole vaarallista ; Miekkailukoulussamme maahanvientejä tehdään paljon, mutta niistä ei synny ruumiinvammoja. Tämänlainen heittelyaktio on itsestäni hauskaa ja mukavaa ja leppoisaa. Eikä siinä olla liikkeellä vihassa. Siksi minusta onkin mukavaa toteuttaa omia uskonnollisia arvojani, eikä suvivirrenlaulattajat tietysti halua tämälaisia omantunnonratkaisuja vastustaa. (Etenkään kun kyseessä ei ole teknisesti uskonto, vaan enemmänkin itsepuolustuksellinen elämäntapa ja arvomaailma.) Siksi saankin osallistuttaa joka ikisen heistä mukaan tähän aktioon. Se, että perustuslaki antaa jokaiselle henkilökohtaisen koskemattomuuden suojan on tässä tietysti irrelevanttia, koska kyseessä on niin leppoisa asia että sen kritisoiminen olisi vain osoitus pikkumaisuudesta.
Tai sitten vaihtoehtoisesti kaikki hyväksymme sen, että heittely tapahtuu salilla ja rukousyhteyslaulattelu jossain muualla kuin todistuksenjakotilaisuudessa jossa on muitakin kuin kristittyjä. Perinne ei suojele mitään jos se on ruma perinne. Kivitysperinne ei ansaitse kunnioitusta koska se on ruma. Rumaa on juridisesti vaikkapa "perustuslain vastainen". Kiitos.
Kirjoittaja on agnostikko jonka hautajaisissa saa laulaa virsiä. Jokainen uskovainen saa laulaa virsiä niin paljon kuin sielu sietää. Kunhan huomioi että jokainen ateistinenvieras saattaa vastapalvelukseksi heittää heidät olanyliheitolla betonilattiaan. Kannustan ihmisiä siihen. Siihen, että heittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti