Uusateisteihin kohdistetaan toistuasti syytös siitä, että he ohittavat sofistikoituneen teologian. Uusateisteja pidetään jotenkin laaduttomampina kuin perinteisiä ateisteja. Tämä on yleensä omituinen syytös, koska siihen tuntuu liittyvän vahvasti se, että näitä sofistikoituneita ilmselvästi ateismin järkevyyden ja mahdollisuuden kumoavia sofistikoituneita teologisia argumentteja ei yleensä esitetä tässä yhteydessä. Jotenkin sitä vaan vaaditaan parempaa keskustelua, mutta ei olla sitten parantamassa sitä keskustelua. Tämä kertoo vain että meillä on pöydällä väite - joka on samalla vakava syytös - jonka mukaan jotain olennaista ei ole käsitelty. Mutta emme tiedä mitä tämä on, joten emme oikeasti voi arvioida että onko tämä todella jotain merkittävää joka on ohitettu.
Larry Moranilla oli tähän liittyen sopiva tokaisu "The second most common complaint is that we don't even have good arguments for atheism - at least not as good as those thinkers of the 20th century who were full of angst over not having a god to believe in. Apparently modern atheists aren't very sophisticated unless they are contemplating suicide." Tämä tokaisu pitää nimittäin sisällään yllättävän paljon ; Usein perinteistä ateismia kunnioitetaan koska niihin liitetään argumentaatiota angstista (Sartre) ja itsemurhasta (Camus). Itse asiassa näiden sofistikoituneisuudesta löytää varsin vaivatta ihmisiä, jotka eivät edes osaa Sartren ja Camusin sanomien sisältöä. Ja kun heille selitetään mitä Sartre ja Camus ovat sanoneet ja etenkin tarkoittaneet näillä sanomisillaan, he usein lakkaavat kutsumasta näitä sofistikoituneiksi. Sillä heille ateistina eläminen ei olekaan mitään jumalaikävän itkemistä arvotyhjiössä. (Toki uusateismiin ja sen elämänasenteeseen verrattuna eksistentialistinen ateismi on lähinnä resignaatiota, tosin sellaisenakin se on toki kasvattavampaa ja inhimillisempää kuin se kristinusko josta se irtautuu.) Tämä asenteenmuutos näyttää karusti sen, että onnellisuutta korostava uusateisti on uskovaiselle kuin isku märästä rullatusta pyyhkeestä vasten kasvoja ; Uusateistit ovat Adornon "heikkoja mutta onnellisia", jotka ovat harhaoppisia joita ei voida kestää koska he eivät kärsi harhaopistaan mitenkään vaan päin vastoin eivät menetä yhtään mitään. Tämänlainen on vahvin oman uskon kyseenalaistaja ja sellainen tietysti raivostuttaa helposti.
Osa muistuttaa että tämä kuvaus kertoo siitä että osa uskovaisista ei ole sofistikoituneita. Moni arvostaa Camusta ja Sartrea selittämisen jälkeenkin. Ja osa ei tarvitse selittämistä koska mitään virheitä ja olkiukotuksia ei tehdä edes alun perinkään. Ongelmana tässä puolustuksessa on oikeastaan vain se, että uusateistit tuomitaan eisofistikoituneiksi vastaavalla asenteella. Vastapuolikin voisi aina sanoa että on olemassa sofistikoitunutta ateismia ja että on väärin tuomita sitä eisofistikoituneeksi sen pohjalta mitä internetin idiootit suoltavat. Ja yllätys kyllä. Molemmat ovat oikeassa ; Epäsofistikoitunut yksilö joka edustaa yhtenä yksilönä ideologiaa ei tarkoita koko ideologian epäsofistikoituneisuutta..
Tosiasiassa uusateisteja halveksutaan koska he eivät tottele uskovaisten määritelmiä ja ole heidän sätkynukkejaan ja yleisen pilkan, herjan ja säälin kohteitaan vapaaehtoisesti. Tästä hauskan esimerkin saa juuri Moranin esillenostamassa Alvin Plantingassa. Miehessä, joka ihan oikeasti nostaa ensimmäisenä mieleen kysymyksen "Is this really the best they can do?" Tämä ei ihmetytä, koska Plantinga tekee omituisia osia argumentaatioonsa. (Olen käsitellyt asiaa toistuvasti ja niin perinpohjin aikaisemmin blogissani että tälle ei tarvitse enää edes nähdä vaivaa. Jos uskot Plantingan olevan sofistikoituneinta ja viisainta teologiaa mitä maailma tarjoaa, niin aika heikosti menee uskollasi.)
Esimerkiksi ajatus että ateistit ohittaisivat Plantingan ja muut sofistikoituneet filosofit on omituinen. Eikä pelkästään siksi että uusateistit erottautuvat teologiasta ; Uusateistit eivät ole velvoitettuja kumoamaan joka ikistä Jumalatodistusta. Heidän oppinsa ytimessä on skeptinen ajattelutapa. Jumalatodistus on tässä samantapainen asia kuin avaruusolentojen todistaminen. Jokainen joka tulee uusateistin ääreen kysymään "Kumoa argumenttini XYZ" tekee saman virheen kuin jokainen avaruusolento/salaliittohörhöttelijä. Uusateisti on ateisti koska on "empirismi tai ei mitään" -maailmankuvalla liikkeellä eikä Jumala ainakaan toistaiseksi ole empiirisesti todistettu. Se ei siis nojaa siihen että teologi saisi saivarrella jotain lähtökohtia Jumalalle. Se on valitettavasti niin että uusateistit antavat ehdot sille miksi he kääntyisivät ja jos uskovainen haluaa käännyttää niin antaa näillä ehdoilla sopivat argumentit tai sitten tunnustaa että omasta välinepakasta ei löydy mitään uusateistille merkittävää tai kiinnostavaa.
Se on se, että heillä on kritiikkiä Plantingalle joka korostaa sitä että kun erottaudutaan teologiasta, argumenteissa ei enää ole oikeastaan mitään puhtia. Näin ollen uusateistit reagoivat niihin sofistikoituneisiin argumentteihin ja kumoavat ne. Tästä löytyy esimerkki: "Everitt argues that there is a critical duality in the concepts of epistemic approval used by philosophers.
Most of Plantinga's arguments concern the duty-sense of belief. In other words, they answer the questions: is it permissible for me to believe in God? Am I being epistemically negligent in believing as I do? All these questions are directed at the act of believing.
There is a second sense of belief, the truth-indicator sense. Here, the concern is with questions like the following: is what I believe true? Does my belief pick out a real ontological entity? These questions are not directed at the act of believing but at the content of the belief.
Now here's the rub. Plantinga's arguments may succeed insofar as they target the duty-sense of belief. It may be illegitimate to criticise or chastise a believer in God for failing in their epistemic duties. But even so, the truthfulness of the beliefs is still open to assessment with logic and evidence."
Tämä näyttää että Plantingan puheet perustuvat oikeutukseen joka ei uusateistia kiinnosta juurikaan. Toki Plantinga yrittää selittää että olisi sisäisesti ristiriitaista uskoa naturalismiin ja olla evoluutikko. Mutta tätä tehdessään hän (a) käyttää Bayesin kaavaan väärin tehdessään todennäköisyysargumenttejaan, joka pitää sisällään piilo-oletukset asian oikeasta tilasta. "“half true” statement is a misunderstanding of the conjunction fallacy. In order for something to be “half true” given two hypotheses, the two multiplied together has to equal 50%. The more accurate statement would be that any hypothesis that depends on some other hypothesis being true can only be as true as the least likely hypothesis. E.g. if someone is only 50% sure that ghosts exists, then any hypothesis that depends on the existence of ghosts can’t be more than 50% likely. If someone thinks that naturalism is 99.9% likely and materialism is 99.9% true, then Plantinga’s statement makes no sense; the entire hypothesis would be 99.9% * 99.9% likely, not “half true”. Religious aplogists like Plantinga and Craig should leave the probabilistic arguments alone and stick to wowing people with philosophical rhetoric… unless they want to make apologetics even more laughable than they already are." (b) Tämän virheen anteeksiantamisen jälkeenkin hänen argumentaationsa "Sisäinen ristiriita" onnistutaan luomaan vasta tuomalla naturalistiseen maailmankatsomukesen teistisen maailmankuvan premissejä joita naturalistisessa maailmankuvassa itsessään ei ole. Toisin sanoen argumentti feilaa niin monella tasolla että tämän vakavasti ottaminen ei ole mitään josta kenenkään järkevän ihmisen maailmankuvan pitäisi olla riippuvainen. (Virheargumenttien kasaaminen peräkkäin ei ole mitään kumulatiivista argumentointia vaan typerehtimistä.)
Tässä valossa näyttääkin siltä että uusateistien moittiminen sofistikoitumattomiksi on herja. Se perustuu kenties siihen että koko liike tahdotaan nähdä autoritaarisena Richard Dawkinsin seuraamisena. ; Tarkemmin että koko liike olisi pelkästään Dawkinsin "God Delusion" -kirja. Tämänlainen rinnastus on vain höpö, yhtä suuri virhe kuin väittäisi että kristinuskossa on kysymys Coelhon "Alkemistista". Itse asiassa tämä klassinen syytös on suora tunnustus siitä että syyttäjä ei tunne kritisoimaansa kohdetta. (Eli ei täytä minimirationaalisuuden ehtoja eikä ole otettavissa vakavasti keskustelijana. Eikä muuten moraalisena ihmisenäkään koska ilman tietoa käy vaahtoamaan vakavin syytöksin suuta suuremmalla.) Toisin sanoen lausuja tunnustaa että hän itse ei ole sofistikoitunut vaan ohittaa toisen puolen oleellisia lausujia ja sen parissa liikkeellä olevia argumentteja jotka ovat kokonaisuuden kannalta oleellisia. (Eli pilkka sattuu omaan nilkkaan.) Tämä onttous taas näyttää että kyseessä ei ole edes mikään argumentti. Se on ad hominem jolla uusateisteja syytetään tyhmiksi ilman perusteluja.
Uusateistit ovat huonoja siten että tästä asiantilasta tehdään vain premissi ja tämä esitetään jonain joka on lähinnä tekosyy omalle julistustoiminnalle. ; Sillä tosiasiassa ikävää on että tämä ad hominem on osana yleisintä apologeettista strategiaa. Strategia on ilmeisesti jonkinlainen standardi, sillä olen tähän ärysttävyyteen joutunut kehittämään keskusteluasetelmavaatimuksia joissa juuri se otetaan huomioon. jossa erimielinen kohde pakotetaan kohtaamaan (irrelevantiksi kuplaksi paljastuvaa) julistuspaskaa esittämällä että ollakseen sisäisesti koherentti ja tosiasioiden mukainen olisi jotenkin "velvollinen" kumoamaan joka ikisen teologisen saivartelun joka on koskaan missään keksitty. Jos kumoat niitä niin sillä ei ole väliä, vain sillä mitä et kumoa on näille väliä. (Ja aiheet vaihtelevat termodynamiikasta logiikkaan, eikä argumentin esittelijä itse usein osaa paskaakaan niistä aihepiireistä joiden tiimoilla juttujaan heittävät.) He eivät huomaa että jokainen ufohörhöttelijä tekee saman virheen eli tämä ei tuo mitään uskottavuutta uskovaiselle. Heitä kuunnellen ei voi pitää teologiaa tai uskontoa minään järkevänä juttuna. Päin vastoin, näiden kautta se näyttäytyy jonain joka sopii ihmisille joilla on vikaa sekä päässä että moraalissa.
Siksi olisikin kaunista että keskustelussa lähestyttäisiin asiaa siten että sen sijaan että heitettäisiin ad hominemia hoopoudesta, käsiteltäisiin vaikka niitä esitettyjä argumentteja ja sitä minkälaisia kumouksia niihin on esitetty.
Valokuvassa on keskiaikainen vessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti