Bartonialainen vastaus

Olen kirjoittanut aika paljon siitä, miten uuskonservativismi on "Nietzscheläistynyttä" konservativismia. Eli että perinteinen faktuaalisen historian ja tiedepohjaisen keskustleun puolelta on siirrytty postmoderniin käänteeseen. Ja tässä vaiheessa ytimeen nousee vastustajien dekonstruointi ja oman vaihtoehtohistorian koherentisointi tavalla jossa ytimessä eivät ole todelliset tapahtumat ja faktat, vaan enemmänkin se, että ne heijastavat oikeanlaista ihannetta. ; Totuudenkaltaisuuden ihanteen sijaan otetaan ympäripyöreämpi keskustelu ja omien kannustaminen ; Argumentointi korvautuu retorisilla taitotempuilla ja faktat korvataan semanttisella saivartelulla jossa keskiöön nousee sanojen merkitykset ja niiden vaihtaminen. Siksi uuskonservatiivit oikeuttavatkin sen, että he keskustelevat vähemmän vastustajan kanssa yhteisin ehdoin ja kokevat nostalgiaa aikaa kohtaan jota ei ole koskaan ollutkaan.

1: Hengen voi tiivistää niin, että tosiasiat ovat sitä mitä ne ovat, ja että pääsääntöisesti poliittiset motivaatiot uskoa tosiasioista muuta ovat aivovamma "nietzscheläistymistä".

Tästä toiminnasta saa mainion esimerkin kun katsoo tuoretta USA:ssa tapahtunutta potentiaalisesti noloa käännettä.

Barton kirjoitti kirjan Jeffersonista. Tätä kirjaa mainostettiin luotettavana. Kirja sai virallisilta painotaloilta kritiikkiä, jossa sen sisältöä pidettiin epäluotettavana. Siksi kirja painettiinkin omakustanteena. Sen luotettavuutta mainostettiin silti. "Barton said he met with a different group of scholars recently and they approved of his work. "I can’t tell you how many Ph.D.’s were in the room," he said. But he would not give any names, saying the scholars hadn’t given their permission for him do so." Eli implisiittisenä tulkintana syntyy ajatus että nimettömät tohtoritason ihmiset olivat Bartonin mukaan kehuneet kirjaa. Kuitenkin todellisuus oli toinen ja kirja ei ollutkaan luotettava ja laadukas. Siinä oli itse asiassa törkeitä asiavirheitä. Kysymys ei siis ollut mistään "samat faktat eri tulkinnat" -virheestä, vaan eri tulkinnat oli saatu sitä kautta että oltiin käytetty todella runsaissa määrin vääriä faktoja. Ylläoleva lainauskin oli tässä vaiheessa uudelleentulkittavissa, eihän siinä viitattu eksplisiittisesti mihinkään tohtorien tukeen. Vastaus ei siis ollut valehtelua vaan "The Most Perfectly Bartontonian Response Imaginable". Manipuloivat sanavalinnat saivat ihmiset ajattelemaan "jotain mitä ei sanottu". (Tästä päästään tietysti helposti tulkitsijoiden syyttelyyn, vaikka tosiasiassa tämä on manipulointia.)

Huomiot ovat merkillepantavat ; "I’d call what Barton is doing "commemorative history," the point of which is to instill virtues like patriotism and piety upon the reader. Great men from history are held up as saints in a civic religion. It’s a republican form of history that is intended to make good citizens rather than good history. So we’re still engaged in the same argument that historians have been having with conservatives for decades now. The only difference is that Lynne Cheney called everyone who disagreed with her "revisionists," and Barton is calling them "deconstructionists."" Toisin sanoen Barton ei valehtele. Hän puhuu niin totta kuin osaa. Hänen tavoitteensa on kirjoittaa vaihtoehtohistoria, jossa ei kritisoida USA:n perustajia tai liitetä heihin negatiivisia piirteitä. Sillä tavoitteena on korostaa patrioottisia hyveitä. Tavoitteena on herättää ylevyyttä ihmisissä eikä tehdä laadukasta historiaa. Tämä faktojen valikointi ja vääristely kulminoituu omituisuuteen, siihen että Barton kutsuu tätä postmodernin ylevyysajattelutavan kritiikkiä postmoderniksi ; "According to Barton, any historian who chooses to focus on the flaws of our founders is engaging in deconstructionism. Barton has no place for historical inquiry that does not glorify the founders, the Puritans, or any other historical character who contributed to the founding or settling of the nation."

Tämänlainen ihmeellinen "vastustamme dekonstruktiota ja postmodernismia, mutta se mitä teemme on harjoitamme postmodernia maailmankuvariippuvaista tiedenäkemystä ja dekonstruoimme evoluutioteoriaa" -asenne on tietysti "Suomesta Tuttu" nimenomaan (ID)kreationistien parissa.

Ja itse asiassa ; Onhan meillä Suomessakin oma Bartonkämmikin. Tapio Puolimatkahan otti osaa Piankafiaskoon, syytti Piankaa massamurhan suunnittelusta. Teksti peräti liitti mukaan lukuisia nimettömiä naturalisteja taputtamaan lausunnolle. Tämä oli epäfaktuaalista uushistoriaa. Puolimatka yksinkertaisesti otti osaa Uncommon Descentin syyttelytapaukseen joka sai niin vakavia sävyjä että Piankan ja hänen perheensä henkeä uhattiin. Puolimatka ja kreationistit ovat korostaneet tässä virheenkorjaamisen ja anteeksiannon tematiikkaa. Itselleni tämä on irrelevanttia, koska minua kiinnostaa tässä syyllistämisen sijasta yksinkertaisesti se, miksi tämä virhe ylipäätään tapahtui in first place ;  Tapahtuma on tapahtunut, se on fakta ja sen selittäminen on siksi asiallista. ; Tarkempi tarkastelu näyttää että alkeellisinkin tarkkuus ja lähdekritiikki - kuten tekstin uudelleenlukeminen jonka puute paistaa jopa Puolimatkan "virallisessa selityksessä" jossa hän laittaa kaiken käännösvirheensä piikkiin - olisi korjannut virheen. Kun Puolimatka on akateemisesti koulutettu, hänellä on taidot joten näin karkea moka vaatisi koko opiskeluajan taitojen totaalihaihtumista mielestä mikä ei ole uskottavaa. Lisäksi ajatus siitä että akateemikon mielestä laadukas argumentaatio perustuisi ad homimem -tyyliseen leimaamiseen jossa toisten maailmankuvaa väitetään epäfaktuaaliseksi siksi että siitä syntyisi pahoja ihmisiä on jo lähtökohdiltaan omituinen. Alkujaan laaduttoman työn virheenkorjaus tuntuu "liian myöhäiseltä". Onkin selvää että Puolimatka on halunnut "Partonilaisin keinoin" maalata ylevyyttä kannattamiinsa asioihin ; Naturalistien mustamaalaus "pro kansanmurhaliikkeeksi" on kätevä keino tähän. Siksi fakta on ollut Puolimatkasta riittävän merkittävä kirjoitettavaksi kirjaan ja siksi hän ei välittänyt sen faktuaalisuudesta ; Oleellinen asia eli eetos oli oikea. Tämä riitti ja siksi se päätyi kirjoihin. Puolimatka on siis nietzscheläistynyt juuri samalla tavalla kuin Parton. Ja yhtä laadukkain seurauksin.

Perushenki konservativismin ja uuskonservativismin välillä on sama kuin kreationismin suhde Intelligent Designiin. Tämä ei ole sattumaa. Sillä tosiasiassa kaikki kreationismi (myös ID) on nimenomaan konservatiivista. Näin ollen kysymys on siitä että yleinen konservatiivinen keskustelukenttä luikertuu yhteen konservatiiviseen alakulttuuriin. Kenenkään ei pidä hämmästyä siitä että tätä tapahtuu. (Ainut hämmästyksen aihe on se, miten ripeästi kreationistit menivät mukaan tähän.) Myös "en minä niin sanonut" -ihmisiä on kreationismin rintamalla aivan käsittämättömiä määriä. Heidän vilpitön viestinnäntaitonsa on hämmästyttävän huono, riippumatta siitä että osalla heistä on koulutus joka koskee nimenomaan viestintää.
1: Esimerkiksi Puolimatka on opiskellut hyvin korkealle tasolle kasvatustieteitä, perusoletus on siis että hän osaa tai hänen pitäisi osata viestittää. Ongelmat ymmärretyksi tulemisesta johtunevatkin ensi sijassa miehen miellyttävästä tavasta manipulointiin. Olen saanut esimerkiksi hänen debattitilaisuuteensa kutsuun saaneelta eiakateemiselta skeptikolta lausunnon jonka mukaan Puolimatka oli yrittänyt vetää häntä osalliseksi tilaisuudessa, ottaa tämän jonkinlaiseksi oppinäytteeksi jotta katujulistajat oppivat miten ateisteja bashataan. Tämä on miellyttävää kun koulutustasoissa on eroa ja vain toinen on tottunut julkinen esiintyjä.
2: Muutenkin mies kovasti selittelee viattomuuttaan ja vilpittömyyttään mutta debattitilaisuuksien asetelmat ovat sellaisia että vastaväittäjät on asetettu huonoon asemaan jo lähtökohdiltaan; Esimerkiksi aikaa ei ole annettu riittävästi ja heitä on Gish Gallop -hengessä pommitettu sarjatulella erilaisia väitteitä joista (1) vain osa koskee kyseisen ihmisen spesiaalialaa ja (2) joiden kumoamiseen menee enemmän aikaa kun faktat ja taustat pitää selittää kuin niiden väitteiden lausumiseen. Tämä oli, yhdessä sen että aikaisempien tilaisuuksien kritiikeistä ei otettu oppia vaan jo debunkatut väitteet nousivat toisissakin tilaisuuksissa esille, olivat esimerkiksi syitä joiden vuoksi Jussi K. Niemelä kieltäytyi keskustelemasta hänen kanssaan. Puolimatkalaiset ottivat tämän päätöksen syrjintänä, eivätkä miettineet oleellisia asioita, eli omaa osuuttaan tapahtumaan ; "Olenko paha manipulaattori vai inkompetentti toimessani" ei tietysti ole miellyttävä kysymys. Mutta se pitäisi kyetä esittämään vakavasti.

Ensi alkuun luulin että heitä vastaan on debatoitava ja että he esiintuovat asiansa rehellisesti, että ID olisi pelkästään "Jumalasta riisuttua kreationismia". Sittemmin tajusin sen, että tosiasiassa vaikka ID väittää etsivänsä neutraalisti teologianeutraalia älyä joka voi olla avaruusolennosta ihmiseen, eli se ei edes olisi mitenkään sidoksissa jumaluuteen tai teismiin, se kuitenkin määrittelee älyn aina kun se esittää metodologian sen etsimiseen. Ja tämä metodologia perustuu aina "luonnollisten prosessien eliminointiin" ; Tämä ei ole neutraalia, itse asiassa se ei ole enää edes yleistä teismiä vaan rajaa sisäänsä hyvinkin spesifin teologisen näkemyksen. Sisäinen määritelmä ja toiminta on siis ristiriidassa ilmiöiden takana. Tämä voisi tukea sitä ajatusta että ID olisi valehtelua. Moni heitä vastaan debatoinut selittääkin, että ID:läiset valehtelevat aina. Ensin jopa olin tätä mieltä.

Sittemmin tajusin ID:n vahvan postmodernin hengen ja se on tätä kautta "nietzscheläistynyttä kreationismia". (On hyvä huomata että ero kreationismin ja ID:n strategioiden ja ajattelumetodien välillä on hämmästyttävän pieni, se on itse asiassa juuri sen "nietzscheläistymisen" kokoinen.) ID ja kreationismi taas ovat uskontoon liittyviä mutta eivät uskonnonharjoittamista, se on juridista fundamentalismia jota ei väritä uskonnollisen kokemusten hankinta. (Tämä pitää sisällään yhden ID -motivaation, joka ei varmasti kata koko ID -kenttää, eli näkemyksen siitä että ID olisi kätevä troijan hevonen, jonka avulla kreationismi saadaan kouluun.) Vaan jota ajaa tietty poliittinen tavoite ; voidaankin sanoa että ID ei ole uskontoa, vaan se on poliittista aktivismia jonka tavoitteet koskevat uskontopolitiikkaa. Perinteinen kreationismi on toki vielä sävytetty apologeettisilla tavoitteilla, ja ID:n käytännön toimissa ne esiintyvät. 

Näin ollen ID on oikeasti sarja "Bartonialaisia vastauksia". Eli jotain jossa valehtelu peitetään dogmaattisen uskon kautta vilpittömäksi erehdykseksi. Tämä virhe peitetään saivartelulla ja siirretään "metatasolle" ja semanttiseksi kikkailuksi. Se, mille ei voida tehdä näin muutetaan lausunnoiksi joissa ei eksplisiittisesti sanota mitään mutta saadaan ihmiset tekemään iplisiittiset päätelmät. Loppu onkin sitten sitä että vastustajaa haukutaan. Kaikkea tätä voidaan tehdä missä tahansa järjestyksessä. Ja "vaihtoehtohistoriaa" voidaan lisätä mukaan aivan milloin tahansa. He eivät siis valehtele, he puhuvat vain niin totta kuin osaavat. Sääli on vain se, että he osaavat tätä niin vähän.