Savon Sanomissa on käsitelty valtionkirkkoa. Siinä kirkoherranvaaliehdokkaat esittävät näkemyksiään. Erityisesti esiin nostetaan nuoret jotka etääntyvät kirkosta, esimerkiksi eroavat kirkosta. Otan esille muutaman lausunnon, jotka nähdäkseni valaisevat kaiken oleellisen.
Otsikko on "Nuorten vieraantuminen kirkosta on kiperä ongelma" ja sen sisältä löytyy tärkeitä ja viisaita lausuntoja ; "pitää ongelmana myös kirkosta eroamista, jonka hän näkee trendikkäänä muoti-ilmiönä" ... "Kirkko ei voi juurikaan vaikuttaa omaan toimintaympäristöönsä, esimerkiksi materialismiin ja kovien arvojen vahvistumiseen." ... "Hänen huolensa koskee nuorten vieraantumisen lisäksi uskontokasvatuksen ohentumista ja hengellisen elämän vierautta ja merkityksettömyyttä." ... "pitää ongelmallisena myös kirkon huonoa julkisuuskuvaa" ... "Meillä on erittäin hyvä tuote, mutta emme osaa sitä kunnolla markkinoida"
Se, mikä tässä - niinkuin lähes kaikissa muissakin "kirkko, nuoret ja kirkosta eroaminen" -jutuissa - on huomattavissa ainakin seuraavat piirteet:
1: Se, että nuorien kirkosta eroamisesta ollaan huolissaan mutta samalla koko ilmiötä halutaan väheksyä ja pinnallistaa. Näin kirkolle rakentuu omituisen ambivalentti kanta nuoriin ; Nuoria pidetään tärkeänä mutta samanaikaisesti nuorten mielipiteet ja kannanotot ja reaktiot halutaan pistää mahdollisimman halvaksi. Kirkko välittää selittämällä että toiminta on nuoruuden typerehtimistä. On selvää että tämä ei auta.
2: Kirkko väittää taistelevansa arvon koventumista vastaan. Kuitenkin se nimenomaan toimii markkinointikielellä ja käyttää markkinointistrategioita. Se mainostaa tuotettaan. Samalla kaikki aito arvokeskusteluun liittyvä, kuten esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksien vuoksi tehty kirkostaeroaminen, nähdään pinnallisuutena ja täten arvokeskustelun arvo nihiloidaan. ; Kirkosta eroajat eivät kerro sen olevan muotitrendi, tämä on kirkon ja muiden kuin näiden eroavien luonnehdinta. Kun eroja on niin paljon että se huolettaa kirkkoa, se kertoo että tämä strategia ei suinkaan auta lähentymään näihin eroamishenkisiin. Pikemminkin päin vastoin. Kirkko tunnustaa että se ei (a) ymmärrä eroajia (b) se leimaa heidät välittämättä paskaakaan siitä mitä nämä itse omista motiiveistaan sanovat.
3: Muutenkin näyttää siltä että kirkko ei ole huolissaan siitä että sen arvomaailma on sellainen että nuoret eivät koe sitä omakseen, vaan sen sijaan sekä (a) kiistää koko arvomaailman erilaisuuden ja korjaamisen tarpeen että (b) korostaa että kaikki voidaan korjata imagopuolella. Eli toisin sanoen ei olla huolissaan siitä että kirkon arvot eivät enää sovi moderneille ihmisille, vaan ollaan enemmän huolissaan julkisuuskuvasta.
Tällä kirkko yrittää sitten saada itsestään eipinnallisen ja arvojen kovenemisen ja markkinavoimaistumisen vastaisen imagon. Lopputulos on parodiallinen. Mutta onhan jo ajatus siitä että välittää ihmisistä ja on kiinnostunut heistä, ja on samalla kuitenkin jotenkin intoutunut siihen että nämä ihmiset olisivat tiettyä mieltä ja kuuluisivat juuri tiettyyn järjestelmään outo. Se kun korostaa enemmän sitä että se haluaa ihmisten olevan tietynlaisia, kuin olevan kiinnostavia itsejään.
Hieno kirjoitus, lukuunottamatta sitä provosoivaa ja kirjoittajansa positioivaa viivanalaista osiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti