Tämänlaisilla asioilla ei yleensä nähdä kovin suurta merkitystä. Mutta olen ollut ilmeisesti väärässä. Artikkeli "Mistä on pienet tytöt tehty?" -artikkeli on nimittäin ilmestymisestään lähtien ponnahdellut esille facebooksivuillani. Tässä aiheena ovat tyttöjen ja poikien lelut. "Liikennevälineet, vasarat ja sahat terveydenhoitaja harppoo yli. ”Näitä poikien juttuja sun ei tarvitse tietää."" ... "Toisessa päiväkodissa on kaksi erilaista traktoria. Pojille suuri, tytöille pieni. Kesälomakaupungin marketissa lelut on jaettu käytävän kahdelle puolelle. Toisella puolella lukee "Tyttölelut", toisella "Poikalelut"." Tätä on korostettu tasa-arvon kannalta tärkeänä asiana. Tämä on tietysti siitä iloinen asia että kulma ei ole selkeästi että naisia vainotaan ja miehet sortavat, koska tyttöjen ja poikien lelut ovat jakautuneet kaikille. On siis vain tietty normatiivinen malli joka ei suoraan liity siihen että toisella olisi asiat paremmin tai huonommin
Laasanen on sitten ottanut tämän asian käsiteltäväkseen. Hänestä tässä kohden yhteiskunta on epätasa-arvoinen tavalla jossa miestä mokutetaan. Tällöin lelut ja sukupuoliroolit ovat leluissa samantapaisia kuin hameessa. Ja että tämä on vallitseva tila muutoinkin. "Hyväksytyistä sukupuolirooleista poikkeavat pojat ovat alttiita väkivallalle. Poikamaiset tytöt eivät ole altiita kiusaamiselle tai väkivallalle, koska heillä on maskuliinisuuteen kuuluvia vahvuusominaisuuksia. Elina Hirvonen on ollut pienenä tyttö, eikä hän ymmärrä poikien julmaa maailmaa, jossa tyttömäinen poika saa turpiinsa joka päivä. Poikien maailmassa nössöiltä vedetään ilmat ulos." Tämä on nähdäkseni paikkaansapitävä kannanotto ; Ja sen takana on teema jossa mikään telaketjufeministi ei ole se joka vainoaa poikia, vaan kyseessä on sosiaalinen sisäinen valtapeli.
Tämä huomio on tietysti tosi. ; Kiusaamisen kielto on idealismia ja itse asiassa se on myös käytännön kannalta tuhoisaa. Ja lisäksi Laasanen tekee tässä omituisen päätelmän ; Hän esittää tässä argumentteja jotka ovat tuttuja homoseksuaalien vastustajilla. Niillä joista homoadoptiot on kiellettävä koska homojen adoptoimia lapsia kiusattaisiin koulussa. Tällä kuitenkin annetaan valta juuri kiusaajille. Lisäksi näin tehdessään Laasanen pistää miehet vapaaehtoisesti alistumaan naisten kontrollivaltaan. (Selitän tämän väiteryhmän tässä blogauksessa. Se on se aihe)
Perusjaotelma
Tämä kiusaamisteema nostaakin esiin kaksi puolta keskustelusta;
1: "Mistä on pienet tytöt tehty?" korostaa sitä että sukupuolinormit ovat keinotekoisia. Tässä suhtautumistapa on se, että ihmiset eivät ole koskaan keskiarvoja, joten tilastollisuus ei voi rajoittaa yksilöä. Näin ollen jokaisen olisi tehtävä mikä heitä kiinnostaa. Tässä asenteessa on taustalla epäkäytännöllistä idealismia jossa uskotaan että se, että on oma itsensä tarkoittaisi että ei saataisi turpaan.
2: "Pojan on pakko oppia puolustamaan itseään" taas korostaa sitä, että sukupuoli on tilastollinen ilmiö, ja sen vuoksi poikkeuksellinen poika on poikkeuksellinen. Kiusaamisen estämiseksi on siksi käyttäydyttävä sukupuoliroolien mukaiseksi.
Tätä sitten sotketaan sillä, että erilaisia asioita sekoitetaan puolin ja toisin toistensa synonyymeiksi ; On sujuvaa lähteä siitä miten Laasanen selittää siitä että maskuliinisuus on vahvuusominaisuuksia. Tässä hän tekee vallan ja vahvuuden jonain joka toimi naistenkin käyttämänä mutta joka kuitenkin on leimallisesti enemmän miessukupuolen asia. Tämä on relevantti esimerkiksi juuri tyttölelu/poikalelu -teemassa. Sillä ei ole vaikeaa kuvitella että tytöllä voisi olla poikaominaisuus jossa hän pitää traktoreista. Mutta tähän ei liittyisi aggressiivisuutta. Ei ole mitään mikä traktorissa suojaisi tyttöä. Tämä hyppy sanan sisämerkityksestä toiseen on omituista.
1: Tästä virheestä päästään feministikritiikkiin. Itse asiassa eräs feminismin parissa usein esiintyvä vakava ongelma onkin se, että se on määritellyt maskuliiniset asiat vallaksi ja vallan maskuliinisiksi asiaksi tavalla jossa näkemykset ruokkivat toisiaan ilman faktatarkistelua ; Näin maskuliinisten asioiden ajatellaan olevan ikään kuin parempia ja haluttavampia ja siksi eksklusiivisesti miehien omaisuudeksi laittuja ; Näin rekka näyttäytyy jonain jossa on nukkea enemmän valtaa ja voimaa. (Mutta jos miehet käyttäisivät nukkeja, niin puhuttaisiin varmasti kontrollivallasta, manipuloinnista ja aivopesusta joka on kasvatuksessa ; Selitys on hyvä, kuten nenäkin on ihmisillä sitä varten että silmälasit pysyisivät päässä.) Tässä kohden on hyvä huomata, että monet asiat ovat todellakin sukupuolistuneita. Mutta toisaalta toiset ovat housujen ja mekkojen kaltaisia kulttuuripiirteitä jotka on vain liitetty tiettyyn sukupuoleen.
Muu syntyykin sitten tästä. Ongelmana on se, että kumpikaan ei näytä ymmärtävän tilastollisuutta. Tässä toinen puoli kiistää sukupuolisuusilmiön ja näkee erot pelkästään ideologisina. Kuitenkin on selvä että perimä vaikuttaa tästä niin että tilastollisella tasolla tämä nousee esiin. (Ja kyllä, tunnen paljon tyttöjä jotka on tehty koiranhäntätupsukoista, asun sellaisen kanssa.) Tästä ei vain saa tehdä sitä päätelmää että keskiarvosta ja vakiosta tekisi jonkin "luonnontilan" josta poikkeaminen olisi jotenkin mahdotonta ja jota vastaan taisteleminen ei olisi mahdollista.
Keskiarvon ja yleishyvän ansat.
Toinen asia on siinä että ideologistit ovat innoissaan selittämässä miten kiusaaminen ei ole relevanttia. Että ei saisi pelotella lapsia koska sitten he eivät uskalla olla omia itsejään jos pelkäävät saavansa turpaansa. Tämä on oikeasti todella omituista. Sillä tosiasia on, että kiusaaminen on relevanttia. Itse muistan eläneeni optimistisella 80 -luvulla jolloin koko kulttuuri oli (peräti omituisuuteen asti menevän) optimismin vallassa. Individualistinen henki jossa jokainen sai olla itsensä oli vahva. Kouluissa oli kiusaamiselle nollatoleranssi. Ja opettajan valtaakin on leikelty sen jälkeen joten mahdollisuudet tehdä jotain olivat olemassa. Kuitenkin omakohtaisesti "nollatoleranssi" kiusaamiselle oli jotain aivan muuta.
1: Se antoi luvan kiistää ongelmat. Nollatoleranssi ei suinkaan tarkoittanut tehovalvontaa vaan sitä että virallinen linja oli ikään kuin papereissa oleva statement jonka mukaan kouluissa ei ollut kiusaamista. Kaikki kiusaaminen latistuu tässä silmässä helposti kavereiden sisäiseksi konfliktiksi. Ja ne myös käsitellään sellaisina. Näin aito ja paha kiusaaminen jää ratkaisematta koska vaikka keinoja olisi, niitä ei käytetä.
2: Nollatoleranssi -ilmoituksena herättää mielikuvan siitä että kiusaaminen on niin marginaalista että sillä ei ole merkitystä. Näin ollen voidaan olla omaa ideologikampanjaa ja kiusatut kantavat riskit. Tämä on tietysti mieluisaa jos olet kukkahattuideologisti koska se tiili jota naamaan hakataan ei ole oma naama. Ja muiden naamat ovat varsin abstrakteja jos niiden olemassaolo kiistetään tai sitten niitä pidetään niin marginaalisina ja merkityksettöminä että "tarkoitus kyllä pyhittää keinot" ja kiusatut ovat vain välttämätön oheistappio.
+: Kokonaisuus johti siihen että kiusaamista ratkottiin hymistelyllä jossa kiusattu huomasi olevansa velvoitettu antamaan anteeksi että pääsee kotiin. Itse asiassa tässä jäi päälimmäiseksi tunne että koko ratkomistilanteet tehtiin helposti pelkästään opettajien mielenrauhan vuoksi. Kiusatun rooli oli toimia jonain omantunnonsiivoojana jossa tilanne oli melkolailla se, että "'Eivät ne kiusaajat mitään opi eivätkä lopeta, mutta itselläsi on parempi olo." Jos joku selittää että väärin käyttäytyvä ei automaattisesti saa turpaansa, jos on oma itsensä, on väärässä. Pahimmillaan "koulu on tehnyt kaiken voitavansa" vaatisi rehellisyysmaailmassa lisälausumaa "pestäkseen kätensä vastuusta" jotta se vastaisi yhtään sitä mitä siellä oikeasti tapahtui. Epätoimiva hyssymetodi tarvittiin jotta laitoksen virallinen status saataisiin nollatoleranssilinjan "kivaksi kouluksi".
Kun kuitenkin näkee että osasta kiusaamisfaktan tuominen olisi valehtelua. Onhan sitä omin silmin lausumia joissa sanotaan että "Tuo on juuri sitä pelottelua, johon moni syyllistyy ja johon moni tyttömäinen poika vielä lankeaa uskomaan. Jos itse ei ala provosoimaan tai tahallaan altistu ikäville tilanteille, niin saa kyllä elellä ihan rauhassa." On omituista että joku vakavasti uskoo näin. Neitimäisyys on itsessään se provokaatio monille. Tai itse asiassa riittää, että se on sitä harvalle.
Tämä on ymmärrettävissä siten että optimistit ajattelevat keskiarvon kautta miettien jotain normaalia ihmistä joka on kiltti neitimäisille pojille. Ja valtaosa pojistakin on juuri täläisiä. Vaikka luonteen taakse ei nähdä biologiaa, he kuitenkin olettava että olisi jokin yleisinhimillisyys joka estäisi tämänlaisen. Salaisuus onkin siinä että kiusaamisilmiö on tilastollinen ; Itse laskeskelin tänään huvikseni, että olen ollut koulussa jossa on ollut noin 300 oppilasta. Riittää että vain hieman yli 1% pojista on kilahtanut ja tämä ilmenee kiusaamisena käytännössä miltei jokaisesa tämänkokoisessa koulussa. (Oletuksena on että 150 pojasta tarvitsee 2 kiusanhenkeä jotka komppaavat toisiaan.) Kun katsotaan esimerkiksi koulua, on katsottava tilastolliselta tasolta ja silloin vaikuttaa sekä keskiarvo että variaatio. Kun on satoja oppilaita, marginaalisetkin riskit ovat relevantteja koska ne realisoituvat todennäköisyyden lakien mukaisesti.
1: Sama logiikka on tietysti hyvä muistaa silloinkin kun mietitään sitä miten osa epäilee koko tyttöleluihin ja poikaleluihin jaottelevia lausumia. Tässä tarinanluominen on helppo tapa ohittaa asia, kiistetään faktat joten johtopäätöskään ei pidä. Kuitenkin tosiasiassa tämänlaisia kuulee todennäköisesti koska maailmassa on paljon feministejä ja vain marginaaliset provokatiiviset osiot nousevat esiin ; Ja toisaalta tavallinen ihminen ei kykene ymmärtämään että ateisteja kohdellaan yllättävän monesti yllättävän kaltoin. Uskovainen perhe voi kokea ateistin epäonnistumisena vanhempana. Uskovainen perhe voi jopa eristäytyä vääräoppisesta helvettiinmenijästä. Moni haluaa "pelastaa" ateistit ja siksi sitä saa kuulla tuputtamista esimerkiksi työyhteisössä ja jopa ventovieraat voivat sanoa asioita kadulla vain siksi että on lukenut blogiasi ja naamasi on jäänyt mieleen. Ja ateistiksi tiedetylle lausutaan kaikenlaista jota ei uskovaisille sanota. Syynä on se, että he ovat ateisteja. Ja jos käy kuten "mitä uusateismi tarkoittaa?" -kirjassa, eli uskonnollisuudesta vapautettu lapsi dumpataan luokan ruokarukouksen ajaksi siivouskomeroon, se on ympäristöstä normaalia eikä ollenkaan provokatiivista ja häijyä. ... Vähän sellaista että jos hetero kulkee käsi kädessä tai kertoo menevänsä naimisiin ansaitsee huokauksia ja onnitteluja mutta jos homo tekee saman, hän on kammottava julkihomo jonka seksuaalisuus ei haittaisi jos ei tunkisi sitä muiden elämään ... On selvää että osa nimenomaan provosoituu laukomaan feministille. Näin ollen en epäile tarinoiden todenmukaisuutta.
Kyllä, koulussa on hierarkiaa ja statusta. Se kumpuaa erilaisin keinoin. On aivan selvää että ajatus siitä että homoseksuaalien lapsia kiusattaisiin enemmäm koulussa on fakta. Sama koskee tätäkin asiaa. Olisi kuitenkin aika omituista selittää että tämän vuoksi olisi niin, että valta tulisi antaa kiusaajille. Se tarkoittaa sitä että kontrollia ja rankaisua ja vastaavia on lisättävä. Ja ankarasti. (Ja jos sukupolvi on pullamössöistynyt, niin sitä parempi. Sen huonompi stamina ja
Kiusaaminen on osittain samalla tavalla mystistä kuin rikollisuus ; Toiset käytöstavat altistavat taskuvarkauksille. Silti vaikka käyttäytyisit hyvin voi käydä huono tuuri. Näin ollen kiusatuksi voi joutua tavallinenkin poika. Ja joku tyttömäinen poika voi jäädä tyystin kiusaamatta.
Tästä päästään Nichéstrategioihin.
Aiemmin korostamani ilmiö ihmismassojen tilastosta jossa on keskiarvo ja keskijakauma on tärkeä kun/jos ruvetaan purkamaan Laasasen ajattelua. Hän saa sitä kautta tukea kiusaamistilanteelle, kuten viittasinkin. Mutta toisaalta se nostaa esiin myös sen, mikä on mukana esimerkiksi kaupankäynnissä.
Kaupankäynnin tuominen mukaan taas on relevanttia koska Laasanen perustelee näkemyksiään vaihtoteorian kautta ; Ajatus on, että naiset vaativat miehiltä esimerkiksi rahaa ja ylöspitoa ja saavat vaihdossa seksiä. Tämä tarkoittaa markkinoita.
Ja Laasanen näyttää unohtavan sen, mikä markkinoita koskee. Nimittäin sen, että markkinoilla ei ole yhtä strategiaa jolla tullaan toimeen. Päin vastoin, hyvin dynaaminen tapa strategioida on pärjäämisessä oleellista. Esimerkiksi markkinatutkimuksessa on likimain standardina se, että asiat mietitään kohderyhmä mielessä. Tämä tehdään siksi että tosiasiassa hyvin menstyneitä liikestrategioita on useita. ; Karkeasti sanoen Laasanen elää maailmassa jossa hän näkee vain McDonald's -strategian. Siksi hän näkee että nössmiehet saavat mokutusta naisilta. Ensin mies kasvatetaan lepsuksi, jolloin hän on kiltti ja tyttömäinen poika. Sitten pojat vetävät tätä turpaan. Aikuisena tämä ei kelpaa naisille koska he haluvat biologisista syistä enemmän "tosimiestä". Ja tietysti se, että pojat vetävät turpaan nössöjä johtuu siitä että he tietävät että vallannäyttö kiihottaa naisia. Ja koska valtaa voi näyttää vain suhteellisesti suhteessa heikompaan, on selvää että heikoin saa mokutusta. (Mokuttava mies siis vapaaehtoisesti alistuu naisen seksuaalisen päätäntävallan alle. Hän miellyttää naista, ei itseään. Machoileva Laasasmies onkin siksi tossun alla, raukka..)
Tämä on osatotuus. Tosiasiassa kaikki neitimäiset pojat eivät saa turpaansa. Neitimäisyys on osattava kohdentaa. Kysymys ei ole siitä että oletko oma itsesi, vaan siitä missä tätä omaa itseäsi toteutat. Esimerkiksi itse en suinkaan ole tunnettu übermaskuliinisuudesta. (Itse asiassa tänään kuulin siitä miten en sovi erääseen pienen piirin kamppailuryhmään koska he vaativat kolmea ominaisuutta. Pitää olla iso, pitää olla ruma ja pitää olla karvainen. Taistelutaitoja ei vaadita, ne tulevat tekemällä - ja ennen kaikkea ne voidaan hankkia.) Ja kyllä, koulussa tästä seurasi kiusaamista. Tämä ei kuitenkaan seurannut aikuisuuteen. Sillä koulu on yksi sidottu paikka. Aikuinen voi päättää menemisiään ja tulemisiaan. Ei toki täysin, mutta maailmassa on esimerkiksi vapaus valita opiskelualansa, asuinkaupunkinsa ja työpaikkansa sekä harrastuksensa. Näiden ulkopuolelle jää varsin vähän pakollista kiusatuksitulemisaikaa.
Minun onglemani ovat olleet laskemaan päin siksi, että olen keksinyt sopivan ekologisen lokeron jossa voin esimerkiksi olla nörttimäinen menettämättä kunnioitusta. Se, että yleinen ilmapiiri ei myönnä minulle positiivisia sosiaalisia piirteitä - En ole cool enkä adorable - olen kuitenkin osannut löytää paikan jossa ominaisuuteni todellakin kelpaavat naiskunnalle "aivan riittävässä määrin". Kysymys on siitä että on oma itsensä kontekstissa johon se sopii. Tämä muistuttaa että ei tarvitse olla McDonald's, vaan voi päin vastoin olla esimerkiksi Michelinravintola. (Ja kyllä. Maksu tapahtuu sillä ihan samalla tavalla molemmissa.) Kykenen tarjoamaan taitoja ja ominaisuuksia joita on erittäin vaikeaa löytää ja joita on itse asiassa melko vaikeaa ja työlästä harjoitella. En vain markkinoi itseäni ollenkaan niillä markkinoilla missä Laasanen on ollut.
Tosin en voi olla välihuomauttamatta, että Laasasen markkina -arvoteorian ongelma on siinä, että Laasanen näyttää olevan maskuliinisuudestaan huolimatta monien naisten vihaisissa hampaissa. He eivät suinkaan kiihotu nähdessään antifeministimiehen. Itse asiassa hyvin harva on. Jos markkina-arvoteoria nojaa oletukseen että maskuliinisuus lisää "saantia", niin tässä on takana jotain hyvin omituista. (Osa antifeministimiehistä voi jopa esittää että mies ei kelpaa minkäänlaisena. Tässä totuutena on kuitenkin enimmäkseen se yleinen tosiasia maailmassa, että kaikkia ei voi miellyttää. Markkina-arvoteoria sen sijaan vaatii sen että toiset miehet ovat halutumpia kuin toiset eivät. Ja tämä lienee melkolailla selviö. Ja niin muuten ovat toiset naisetkin halutumpia kuin toiset.) Kun tajutaan että tässä on taustalla niche, jonka parista löytyy naisia jotka eivät kenties pidä peräkammarin runkkaripojusta, mutta jotka kuitenkin arvostavat niitä "runopojuja" jotka saavat nokkansa verille koulunpihalla, ei ole vaikeaa huomata että tässä on laajasti levinnyt alakulttuuripiiri. Jonka parissa antifeminstimiehenä esiintyessä lohkeaa ja niin hemmetin huonosti.
Farkut sopivat kaikille. Vaaleanpunaiset sydänkuvioidut pitsihörhelöt eivät sen sijaan sovi kenellekään. Paitsi kirjoittajalle, tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti