Pilakuva oli toki varsin omituinen ja koominen, koska siinä uusnatsismiin liittyvä revisionismi näytettiin hyvänä ja tätä kritisoiva Sherme natsina. Lisäksi se on argumenttina hyvin omituinen ; Se ei perustu skeptismin luonteeseen vaan yksinkertaiseen yritykseen vääntää "epäily" -sanan eri määritelmien kautta skeptismiliike sisäisesti ristiriitaiseksi. Kuitenkin tosiasiassa skeptismi ei tarkoita sitä että epäillään asioita, vaan sitä että asioille vaaditana perusteluja. Eli mitään asiaa ei uskota ennen todisteita mutta uskotaan toki niiden jälkeen. Toisin sanoen skeptismi ei väitä olevansa tietorelativisti joka ei tiedä mitään, vaan että ensimmäinen asenne on se, että asia on todistettava. Näin ollen asia menee enemmän tieteellisen todistamisen vaatimisen puolelle. Toisin sanoen Shermeriä syytettiin kaksoisstandardista jota hän ei ollut tehnyt. Tämä onnistuu jos ensin vääristetään toisen sanoma ja sitten rinnastetaan tämä tarkkailemalla toimintaa ; Tämä on olkiukkoargumentointia. Ja koska se tehtiin "skeptismi"/"epäily" -sanan erilaisilla määritelmäsisällöillä kikkailemalla tämä päättelyvirhe onnistui vain ekvivokaatio -päättelyvirheen kautta. Ja koska natsit olivat osallisena, oli se ad hominem joka esitettään tympeän kassisessa natsikorttimuodossa. Vain skeptikoiden vastustajat ja jotkut muut vastaavat tahot osaavat liittää näin runsaasti sisäisiä omituisuuksia ja päättelyvirheitä niin lyhyeen tilaan.
Oli varsin huvittavaa kuinka kuva valittaa kovasti skeptikoiden ad hominem -asenteesta. Sitten se kuitenkin koristaa vastustajansa SS -koristein. Ja samassa kuvassa se puhuu holokaustidenialisteista positiivisesti ja kunnioittavasti skeptikkojen vastustajina. Tässä on muutama mutka liikaa jotta tämä olisi otettavissa vakavasti. (Itse asiassa ; Jos tämä kuva on argumentti, niin se on argumentti sen puolesta että tämänlaisen tuottajalla ei ole uskottavuutta minkään sortin argumentoijana tai älyllisenä ihmisenä, itse asiassa myöskään hänen eettisenä ihmisenä elämiskykynsä ei ole kovin vakaasti perustellulla pohjalla.)
Näiden helppojen itsestänselvyyksien lisäksi mielenkiintoinen puoli ; Se nimittäin kuvaa sitä mitä monet vastustavat skeptismissä. Vihan kohde ei ole oikeasti skeptismi, vaan mielikuva siitä. "James Randi Education Foundationin" sivuilla oleva teksti "There is Nothing Wrong With 'I Don't Know'" kuvaa juuri tätä asiaa. Se korostaa sitä, että skeptikoista on usein mielikuva joka keskittyy debunkkaamiseen. "When a skeptic, new to some topic or curious about a new development in a more explored one, asks, “I have a friend who believes x,y,z…how do I debunk this?”, or “Does anyone know any good arguments refuting x,y,x…?,” the group steps up. Whether on forums or phones, the consensus is put forth. I believe the skeptics who do this are asking the wrong questions." Toki tämä ei tarkoita sitä että joskus vastausta ei olisi, ja itse asiassa että asian puolella tiede ei selvästi painottaisi sitä että jokin vastaus on paljon paremmin perusteltu kuin toinen. Tässä on kuitenkin vakavia riskejä. "Modern skepticism, however unknowingly, has become a community of science communicators. Those who we look up to, the beacons of reason that we so embrace, are some of the best science communicators in the world. To live up to this, boots-on-the-ground skeptics take up the charge of communicating our science-based positions. While well meaning, an unfortunate consequence of this is that there arises a compulsion to offer an answer to every phenomenon, an explanation for every weirdness. Being in the minority, we feel challenged by the majority who feel the burden of proof is on us to explain the queerness of the universe. This can drive us far from our foundations of scientific inquiry, until we are merely reciting the positions of the group."
Toisin sanoen skeptismi on oikeasti jotain hyvin muuta kuin usea miettii. Se on tieteen popularisoimista. Se on tiedekommunikaatiota. Se, että tiede kykenee oikeasti antamaan vastauksia valtavaan määrään kysymyksiä johdetaan usein siihen että aivan kaikki olisi vastattava:
1: Ongelmana on se, että moni pseudoskeptikkokin kokee että skeptismiliikkeen tehtävänä olisi vastata aina selityksellä että mitä esimerkiksi joku UFO -kuva on. Että jokaiseen Loch Nessin kuvaksi väitettyyn olisi jokin skeptinen selitys. Ja että tämän vastauksen antaminen olisi skeptikkoliikkeen tiedemiesten tehtävä.
2: Lisäongelmia tulee itse asiassa siinä, että tämä debunkkaus on ainut tila joka kelpaa myös UFO: kuviin avaruusolentoselityksen automaattisesti tarjovaille ystävillemme ja lajitovereillemme. He eivät suostu todistamaan itse että kuvassa on oikeasti jotain ja että se ei ole väärennös vaan he esittävät että todistustaakka olisi aina skeptikkojen puolella. Että heidän tulisi selittää kuva ja liittää se johonkin ilmiöön, ei heidän. He unohtavat että on paradoksaalista selittää että siitä että asia on tuntematon tarkoittaisi että sen tausta olisi taikuutta tai mysteeristä yliluonnollista ; Oikeasti se, että emme tiedä tarkoittaa että emme tiedä. Se ei tarkoita että tietäisimme, eli että olisi perusteltua uskoa että selittämätön läiskä valokuvassa olisi itsessään todiste jonka pohjalta olisi rationaalista uskoa vaikka avaruusolentoihin.
Tosiasiassa molemmat ymmärtävät skeptismin, tieteellisen perustelun, kaiken perustelun, ajattelemisen, viisauden ja kaiken muun ihmistiedon ja asiallisen kommunukaationkin kannalta arvokkaan aivan väärin. Moni luulee että skeptikoiden tehtävänä olisi olla paatuneita skientistejä jotka selittävät kaiken tieteellisesti eivätkä hyväksy tietämättömyyttä. Ja että tästä poikkeaminen olisi väärin ja osoittaisi että skeptikko olisi epäonnistunut. Lisäksi "epäily" -sanan ytimessä on liikkeellä runsaasti vääriä käsityksiä. (Tässä eri tahot ymmärtävät asiat väärin eri tavalla, toisin kuin "selitä aivan kaikki, munapääskeptikko" -asenteen kohdalla joka oli yhteinen.);
1: Pseudoskeptikko näkee että epäily tarkoittaa sitä että kaiken edestä on pyyhittävä verho syrjään, eli on epäiltävä tiettyjä asioita kuten avaruusolentoja ja Loch Nessin hirviötä. Tässä unohdetaan että tiede voisi periaateessa todistaa Loch Nessin hirviön. (Tarvitaan vain riittävän hyvä ja suuri haavi, riittävän pitkä vipuvarsi haaviin ja paikka jolla seistä ja ihminen voi kammeta Loch Nessin ruumiin paikoiltaan.)
2: Skeptikoiden vastustaja - joka toisaalta mielellään vaatii skeptikoilta selityksiä eli tunnustaa sen tiedonpaljastamisluonteen kikkailee mielellään tämän vaatimuksen kanssa täysin vastakkaisen lähtökohdan kanssa eli - näkee "skeptikko" -termin ignoraatiotasona joka edustaa totaalista epätietoa jossa kaikki tietäminen kiistetään.
Väärinkäsitykset ovat ikäviä. Sillä ne ovat tosiasiassa skeptikkoideaalin vastaisia. "Of course, coming at an investigation or query with an end in mind is the very hallmark of motivated reasoning, the antithesis of skepticism." Näin ollen kun pseudoskeptikko lähtee liikkeelle perusasenteella että UFO -kuva voi olla vain väärennös, hän ei ole oikea skeptikko. Samoin jos joku avaruusolentointoilija tulee vaatimaan debunkkausta jotta olisi oikeutettu olemaan skeptikko, olettaa loukkaavan perusasetelman skeptikosta. Molemmat unohtavat todistamisen perusidean, ja itse asiassa tämänlaiset kysymykset ja niihin vastaaminen ei ole oikeastaan edes rakentavaa. "There is nothing wrong with saying “I don’t know.” In fact, it is more intellectually honest to say this in place of some explanation you heard the group whisper of. We try to shrug off the accusations of "armchair skepticism," but much skeptical discussion on the Internet fits this bill. We cannot come at questions with conclusions in mind. The askers see right through this, think less of us for it (or think us cynics), and most likely get very little from the exchange." Pseudoskeptikko eikä avaruusolentointoilija ei saa mitään vastauksesta.
Skeptismin, jopa Randikeskeisen skeptismin, ytimessä ei ole "selitä kaikki" vaan näkemysten tieteellisyyden arviointi. Skeptinen epäily tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että ilman tietoa ja todisteita ei uskota avaruusolentoihin. Että ei riitä pelkkä "tuntematon". Sillä "emme tiedä" on skeptikolle riittävä vastaus. Se ei ole tosin riittävä vastaus sille että uskoisimme avaruusolentoihin. Sillä "emme tiedä" on itse asiassa todistus tietämättömyydestä eikä todiste siitä että avaruusolennot olisivat totta. Tämän tiedostaminen johtaakin siihen että skeptismi on nimenomaan tiedekommunikaatiota. Ja tosiasiassa todistamisen taakka onkin oikeastaan kaikilla muilla paitsi skeptikoilla. Sillä perusasetelmana oleva epäily on vain nollahypoteesi "emme tiedä". Tästä poikkeaminen mysteerisillä tai skientistisillä selityksillä on tästä perustilasta poikkeamista. Ja TÄHÄN tarvitaan perustelemista ja tieteellistä todistamista. (Skeptismi ei siis tavallaan ole peruasetelmaltaan ateistista vaan agnostista. Siis jos sen kohdalla ei olisi kysymys pääosin monista muista[kin] aiheista kuin uskonnosta.) Skeptikko ei siis päättele a priorisesti että mitä jonkun UFO -kuvan takana on tai mikä sen selityksenöä tulee olemaan. Skeptikko poistuu tästä perusasetelmasta todisteiden valossa ja tieteen avulla hän voi sitten a posteriorisesti päätellä vaikkapa sen, että revisionismi on pseudotiedettä jolla on niin huonot todisteet että sen suosion ainut perustelu on haettavissa motiiveista, esimerkiksi uusnatsistisesta ideologiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti