(itse)petoksen mestarin ja erikoisasiantuntijan lausunto

Jotkin asiat panevat niin sanomattomasti vituttamaan...

Aika usein teologeista keskustellessa ei ole tarpeen tarttua keskustelijoiden persoonaan. Esimerkiksi Alvin Plantingan argumentaatiotapa on sellainen, että hänen ideologiansa ja asenteensa ovat yhdentekeviä. Kohteliaasti sanoen heidän tapansa olla keskustelussa ja argumentoinnissa ovat asiallisia. Sitten on sellaisia joilla ensimmäinen ja tärkein asia on tarttua heidän persoonaansa. Sillä heidän kohdallaan kyse ei koskaan ole argumentoinnista vaan voittamisesta. (Ja tämä "voittaminen" ei todellakaan tarkoita sitä että esitettäisiin vahvimmat argumentit ja parhaat tieteelliset tiedot.) Debateissa on aina kysymys vain persoonista. Silloin puhutaan ihmisistä kuten William Lane Craig.

Craigista on sanottu sellaista, että häneen kannattaa tutustua jos haluaa tuntea kristillistä ajattelutapaa. Häneen kannattaa tutustua myös koska hän on älykäs ja hänellä on erityisen laaja yleissivistys. Mutta jos haluaa tutustaua siihen mitä kosmologia sanoo asioista, Craig on väärä lähde koska hänen keskusteluhistoriansa on käytännössä sarja tehtyjä virheitä ; Hän väittää fysiikan sanovan jotain ja sitten esimerkiksi Paul Daviesin kaltaiset fyysikot ovat suoraan näyttäneet niissä fysiikkavirheitä (eli vika ei ole "eri tulkinnoissa" vaan "eri faktoissa"). Ja tämän seurauksena on syntynyt vain se, että Craig on vaihtanut argumenttiaan uuteen asiavirheeseen. (Lukeneisuus ei siis ole auttanut häntä saamaan fysiikkaansa oikein, vaan hänen fysiikkapohjaiset argumenttinsa ovat sarja asiavirheestä toiseen lipumisia.) Lisäksi Craig ei osaa ateistien argumentteja. Hän on ilmeisesti vain lukenut kirjoja, mutta itse argumentit esiintyvät lähes poikkeuksetta jonkinlaisina olkiukkoina alkuperäisistä. Olen käytännössä vähintään 99% samaa mieltä tämän lausunnon kanssa. (Ja tämä blogaus antaa pienen vilauksen siitä miksi näin näen - ja miksi sinunkin pitäisi nähdä se tälläisenä.)

Itse asiassa Craig on tästä hyvä esimerkki siinäkin mielessä, että hän ei ole missään määrin luova ajattelija. Näin ollen häntä kuvaakin lähinnä muiden jo kehittelemien ideoiden käsitteleminen. Tämä näkyy varsin selkeästi ja itsestäänselvästi myös hänen "virallisesta akateemisesta opinnäytteestään" joka on siinä rajalla joka on luovalta panokseltaan niin pieni, että on vaikeaa sanoa onko kysymys peräti suorasta plagioinnista vai onko se sittenkin vain järjestelmällistä muiden sanomisten esilletuontia. Itse asiassa Craig ei ole akateemiselta menestykseltään merkittävä - toisin kuin vaikkapa Alvin Plantinga - ja ainut syy jonka vuoksi Craig on tärkeä on se, että fundamentalistiset kaduntallaajauskovaiset ovat ottaneet hänet jonkinlaiseksi tämän hetken muoti -ikonikseen. (Ja kyllä, myös täällä Suomessa.)
1: Oleellisesti sanottuna hän on ateistejen parissa vähintään yhtä tunnettu siitä että hän toistuvasti vääntää vastustajiensa sanoja sellaiseen muotoon joka ei ole sitä mitä on sanottu. Tämä kertoo siitä että hän ei ymmärrä kritiikkinsä kohdetta. Olipa syynä sitten viaton sisälukutaidon puute, kyvyttömyys nousta oman maailmankuvansa ulkopuolelle tai tahallinen huijaaminen tämä olkiukottelutapa vähentää hänen merkitystään vakavasti otettavana filosofina. (Tosin ratkaisu siihen mitä edellämainituista hän on todennäköisemmin on jotain joka valottunee tämän blogauksen kautta ainakin osittain.)

Esimerkiksi Craigin debatteja seuratessa on helpohkoakin havaita, että
1: Craig mielellään viittaa "yleiseen akateemisten ihmisten mielipiteisiin" myös asioissa jotka ovat kaikkea muuta kuin tosia. Itse asiassa jopa epätieteelliset ja epätodet ja kumotut väitteet ovat saaneet tämänlaisen statuksen. Lisäksi hänen tapansa käsitellä kritiikkiä ja kritiikittömyyttä on varsin omintakeinen. Esimerkiksi Jeesuksen tyhjä hauta on saanut häneltä erikoisen kohtelutavan ; "You'll never hear Craig say that very few scholars doubt the empty tomb. That's because that claim is easily disproven. Indeed, some of Craig's fellow apologists are quite open about the fact that many scholars reject it (see for example pp. 461-462 of Mike Licona's new book). So instead, Craig makes slightly vaguer claims about majority opinions and what "scholarship" says, claims which he never has much support for, but which at least can't be immediately refuted. At the same time, he carefully avoids mentioning that there are any scholars who disagree, leaving his audience to assume there aren't any." Toisin sanoen kysymys on väärien mielikuvien rakemtamisesta tavalla jonka kritisoiminen on mahdollisimman vaikeaa, koska kaikki tulkinnat tapahtuvat kuitenkin kuulijan "rivien välistä" eikä Craig itse asiassa sano mitään eksaktia. Tämä eksaktiuden puute toki tarkoittaa myös sitä että hänen argumenttinsa ovat turhia.
2: Hän rakentaa argumentaationsa sille että asiasta ei keskustella vaan siirrytään aina suojaan metatasolle. Tämä näkyy erityisen hyvin siitä miten Craig käsittelee sellaista konseptia kuin "fakta". "Similarly, when Craig takes all the major details of the Biblical story of and calls them his "four facts," the word "facts" there is a lie. Normally in a debate "facts" refer to things that are easily proven and can be agreed upon by all. But there’s no proof for any of those facts, no evidence for them beyond the word of the Biblical authors, who may have been misinformed or lying. But by calling them "facts" over and over again, Craig gives the impression that they're uncontroversial. And if called on it, he can defend himself by quibbling about the meaning of the word "fact.""

Tämä asennepari tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että Craigille tiedemaailman yleinen mielipide on auktoriteetti. Ja se mitä hän kutsuu faktaksi on itse asiassa dogmaattinen premissi. Loput on sitä että hän välttää eksaktia kannanottoa itselleen ongelmallisista aiheista ja kiemurtelee ja kikkailee tästä pois sillä että hän ei tartu käyttämiinsä sanoihin vaan leikkii sanojen merkityksillä kikkailulla. Aito ja hyvä julkinen esiintyjä osaisi toki valita sanansa mahdollisimman ymmärrettävästi, etenkin jos on erikoistunut julkisiin naamallaan käytyihin debateihin joiden kohdeyleisö ei ole akateeminen maailma vaan tavalliset ihmiset. Craigin strategia toki vakuuttaa ne uskovaiset joilla jo on vakaumus. Mutta kaikille muille on ilmiselvää että tämä termisaivartelu ei tee Craigista sivistynyttä ja filosofista - jonka mielikuvan hän tietysti seuraajilleen mielellään antaa - vaan se on puhdas osoitu siitä että Craig on - vähintään kielenkäyttötaitojensa vuoksi - totaalisen inkompetentti teologian popularisoijana. (Mikä ei posta hänen arvoaan akateemikkona, mutta silloin hänen pitäisi tehdä jotain muuta kuin mitä hän nykyään tekee.)

Tosin tämä on oikeastaan vain alkua. Sillä kun Craigin kirjoihin tutustuu, tapahtuu helposti jotain hyvin omituista. (Siis jos et ole jo valmiiksi fundamentalistikristitty joka on totaalisen vaihtoehdoton dogmaattisuudessaan.)  "When I first read William Lane Craig's Reasonable Faith (back when it was in the second edition), my gut reaction to reading the first chapter was, "this guy is a total lunatic, I didn’t know he was so crazy."" Tämä reaktio ei ole ad hominem, vaan johtuu siitä että Craigin julkisissa debateissa hän korostaa sitä miten hän vain seuraa logiikkaa minne tahansa se viekin. Debateissa hän on sanonut esimerkiksi seuraavaa "The answer is that we must use logical arguments, formulated according to the basic rules of logic which have governed all valid reasoning since the time of Aristotle. Emotional appeals and powerful rhetoric may move juries, but they’re philosophically useless at helping us get at the truth." Kuitenkin Craigin tapa kohdella ateistista argumentaatiota on jotain aivan muuta. Craigin kirjoissa taas asenne on sama kuin "Reasonable Faith" -kirjasta löytyy "The magisterial use of reason occurs when reason stands over and above the gospel like a magistrate and judges it on the basis of argument and evidence. The ministerial use of reason occurs when reason submits to and serves the gospel. ... Should a conflict arise between the witness of the Holy Spirit to the fundamental truth of the Christian faith and beliefs based on argument and evidence, then it is the former which must take precedence over the latter, not vice versa." Argumenteilla on siksi arvoa jos ja vain jos ne todistavat Jumalasta. Sillä Jumala on asetettava logiikan yli. Eikä hän kunnioita ateisteja ihmisinäkään. Hänestä kukaan ei voi olla ateisti argumenttien vuoksi "When a person refuses to come to Christ it is never just because of lack of evidence or because of intellectual difficulties: at root, he refuses to come because he willingly ignores and rejects the drawing of God's Spirit on his heart. No one in the final analysis really fails to become a Christian because of lack of arguments; he fails to become a Christian because he loves darkness rather than light and wants nothing to do with God "

Tämä konflikti on omituinen ja vaikea selittää. Olisi kuin Craig olisi aivan eri ihminen kun hän pitää debatteja ja eri ihminen kun hän kirjoittaa kirjojaan. On selvää että ylläoleva selkeä ristiriita ei jää Craigin kaltaiselta nokkelalta mieheltä huomaamatta. Konfliktin olemassaolo on selvä. Ja niin on sen ratkaisukin. Craigin mielestä ateistinen argumentaatio on väärää, se on "magisterial use of reason". Tämä tekee siitä pornografisen. Ateistinen materiaali on Craigin oman määrittelyn mukaan "literally pornographic (evil writing) and so ought in general to be shunned. Sure, somebody has to read them and refute them; but why does it have to be you?" Näin ollen Craigin rooli onkin toimia suotimena joka tarjoaa uskovaiselle kansalle valikoidut palat ateismista. Craigin debattistrategiakin sopii yhteen sen kanssa että ateisteista ei anneta oikeaa kuvaa, vaan ateistit saadaan ajettua merkityksettömään metahöpinään. Craigin väistely on tehty sitä varten että annetaan "mukavastaus" kritiikkiin. Jos Craig kohtaa vetoavan ateistisen argumentin, hän ei taatusti levitä tätä eteenpäin. Hän sen sijan yrittää piilottaa sitä, johtaa keskustelu sen debatissatullessa sivuraiteille (esimerkiksi "fakta" -sanan eri määritelmillä saivarteluun.) "If Craig ever found an argument he couldn't refute, he believes it’s his duty to keep quiet about it, lest he act as an “instrument of Satan.” And if atheist writings are to be shunned, it’s probably best not to expose his fans to too many atheist arguments, even when he thinks he can refute them. This is damning. Craig is committed to misleading his audience by pretending many objections to his views don’t exist. But it’s worse than that: what is Craig to do when he can’t avoid talking about an argument which he also can’t refute? Given that souls are at stake (or so Craig thinks), it’s no surprise that his answer is "lie about it."" Tämä on hänestä oikein koska tämä on malliltaan "ministerial use of reason".
1: Tämä laittaa omaan valoonsa esimerkiksi Craigin asiavirhestrategiat kosmologisessa arugmentissa. Hän tunnusti virheensä ja puolustautui sillä että hän itse ei uskonut argumenttiinsa, vaan se oli vain "debate tactics".

Tällä kaikella ei tietysti olisi mitään väliä, paitsi että juuri nyt sillä on. Stephen Law on tuonut esiin sen, että Craig on joutunut viime aikoina huonoon valoon siitä että hänen kirjansa kertovat juuri siitä että ateistit valehtelisivat tarkoituksella koska eivät mitenkään halua kestää Jumalaa. Craig on puolustautunut siten, että ihminen on kykenevä assimiloimaan ja rationalisoimaan miten tahansa mitä tahansa, jos hänen maailmankuvansa vain sanoo toisin Craigin sanat ovat tarkalleen seuraavat ; "The human psyche is so capable of rationalization and suppressing things that we find uncomfortable that I think it's very plausible to think that an atheist could somehow suppress the knowledge of God or rationalize it away so that he doesn't have to face it overtly. You can think of cases, especially involving moral misbehavior, where this human ability to rationalize comes out. For example, men who get caught in sexual affairs will, at least in the beginning stages of the affair, typically rationalize away the behavior even though they know that what they are doing is wrong." Itse asiassa tämä lausunto on totta.

Ja nähdäkseni Craig on itse malliesimerkki siitä miten tämä rationalisoimiskone toimii käytännössä. Siinä vaiheessa sitä ottaa oman vakaumuksen, paitsi premissinä niin myös faktana, jolla on takanaa tieteen auktoriteetti. Ja jokainen joka on erimielinen on magisterial use of reasonin käyttäjä ja siksi tuotoskin on pelkkää pornografiaa, johon ei pidä suhtautua argumenttina vaan jonain jolta uskovaisten kuulijakuntaa on suojeltava. ; Toisaalta tämä kaikki antaa kuitenkin jonkinlaista irvokasta painoarvoa Craigin sanoille. Kun hän sanoo tuollaisia, on sanottu kuitenkin vähän kuin superasiantuntijan näkemys ja lausunto kyseisestä aiheesta.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan Craigissa on niin paljon vikaa, että hän on niitä ihmisiä, joiden kohdalla lähempi tutustuminen näyttää aina siirtävän rimaa alemmaksi. Aluksi hän voi jopa vaikuttaa ystävälliseltä ja kohteliaalta. Mutta pidempiaikainen seuraaminen tekee hänelle auran ja tunnelman jota kuvaa hyvin englannin kielen sana sinister. Monet muut teologit eivät synnytä vastaavia tunnelmia, koska heillä ei ole vastaavaa piilohalveksuvaa asennevammaisuutta. (Suora halveksunta ja suora salliminen ovat molemmat vähemmän kieroilevia ja häijyjä ratkaisuja. Craig onkin itse asiassa moraalisessa umpikujassa.) Moni uskovainen on yrittänyt saada minuakin kristillisemmäksi ja jopa kristityksi tämän miehen avulla. Hänen eettisyyttään on minulle suoraan kehuttu.  - Itse asiassa häntä on jopa vakavalla naamalla väitetty minulle malliseimerkiksi asiallisesta kristillisestä asenteesta. Craig on kuitenkin jokin joka päin vastoin etäännyttää minua kristillisyydestä. Sillä jos palvottu kristittyjen sankari joka on monien kannattajiensa mukaan esimerkiksi objektiivisen moraalin superasiantuntija toimii tällä tavalla, niin siinä vaiheessa Helvettiin joutuminen on ansiokasta mielipidevankeutta. Mutta sitten toisaalta on myös niin että jos jossain on tuonpuoleinen jossa on paikka jonne Craig joutuu, se on by definition helvetti.

Kuitenkin tästä päästään siihen että molemmissa "tuonpuoleinen on olemassa" -skenaariossa on kuitenkin parasta toimia juuri eri tavalla kuin Daniel Lane Craig. Eli ei esimerkiksi valehtele. Noudattaa muitakin 10 käskyä elämässään? Tarkemmalla miettimisellä Craig etäännyttää minua fundamentalisteista ja kristinuskoon kuulumisesta. Ehkä hänen varoittava esimerkkinsä on kuitenkin jotain joka opettaa minua esimerkiksi rakastamaan erimielistä kuin itseäni? Ehkä Craigin asennevamma demonstroi sitä miten ei ole hyväksi snobbailla yleissivistyksellä itsetarkoituksellisesti? Ehkä Craig tekeekin minusta sittenkin enemmän kristityn.

Niin tai näin, vituttavista asioista on vaan parasta pysyä kaukana