"Any sufficiently fervently held belief is indistinguishable from satire."
(Clarke's Law)
PerusSuomalaisia on jo pidemmän aikaa vaivannut satiiriongelma. Tässä ytimessä on se, että on lehdistöllä ja muilla on ollut voimakkaita vaikeuksia erottaa PerusSuomalaisten esittämää normaalilausuntoa PerusSuomalaisen esittämästä satirisoidusta vitsistä. Syynä on se, että PerusSuomalainen tapa esittää asiat on liioitella aina, jolloin on tavallaan kaavittava se aito sisältö sen liioittelun sisältä. (Nähdäkseni kysymys on juuri tästä.) PerusSuomalaisuus on tältä osin parodiahorisontissa ; Vitsiä ja vakavaa ei voida erottaa toisistaan.
Asia on kuitenkin syvempi muualla. Kun keskustellaan esiemrkiksi konservativismista ja liberalismista, ongelmaksi nousee "trolliongelma". Eli mahdottomuus erottaa konservatiivista tehtyä parodiaa ja vakavahenkistä konservatiivista artikkelia toisistaan. Esimerkiksi "Marry Our Doughter" -sivusto parodioi konservatiivifundamentalismia ja myi perinteisiä myötäjäistyylillä avioon laitettuja vaimoja jotka ovat esimerkiksi Raamatun aikoina tapahtuva ilmiö. Tämä vitsi johti ongelmiin kun osa ottikin sen vakavasti. Vaimoja jopa yritettiin aivan oikeasti ostaa.
Ongelma on sen verran merkittävä että Esimerkiksi Conservapedia ajautui tilanteeseen jossa se joutui (oli olosuhteiden vuoksi pakotettu) erikseen keskustelemaan siitä miten erottaa liberaalit satiirikot aidosta konservativismista. Esimerkiksi konservapedian perustajan artikkeleista saatiin lausunto jossa "When I first read the first of those examples, before I had read the History file and seen who had written it, I honestly thought it was a liberal satire." Kriitikot esittivät että satirisointi on mahdotonta koska liberaalit eivät osaa konservativismin sisältöä. "I don't think liberal satirists are talented enough to produce something like that, which takes someone a bit special." Tosiasiassa moni liberaali kuitenkin tuntee konservatiivisuuden sisältöä. Osa on jopa kuten minä, eli ajautuu hyvinkin helposti kuluttamaan laittoman paljon aikaa sen parissa että tutustuu maailmankuvaan jota ei itse kannata.
Itse asiassa konservatiivien "Think less" -asenne (huom ; lue linkki ja muista että tämä on sisällöltä neutraalimpi kuin mitä ensivaikutelma voisi antaa) on taatusti ajamassa siihen että konservatiivit ajautuvat tilastollisesti useammin enemmänkin syventämään omaa maailmankuvaansa kuin tutustumaan erimielisiin. Näin ollen konservatiivit "puhuvat enemmän omasta puolestaan". Mutta jos jätän psykologisen profiloinnin syrjään, sillä konservapediaa kirjoittavat kuitenkin elitistit. Eli konservatiivit joita muut konservatiivit pitävät taitavina. Näin ollen voidaan ottaa lähtökohdaksi Conservapediaa puolustavan näkemys ja tältä pohjalta rakentaa teoria jossa trolliongelma olisikin vain liberaalien ongelma. Konservatiivit osaisivat oman näkemyksensä niin hyvin että he erottaisivat liberaalin satiirikon. Liberaalit eivät vain osaisi konservatiiviutta hyvin joten heille sattuisi näitä haksahduksia - ja juuri samasta syystä konservatiivit tunnistaisivat ne trollailijat.
Osoittaakseni että kokenut konservatiivi voi todellakin itsekin haksahtaa luulemaan liberaalia satiiria konservatiiviseksi faktaksi. (En ota esiin esimerkiksi Conservapedian uumensissa kuukausia lojuneita trollirakennelmia joissa on kuvitteellisia historiallisia henkilöitä.) Jouko Piho otti kantaa tuoreeseen venäjältä tulleeseen ärähdykseen. Olennainen on kuvana alla. Syy kuvankaappauksen käyttämiseen on ns. 404 -ongelma joka tuntuu vaivaavan konservatiivisia tahoja, esimerkiksi "Uncommon Descent" -blogi on tullut peräti tunnetuiksi niistä. Niissä nolo lausunto katoaa ja sitten teeskennellään että sitä ei ole koskaan ollutkaan, tai sitten tekstiä editoidaan niin että ongelma peitetään ja sitten teeskennellään kuin koko asiaa ei olisi koskaan ollutkaan ja että väite tekstin luonteesta olisi liberaalien valheellista propagandaa. Piho toki vaikuttaa luotettavalta mieheltä enkä usko että hän muuttaisi tekstejään jälkikäteen. (Toisin kuin jotkut muut Suomessa profetioita harjoittavat tekevät.) Mutta varmuus on aina paras, etenkin kun sisällön ja sisällön lähteistämisen välillä on paljon matkaa. (Kuvaa klikkaamalla sitä voi tarkastella suurempana, jolloin se näyttäytyy sellaisena että ei tarvitse läpikäydä erityistä superteknologista silmäkirurgiaa kyetäkseen lukemaan tekstit) Piho on siis lainannut Niilo Paasivirtaa lähteenä. Tämä on sinällään merkittävää, sillä Paasivirta on liberaali satiirikko. Tai ainakin satiirikko. Joku voisi sanoa että Paasivirta on pahimman luokan trolli, mutta itse kutsun häntä mieluummin omalaatuiseksi persoonaksi.
Esimerkiksi Wikipedia -artikkeli herrasta ja herrasmiehestä antaa heti alkuun seuraavan kuvauksen "Niilo Paasivirta on suomalainen Internet-persoona, joka on tullut parhaiten tunnetuksi fundamentalistikristittyjä parodioivasta laajasta Internet-kirjoittelustaan. Suomessa hänet tunnetaan Oikeat Mielipiteet -pakinoistaan ja jumalanpilkkaepäilystä, ulkomailla taas parhaiten Love Thy Neighbor ja Game of Satan -sivuista, jotka parodioivat roolipelaamisen saatananpalvontaan rinnastavia sivustoja. Pinnalla olleen aiheen käsittely huumorin keinoin aiheutti ensin roolipelaajien keskuudessa paheksuntaa ja myöhemmin, moraalipaniikin ohitettua roolipelit, huvittuneisuutta." Paasivirta onkin aktiivinen, tunnettu ja pidetty "roolipeliskenessä", mikä on hyvin kuvaavaa koska hänen "Game of Satan" -sivustonsa on teksti joka yrittää mitä ihmeellisimmin keinoin osoittaa roolipelaamisen olevan saatananpalvontaa, mihin syynä on se, että tämänlaisia sivustoja on tehty vakavalla mielelläkin ja niiden parodiointi on se, jota Paasivirta tekee.
Kenties parhaan kuvan Paasivirrasta saa ottamalla hänen kommenttinsa ehdotukseen jossa apologetiikkawikin ja hänen parodisen niilopediansa sisältöjä laitettaisiin ristikkäin. "Avaapas sinä tämä "blogisi" myös kaikille avoimeksi, niin mekin voimme vaikka vaihtaa sinun blogimerkintöjäsi toisiin ja sotkea niitä mielin määrin. Kukaan ei kuitenkaan huomaisi eroa." Sekoittamalla sisältöjä omalaatuisuus tietysti vähenee. Mutta Niilon omalaatuisuus on pysyvä ominaisuus.
Voidaankin itse asiassa sanoa se, mikä on kaikilla mielessä. Kun itse tutustuin Paasivirtaan ensimmäistä kertaa, minulla ei ollut vaikeuksia huomata että se on satiiria ja parodiaa. Kuitenkin Paasivirran tuotantoon tutustuminen johti siihen että ensikohtaamiseni kreationistien kanssa olivat sitä että aivan oikeasti luulin että he matkivat Paasivirtaa. Eli luulin heitäkin satiirikoiksi, (hieman vähemmän luoviksi kuin Paasivirta vain). Kuitenkin syvempi tutustuminen on johtanut siihen että tiedän että moni heistä on vakavissaan ja itse asiassa Paasivirta parodioi heitä. Näin ollen trolliongelma menee nimenomaan niin että "liberaalille" käy helposti luulee että vakavasti otettu näyttää ja tuntuu vitsiltä. (Mikä selittää kreationisteille naureskelun yleisyyttä, tapa on valitettava mutta en ole sille itsekään immuuni.) Konservatiivit taas ottavat vitsin helposti totena. ~ Tämä ei tietysti ole ihme, koska parodian kohde on tässä konservatiivien maailmankuva. Ulkopuolisen on helpompi nauraa ja itselle nauraminen on vaikea taito.
Tämä johtaakin siihen että vaikka liberaalien kohdalla "trolliongelma" ei oikeastaan nouse esiin, on sielläkin olemassa piiri jonka erottaminen vitsistä on mahdotonta. Tämä menee psykoanalyysin maailmassa. Etenkin siinä piirissä joka tulkitsee unia ja erilaisia fallossymboleita. Sama tulee esiin postmodernissa keskustelukulttuurissa, jossa siinäkin aluksi asiat tuntuvat vitseiltä, mutta lopulta tuntuu että vitseissä onkin yllättävän paljon asiaa.
Samanaikaisesti on muistettava, että on hyvin paljon konservatiivisia ja liberaaleja tekstejä joita ei luule vitseiksi. Eikä kaikkia vitsejä luule konservatiiviudeksi tai postmodernistis-psykoanalyyttiseksi argumentoinniksi. Siksi onkin hyvä huomata, että laitoin blogauksen alkuun tunnetun internetperiaatteen, jonka mukaan tarpeeksi tiukasti ylläpidetty maailmankuva muuttuu sellaiseksi että sitä on mahdoton erottaa satiirista. Lainaukseni ei ole sattumaa.
Stephen Law onkin itse asiassa huomannut juuri tämän olevan oleellista tiukasti pidetyille maailmankuville. Hän ei siis lähesty asiaa vitsin kautta, vaan lähestyy asiaa niiden ominaispiirteiden kautta, joita psykologisesti vahvasti pidetyt uskonnot rakentavat ympärilleen saadakseen suojattua itsensä sosiaaliselta, eettiseltä, esteettiseltä ja tiedepohjaiselta kritiikiltä. Nämä piirteet johtavat siihen että maailmankuva muuttuu joksikin jota Law kutsuu nimellä "intellectual black hole". Se on uskomusjärjestelmä jossa asenne ja itseriittoisuus ja parhain päin selittelyt ovat sillä tasolla että ei ole mitään keinoa päästä tilanteesta ulos. Law kuvaa termin takana olevaa vertausta seuraavasti "Cosmologists talk about black-holes, objects so gravitationally powerful that nothing, not even light, can escape from them. Unwary space travellers passing too close will find themselves sucked in. An increasingly powerful motor is required to resist its pull, until eventually one passes the "event horizon" and escape becomes impossible."
Tällöin maailmankuva on immuuni paitsi argumentaatiolle, myös vitsailulle. Ei ole enää edes vitsiä joka voisi rikkoa jään ja saada kannattajan huomaamaan sen, että hänen "uskomuksensa on väärässä". Normaalikin ihminen rakentaa-saivartelee-luo-kikkailee maailmankuvansa suojaksi esimerkiksi erilaisia ad hoc -hypoteeseja ja tämän vuoksi olemme kaikki alttiita tälle. Law kuitenkin korostaa että monet ilmiöt ovat olemassa siksi että ne ohjaavat ihmiset harjoittamaan juuri tätä ; Lawn näkemyksen mukaan toiset maailmankuvat ovat pahempia kuin toiset. Osa peräti rakentuu sen varaan että ne tekevät intellektuaaliseen mustaan aukkoon ajavista mekanismeista osan ydinmaailmankuvaansa, jolloin ne kouluttavat uusille jäsenilleen niihin liittyvät ajatteluprosessit. Nämä maailmankuvat rakentavat kuplan jonka ydin on se, että sen kannattajat ajautuvat "intelletuaaliseen mustaan aukkoon" ; "...eight key mechanisms that can transform a set of ideas into a psychological fly trap - a bubble of belief that, while seductively easy to enter, can be almost impossible to reason your way out of again." ... "1. Playing the mystery card 2. "But it fits!" and the blunderbus of crap 3. Moving the goal posts 4. Going nuclear 5. "I just know!" 6. Pseudo-profundity 7. The Amazingly Persuasive Power of Accumulated Anecdote (TAPPAA) 8. Pressing your buttons." (Law selittää käsitteiden sisällöt tarkemmin muualla. Esimerkiksi 2. kohta on rationalisoinnin ja ad -hoc kiemurtelun ytimessä ja viimeinen taas käyttää psykologisia manipulointimenetelmiä.)
Ulkopuoliselle juuri tämänlainen maailmankuva saa leiman "varsin kaheli". Ja juuri tämälaisesta saatava (sinänsä asenteellinen) hupi taas on satiiri- ja parodiapohjaisen huumorin ydin.
Tämä blogaus tehtiin mahdolliseksi "Paholaisen Asianajaja" -blogin facebookryhmään pompahtaneiden linkkien kautta. (Osa on toki omaa koristelua ja virheet näiden linkkien olemassaolosta kuuluvat itselleni.) Kiitos kaikille linkkaajille lauantaipäiväni pilaamisesta. Onneksi huomenna on Sunnuntai. Päivä jolloin mikään ei rimmaa oranssin kanssa.
3 kommenttia:
Kannattaisin järjestelmällistä valeprofetianäyntehtailua näiden kaikkien tosissaan olevien näynnäkijöiden läheisyydessä. Se ei ole vaikeaa, sillä raamatullinen kieli ja siitä ammentava tai plagioiva moderni fundamentalistikoohotus on äärimmäisen helppoa matkittavaa pelkästään tyylinsä, sanavalintojensa, rakenteensa ja tuhopornokitsch-kuvastonsa puolesta. En välttämättä näe tässä hankkeessa niinkään tavoiteltavana mahdollisuutena nolata tätä sakkia julkisesti, sillä se lie todellisuudessa mitenkään kiinni olevien ihmisten näkökulmasta varsin mahdoton homma, ja sisäpiirin hulluja pidän joka tapauksessa ryhmänä menetettynä, vaikka yksittäisiä hurmosluopiotapauksia varmasti aina ilmenee. Pikemminkin näen tämän trollaamistaidon sublimaationa, korottamisena taiteenlajiksi. Kun joku latelee tietoisesti päättömän, tarkoituksella keksimänsä surrealistisen ja symboliikan puolesta ala-arvoisen alkeellisen "profetian"huurun ja toinen näkee siinä Herran viisauden ja varoituksen, kunnioitettavan ennakkotodistuskappaleen, tapahtuu niin upea transsubstantiaatio, että se on aivan mykistävää. Siinä pääsee pyhän äärelle, ja se jos mikä on tavoiteltavaa. Sitä paitsi sakki kerjää sitä.
Piho ei pitänyt ja vaati oikaisua. Ilmeisesti oikaisua siihen että kohtelin häntä tässä blogauksessa kuin ihmistä.
Lähetä kommentti