Pitäkää

Metroissa on viime viikkoina näkynyt uskonnollista mainontaa. Lausunnot ovat olleet melko lieviä, kuten esimerkiksi "Pitäkää usko Jumalaan.". Tämä ei ole ollut varsinaisesti käännyttävää julistusta, joten se ei ole vaivannut minua. En ole niitä joista mitään ei saisi näkyä. Minusta oma vakaumus saa näkyä, kunhan muistaa että maailmassa on muitakin. Mainokset ovat lisäksi olleet esteettisesti sellaisia että ne eivät ole ärsyttäneet. Ne ovat olleet riittävän hienoja jotta ne eivät ärsytä mutta eivät niin hienoja että ärsyttäisi lähteä metrosta kun vaihtoehtona olisi mainoksen katseleminen.

Kuitenkin mielessäni syntyy hieman huvitusta kun katsotaan sitä kohtaa Raamatusta johon tämä mainoksen "Pitäkää usko Jumalaan" viittaa. Mainos onneksi kertoo paikan, "Markus 11:22" . Kun katsotaan Markuksen 11 lukua, voi huomata että siellä puhutaan viikunapuusta. Eräänä päivänä Jeesuksella on nälkä ja hän menee katsomaan viikunapuuta. Koska ei ole se aika vuodesta jolloin viikunapuissa olisi viikunoita syötäväksi, Jeesus kiroaa puun. Jakeet 2-14 sanovat saman seuraavalla tavalla "Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut viikunoiden aika. Silloin Jeesus sanoi puulle: "Älköön kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi!" Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän." Toisin sanoen Jeesus suuttuu puulle siksi että on väärä vuodenaika ja hänen täytyy erikseen käydä tarkistamassa että kantaako puu hedelmää. Ja kun ei kanna, tästä on seurauksena puun kiroaminen. Tämä on kuitenkin vasta alkuosa. Loppuosa on sitä, että kun opetuslapset myöhemmin kulkevat puun luota, puu onkin kuollut. Jakeet 20-23 kuvaavat tapahtumia seuraavalla tavalla "Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: "Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut." Jeesus sanoi heille: "Uskokaa Jumalaan. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo." Tämä siis opettaa että rukousihmeet tapahtuvat likimain automaattisesti. Kun ihminen rukoilee, niin tulee tapahtumaan jos usko vain on aitoa. Jeesus kehottaa pitämään uskon samalla kun hän itse ei pidä viikunapuusta ja vuodenajoista.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen kohta joka on oleellinen ihmeparanemisselittelyjen kohdalla ; Klassisest selitykset kertovat että rukousparannus ei ole mikään parannusautomaatti ja että siksi rukousparannusta on mahdotonta erottaa placebovaikutukesta. Selitys on siksi varsin epäkristillinen ja Jeesuksen lausuntojen voidaan nähdä suoraan tukevan ns. menestysteologiaa jossa esimerkiksi vammaisuus johtuu siitä että ei ole uskonut tarpeeksi kun ruoilee. Asenne ei toki ole kaunis tai arvostettava, mutta tässä onkin kysymys vain siitä mitä Raamattu sanoo asiasta. Osa on sitä mieltä että Raamattu on varmempi etiikanmittari kuin ihmisen oma ajattelukyky ja omatunto tai rationalisoivat argumentit joissa on vain rajattua ihmisviisautta.

Ennen kaikkea se kuitenkin opettaa siitä, että Jeesus on tarinassa itse asiassa varsin pikkumainen. Hän ei myöskään suinkaan puhkaise puuta hedelmään vaan tappaa sen. Koska Jeesus voisi tietysti tehdä mitä haluaa, tämä kertoo siitä että Jeesus tarkoituksella tappaa tämän puun. Ja koska Jeesusta pidetään eettisenä mittapuuna, selitystä ei voida paikata alentuneella verensokerilla, joka kyllä saa minutkin kiukuttelemaan varsin pikkumaisesti. Sillä vaikka Jeesus olikin puoliksi ihminen, hän oli jumalallinen ja eli virheettömän ja synnittömän elämän. Tapa kohdella puuta joka on paitsi elävä kasvi, myös jonkun ihmisen omaisuutta, kuvaa hyvin sitä asennoitumistapaa joka tuntuu heijastuvan monista Jeesuksen seuraajastakin.

Siksi olenkin sitä mieltä että juuri tämän kohdan ottaminen mainokseen on ollut erinomainen valinta. Se on kontekstissaan hyvin kuvaava. Mainos ei käännytä ja se päivastoin voidaan nähdä uskonelämää kuvaavana rehellisenä itsekritiikkinä. Sekä ohjeena siitä että kun näkee jonkun Raamatunpaikan, se kannattaa aina kontekstoida. Eli lukea jae sekä se, mitä siihen liittyen on sanottu. sen jälkeen voidaan nimittäin sanoa monta asiaa pitämisestä.