Ateismia on ollut viime vuosina oleellista jakaa ateismiin ja uusateismiin. Syynä on se, että Sartrehenkinen intellektuellien humanismiateismi on hyvin pitkälle korvautunut evidentialistisella skientismiateismilla. Muutos on toki ollut voimassa pitkään - ja monista uusateismissa nimenä omituista on juuri se sana uus. (Mitä ei vähennä se, että ateistit kutsuvat itseään ateisteiksi ja uusateismi on sanana vähän kuin uusliberalismi, eli sitä käyttävät lähinnä ilmiön kriitikot ja vastustajat, eli sana ei ole terminä neutraali. Itse toki pidän molempia käsitteitä kätevinä.) Mutta sitten kun tätä vertaa siihen että se intellektuellien eksistentialistinen ateismi on toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta, ja vasemmistolainen ateismikin on sieltä toiselta maailmansodalta eli vielä vanhempaa, on uusateismi tällä skaalalla peräti tuoretta materiaalia ; Se on itse asiassa levinneenä ilmiönä sen verran tuore että useat teologitkin tuntuvat laahaavan tässä kohden pahasti jäljessä..
Harvemmin puhutaan uusfundamentalismista. Tarvetta kenties olisi, sillä muutokset ovat selviä ja yllättävän rajuja.
Tähän kuitenkin olisi kenties syytä. Ainakin itse tulin näihin ajatuksiin kun luin "Panuhuoneen" kirjoituksen "Kirkko ja pluralismi". Se käsittelee kirkkoa, etenkin kirkon liberaaliutta, eli sitä miten kirkon liberaali puoli suhtautuu maailmaan. Se kuvastaa vanhaa liberaalikristittyjen maailmaa seuraavalla tavalla "Kirkossa oltiin tietoisia siitä, että nyt elettiin moniarvoisessa yhteiskunnassa ja elettäisiin vastakin. Älykköateistien ja militantin vasemmistoateismin kanssa haluttiin vuoropuhelua, koska ymmärrettiin laajalti, että näiden aatevirtausten ja liikkeiden taustalla oli legitiimejä yhteiskunnallisia huolenaiheita, joita kirkon tuli pyrkiä ymmärtämään ja ottamaan puheeksi omassa sisäisessä keskustelussaan." Suhde ateismiin kuvattiin peräti kristilliseksi "Tuomas Nevanlinna millenniuminvaihteen aikoihin kolumnoi, ateismi voidaan kristillisissä maissa tulkita kristityksi lahkoksi, lahkoksi jonka mielestä on itsekästä ja epäkristillistä uskoa Jumalaan, joka palkitsee hyväntekeväisyyden ikuisella tuonpuoleisella elämällä sen sijaan että hyvät teot ja epäitsekkyys nähtäisiin itsetarkoituksena."
On selvää että Nevanlinnan näkemys ateismista osuu siihen eksistentiaaliseen ateismiin. Uusateismi ei sovi tähän kuvaukseen. Liberaalilinjama taas on "leppostunut" mitättömäksi höpinäksi eikä esimerkiksi kaltaiseni uskontokriittinen käytännössä koe mitään keskustelua. Näyttää pikemminkin siltä että "leppoisto" suojelee valtiokirkkokoneistoa erilaisilla lausunnoilla. Näin tapahtui esimerkiksi "homoillan" jälkeen jolloin saimme kuulla lähinnä siitä miten uskontokritiikissä ja kirkosta eroamisessa ei ole järkeä. Tämä ei ole kuuntelukulttuuria ja tämä on se järkyttävä muutos joka kirkon sisällä on tapahtunut nimenomaan minun elinaikanani. Kirkko elää - ja tässä kohden se ei ole elänyt hyvään suuntaan.
Mutta toisaalta eipä fundamentalismikaan enää näyttäydy samanlaisena. "Panuhuone" ottaa esimerkiksi tuoreen Jolkkosen reagoinnin suvivirteen. (Ja samalla asenteella kuten itsekin olen ajanut; en välitä itse laulusta, mutta siihen liittyvät asennevammat ovat sitäkin kuvaavampia.) Panu lähestyy asiaa siten että fundamentalismi on ottanyt käyttöönsä liberaalien suvaitsevaisuuskielen, mutta käyttää sitä kuitenkin hyvin omintakeisesti. Se väittää ajavansa suvaitsevaisuutta ja kätkee tämän. Mutta retoriikan takaa paljastuu jotain mielenkiintoista. "En nyt aio ottaa kantaa siihen, oliko piispakin näkevinään "islamisointia" koulun linjanvedon taustalla, mutta ilmeistä on, mistä hän on iskulauseensa ja argumenttinsa lainannut, ja yhtä ilmeistä on, että äärioikeistokin on periaatteessa pikemminkin länsimaista liberalismia kuin "islamia" vastaan: kun oikeistoekstremistit selittävät, mitä heillä on "monikulttuuria" vastaan, ilmenee aina, että heidän mielestään yhteiskunta, jossa on monenlaisia arvostuksia, ei voi kestää - ts. he hyökkäävät moniarvoisuutta ja arvoliberalismia vastaan." Tässä nähdään taustalla voimakas ympäröivän kulttuurin muutos joka näkyy esimerkiksi Kokoomuspuolueessa joka on muuttunut liberaaliksi. "Kyllä vain, suuri osa siitä fraseologiasta, jota nyt kuulemme perussuomalaisilta, oli paljon hyväksytympää ja sopivampaa kahdeksankymmenluvulla kuin tänään, kun oikeiston retorinen tyyli on sivilisoitunut ja sofistikoitunut Kokoomuksen liberalisoituessa. Ennen vanhaan sekin oli leimallisesti kansallismielinen oikeistopuolue, minkä näkee siitäkin, kuinka äärioikeisto puhuu myyttisestä, maanalaisesta voimasta nimeltä "oikeat kokoomuslaiset" vastakohtana puoluetta nykyään tyypillisesti edustaville liberaaleille maailmankansalaisille (eli äärioikeiston mielestä "vihervasemmistolaisille soluttautujille")."
Tämä on hyvin oleellinen muutos. Ja se on luonteeltaan muuttunut paljon vähemmän aikaa sitten kuin uusateismi. Suvivirttä on nimittäin kritisoitu uskonnottomien parissa niin kauan kuin minä muistan. Jo kauan ennen maahanmuuttokeskusteluja. Aikaisempina vuosina argumentaatiokenttä on ollut enemmän sitä että "vähänkö ootte teinix, kasvakaa isommiksi kakarat", jossa viittattiin siihen että suvivirttä laulavat ovat koulussa ja täten kakaroita ja että vastustus oli lapsellista. Etenkin koska se edusti enemmistön arvoja ja perinteitä ja että marginaalien oli vain pidettävä turpansa kiinni koska perinne.
Tänä vuonna ollaan sitten oltu huolissaan siitä miten suvivirsi on islamilaisuutta ja että kristittyjä vähemmistöjä olisi huomioitava ja siksi laulu olisi laulettava. Ei siis koska enemmistö on kristittyjä ja kyseessä on perinne vaan siksi että maan kulttuuri on yhtä arvokas kuin islamilaisten kulttuuri ja että vähemmistökristittyjä tulee suosia. (Aikamoinen muutos parissa vuodessa, sano.) En oikeastaan jaksa tässä kohden tehdä muuta kuin lainata kommenttia "Panuhuoneessa". "Noin 99%:a muslimeista laulaa Suvirttä muiden mukana, eivätkä ole vaatineet sen poistamista kevätjuhlista. Ja se on täysin ymmärrettävää, ajatelkaa laulun sanoja, mikä niissä loukkaisi muslimia? Ei mikään. Poikani koulussa eräs isä poistui juhlasalista suurieleisesti tuhisten kun rehtori ilmoitti, että seuraavksi lauletaan Suvivirsi. Ei ollut muslimi, vaan rähjäinen mentaalitapaukselta näyttävä kantasuomalainen. Luulen piispa Jolkkosenkin tietävän asioiden oikean laidan."
Konservativismi hävisi poliittisessa kentässä paljon. Yhteiskunta on liberalisoitunut runsaasti. Koska konservatiivit eivät voi tässä uudenlaisessa yhteiskunnassa ajaa tätä vanhaa linjamaansa perinteisin argumentein, koska sillä ei saa poliittista impaktia on pakko muuttaa kieltä sellaiseksi joka vetoaa paremmin. Kun ei voida hyökätä suoraa suvaitsevaisuutta vastaan, se on pikemminkin naamioitava esimerkiksi islamin ja uusateismin kritiikiksi. Tämä onnistuu sinänsä kätevästi että liberaali puheenparsi ja uskontokritiikki tarjosi ikään kuin valmiiksi muokatut käsitteidenkäyttötavat joita sitten tuli vain suunnata uudestaan. Samat kikat joilla taisteltiin uskontoa vastaan toimivat tietysti muitakin maailmankatsomuksia vastaan. Näin on käynyt se mistä olen kirjoittanut ; Oikeistolaisen fundamentalistisen konservatiivin puheenparsi on muuttunut. Se käyttää liberaalia kieltä yrittäen vedota sillä yhteiskuntaan.
Ja tätä vaihetta vastaan minulla ei vielä olisi yhtään mitään. On oikein käyttää yhteistä kieltä ja vedota vallitseviin käytänteisiin. Mutta kun se ei tosiaankaan jää siihen. Käsitteitä käytetään jotta voidaan tuhota vallitseva käytäntö. (Tämä on sinänsä paradoksaalista, sillä perinteisesti konservativismi puolustaa muutosvastarintaiseesti vallitsevaa käytäntöä. Tämän paradoksin ymmärtäminen selittää suurelta osin sitä miksi esimerkiksi minulla on konervatiivinen mindset mutta liberaaleiksi koetut mielipiteet.)
Ongelma on siinä että keskustelun sijasta kysymys on voimakkaasta käsitteiden uudelleenmäärittelystä, kommunikaatiota vaikeutetaan vaihtamalla puheenpartta. Vallitsevat käsitteet muutetaan siten että syntyy ymmärryskuilu jossa toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Strategian Ytimessä (isolla y:llä) on se, että vanha maailmankuva yritetään kuvata liberaalilla kielellä sellaisenaan positiviisia mielikuvia antavilla iskusanoilla värittäen. Kysymys on siis "termien vallankaappausyrityksestä" jossa puhutaan esimerkiksi vähemmistöistä ja uskonnonvapaudesta vain siksi että ympäröivä maailma välittää niistä. Kun nämä termit aukikirjoittaa, sisältö poikkeaa hyvin oleellisesti siitä miten uskonnonvapaus ja vähemmistöoikeudet yleensä ymmärretään.
Tämän retoriikan ytimessä on esimerkiksi se, että:
1: Ei enää usein puhutakaan suoraan oikeaoppisuuden puolustamisesta kuten vanhassa järjestelmässä. Monokulttuurisuuden sijasta korostetaan juuri uskonnonvapauden merkitystä. Sitä miten myös äärimmäisen suvaitsemattomia uskontonäkemyksiä tulisi suvaita. Näin ollen ei enää vaadita kristillisyyttä vaan kristillismielisyyttä. Eli ei tarvitse olla kristitty mutta sinun on oltava joko kristitty tai kristillismielinen (koska muuten olet eikristitty suvaitsematon joka on vielä pihemmalla yhteiskunnasta). Retorisen akrobatian jälkeen käsillä on "suvaitsemattomuuden suvaitsemista". Ja nyt kristillisiä tapoja ei saa enää moittia koska se olisi suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Jostain syystä sama suvaitsemattomuuden suvaitseminen ei koske islamia tai uusateismia tai liberaaleja tai "hössöttäjiä".
2: Koska monikulttuurisuutta ei voida vastustaa, vastustetaan sen seurauksia. Eli ei vastusteta uskonnonvapautta, mutta et vain saa olla uusateisti tai islamilainen koska se tuhoaa yhteiskunnan. Uskonnonvapaus pidetään suojassa jonain omituisena abstraktiona joka koskee vain kristinuskoa. Kaikki muu on yhteiskunnallisesti tuhoisaa ja tämän tuominen poliittiseen keskusteluun on olennaisen tärkeää.
3: Koska suvaitsevaisuus on positiivinen termi joka koskee oikeistofundamentalisteja, ei voida perinteistä suvaitsevaisuutta kutsua suvaitsevaisuudeksi. On kätevää kutsua sitä negatiivisesti värittyneeksi "hössöttämiseksi" tai joksikin muuksi.
+ Sisältö voi pysyä samana, mutta ethän sinä halua olla hössöttöjä vaan aidosti suvaitsevainen, sellainen joka suvaitsee suvaitsemattomuutta.
Tämän retoriikan Tämän keinotekoisuus näkyy esimerkiksi:
1: "Vähemmistöpuheella" on yht'äkkiä valtava merkitys tässä suvivirsijupakassa, kun muutoin vallitsevat Oinosmaiset argumentit siitä miten demokratiassa ei "vähemmistön arvoista tehdä enemmistön arvoja". Samoin suvivirren kohdalla kielenkäytössä menevät uusateistit ja islamistit jalosti sekaisin. Maahanmuuttajien halutaan yleisesti joko osallistuvan maan perinteisiin tai maasta pois. Näin tehdään vaikka suurin osa suvivirren kriitikoista on nimenomaan kotimaisia kantasuomalaisia.
2: Suvivirren status tuntuu muuttuvan lennosta. (a) Esimerkiksi jo Panuhuoneeseen tulleet kommentit näyttävät että suvivirsi ei samanaikaisesti ole uskontoa tai luterilaisuutta, mutta samalla sitä pidetään jonain jonka poistaminen rikkoo kristittyjen oikeuksia vastaan. Tämä on omituista, koska jos esimerkiksi Jolkkonen loukkaantuu eikristillisestä kappaleesta vedoten kristilliseen vakaumukseensa ja tämä pitäisi ottaa vakavasti, on jossain jokin valtavan iso ongelma. (b) Toisaalta suvivirttä pidetään merkittävänä kappaleena että turhana kappaleena. Laulun poistamisen kohdalla laulun poistovaatimus on uusateistista pikkumaisuutta mutta samanaikaisesti sen pitäminen mukana on valtavan tärkeää koska kappale on iso asia. (+) Sama kappale on siis uskontoa että ei ole sitä ja on tärkeä että ei ole sitä ja samojen tyyppejen perättäisissä lauseissa tätä samaa. Tämä ei ole odotettavaa jos argumentaatiota tehdään koherentisti jostain lähtökohdasta, mutta se on odotettavaa jos argumentaatiota yritetään sovittaa johonkin ihan muuhun käsitteistöön kuin mitä sillä ajetaan.
Juuri käsitteistön epäkoherenttius tekee uusfundamentalismista idiootin oloista. Moni ajattelee että nämä ovat yksinkertaisesti tyhmiä. Kuitenkin tässä on taustalla hyvin koherentti määrittelytodellisuus joka eroaa vain hyvin voimakkaasti siitä kielestä jolla se esitetään. Ongelmana on vain se, että puhdistettuna näistä retorisista kikoista asenne on ajastaan jälkeenjäänyt ja aukikirjoitettuna sillä ei enää olisi mitään sijaa poliittisessa keskustelussa. Se ei saisi uskottavuutta eikä sitä otettaisi vakavasti. Epäkoherentti kieli ei nyky -yhteiskunnassa sen sijaan vie vakavastiotettavuutta koska argumentaatioanalyysi on enemmistölle ihmisiä aivan helvetin vieras ajatuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti