-Isot. Ja vittumaiset."
("Rare Exports")
Eilen laitoin itselleni facebookiin äärimmäisen jalon ja sivistyneen lausunnon jonka äidinkielellinen laatu on luovine kaksoispassivien käyttöineen ja persoonallisine pilkutuksineen työttömien ja humalaisten kielenhuoltajien erityiskiitoksen arvoinen ; "Otin tänään kun on juhannus tulossa ja muuta, töihin vähän pirtsakkaamman paidan, rehellisemmin sellaisen joka sattui ensimmäisenä käteen aamulla kaapista. Menin sen kanssa töihin ja ihmiset pitivät aika makaaberina kun oli Kolmårdenin eläintarhan pusero. Sen paikan, jossa sudet raateli hoitajan hengiltä. Mitä siinä voi sanoa muuta kuin että "Sudet yksi - Ihmiset nolla". Vastaisuudessa olen varovainen jos tulee eläintarhassa susi vastaan. Eläintarhasusia pitää alkaa pelkäämään ja metsästämään enempi."
Se viittasi tuoreeseen tapahtumaan josta en vielä eilen tiennyt. Ruotsissa eläintarhanhoitaja menehtyi koska sudet purivat kättä joka niitä ruokki. Tapaus on lietsonut petokeskustelua, joka on tietysti hieman absurdia koska kyseessä olivat eläintarhassa elävät sudet, jotka (a) ovat harvinaisen tottuneita ihmisiin eivätkä pelkää niitä normaalisti (b) olivat laumarakenteeltaan uroslauma, jonka hierarkia on luonnontilaiseen susilaumaan verrattuna poikkeava (c) ihmiset kuljeskelevat niiden lähellä.
Pidänkin petovihan lietsomista tältä pohjalta varsin absurdina. Kuitenkin tämä iski varsin hienosti toiseen suuntaan liioittelevien symboliin. Sillä susiin tunnutaan suhtautuvan, paitsi jonain susiongelmana joka on hoideltava, myös jonain joka edustaa symbolisesti luontoa ja lähinnä heijastelee ihmisten arvoja ja arvostuksia kuin on tietyllä tavalla käyttäytyvä eläin.
Klassinen susien puolustus - jota tavataan Suomessa mutta joka on jopa kliseetasoinen toisto ulkomailla, etenkin USA:ssa sellaisilla "hippialueilla" joissa susia ei ole - on ollut väite jonka mukaan susien ei koskaan tiedetä raadelleen ketään ihmistä. Tämä on slogan jolla ei ole mitään tekemistä tosimaailman kanssa. Esimerkiksi Lappalaisen "Suden jäljet" -teos listaa historian ja kirkonkirjojen kautta aikoihin jolloin susia oli nykyistä enemmän. Jopa suomessa tiedetään satoja susien tappamia ihmisiä. Eivätkä kaikki nämä ole varmasti pelkällä sairaudella selitettävissä. Kolmården on kuitenkin moderni ja saanut näkyvyyttä joten se kertoo kirkonkirjoja kuvaavammin sen, että susi voi tappaa ilman rabiestakin.
Sillä susi on peto.
Nietzsche nauraisi näille luonnonystäville. Ja itse nauran täsmälleen samasta syystä. Nietzsche nimittäin kuvasi hyvin värikkäästi sitä miten kristinusko on hänestä kaunaista ja riisuvaa. Kristitty oli Nietzschelle ylimielinen ja läpeensä kateellinen olento joka hautoi ideologisia maailmanvalloitus/käännytyskampanjoita inhimillisyyden nimissä. Lopputuloksena oli jotain äärimmäisen oksymoronista ; Kristitty on kuin soturi joka ei lyö, kuin taistelija joka kääntää viholliselle toista poskea, hyvä ja aikaansaava ja erityinen mutta ei ylpeä ja muiden työtä itseään alemmaksi arvioiva.
Aivan samalla tavalla minä katson näitä "eläinten ystäviä" jotka eivät rakasta eläintä vaan omaa ihannettaan. Kun he katsovat sutta, he heijastavat siihen oman maailmankuvansa. Näin susi värittyy uljaaksi ja vapaaksi petoeläimeksi joka sitten ei kuitenkaan ole aggressiivinen tai väkivaltainen tai tuhoava. Susi on heille itsenään liian uljas saaliseläin joten he lieventävät sitä omiin arvomaailmoihinsa sopivaksi. Suden pitää olla uljas ja vapaa, mutta riisuttu pelottavuudesta ja kyvyistä. Suden pitäisi siksi olla hieman kuin lammas joka pukeutuu sudennahkaan. Sen pitää olla uljas ja vapaaa susi, mutta kuitenkin kuin lammas, kiltin ja säyseän.
Mitä Jobin kirja opettaa tästä asenteesta?
Voi tietysti olla kornia, että kaltaiseni eikristitty eiuskova referoi Raamattua. Mutta mielestäni tässä kohden on hyvä huomata, että Nietzschen näkemystä puoltava kanta on tärkeässä osassa Raamattua. Kristityt vain valitettavsti usein unohtavat tämän.
Jobin kirja on lajityypiltään aikansa kauhistelevaa sosiaalipornoa. Siinä Job kärsii. Tämä kirja liitetään usein nimenomaan Pahan ongelmaan. Ja erikoisinta on se, että sitä ei oikeastaan ratkaista. Kirja tosin sisältää paljon argumentaatiota tästä. Esimerkiksi kun Job tuomitsee Jumalan kärsimyksissään, Jumalaa aletaan puolustamaan teologisin sanankääntein. Jumalaa puolustaa esimerkiksi Elihu niminen Jobin ystävä. "Job 34:1-12" pitää osan tästä puheesta "Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi: Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon! Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat. Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää. Job sanoo: "Minä olen syytön, Jumala on kohdellut minua väärin! Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään, vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut." Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan. Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee. Näin hän sanoo: "Ei kannata ihmisen olla Jumalalle mieliksi!" Jumala ei voi tehdä väärin Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta. Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan. Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta." Jobin asenne näihin viisauksiin on se, että jos hänellä olisivat asiat hyvin, hänkin osaisi toki argumentoida tuolla tavalla. Mutta että mitään lohtua näistä puheista ei ole silloin kun elää kärsimysten keskellä. Hän siis osoittaa ymmärtävänsä ja osaavansa saman kiemurtelun kuin vastapuoli, ja että hän myös kykenee näkemään sen onttouden. Pelkkään rationaaliseen Jumalapuolustukseen ja uskonsa perustelemiseen keskittyneet pikkuegoistit näkevät pahan ongelman ratkaisemisargumenttiensa ohittamisen hölmöytenä.
Jobin kirjassa ratkaisu on se, että lopulta itse Jumala asettuu tässä Jobin puolelle ja näitä sanasaivartelijoita vastaan. "Job 42:7" sanotaan aivan suoraan seuraavaa : "Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: "Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job." Asia muuttuu tärkeämmäksi jos tajutaan että jokainen meistä on tavallaan Job. Jokaisella on vaikeuksia jotka voivat lannistaa. Lannistujaa kohdellaan kuitenkin usein pessimistinä ja rypijänä jonka vika on se, että hän ei yritä tarpeeksi. Lannistujaa ei lohduteta vaan lannistetaan lisää. - Ja sitten seuraavaksi ihmetellään miksi tälläinen ihminen eroaa kirkosta ja etääntyy kristinuskosta. Vastaus näillä saivartelijoilla on tietysti siinä että "liberaaliteologien mauton ja hajuton Jumala" ei tunnu merkitykselliseltä. Omien sanojen vaikutus toisten toimintaan jää silloin huomaamatta.
Kun kristityt saivartelevat Pahan ongelman parissa, heissä on havaittavissa käytännössä pakosti Elihun asenne. Asiat saivarrellaan paremmin päin vetoamalla johonkin tärkeämpään asiaan. Tämä lähinnä mitätöi kärsimyksen, jolloin lausunto halveksuu kärsijän tuskaa. Siksi kun Swinburne saivartelee siitä miten se että Jumala ei estänyt juutalaisten joukkotuhontaa, hän tekee itse asiassa kristinuskolle karhunpalveluksen. Tässä blogauksessa voisi sanoa että sudenpalveluksen. Hän riisuu Jumalalta ominaisuuksia juuri samaan tapaan kuin susista tehdään lammasmaisia. Näin ollen Nietzschen kritiikki osuukin tavallaan epäkristilliseen käytökseen joka nähdään nykyään vain sellaisena kuin se olisi äärimmäisen kristillistä sellaisella tavalla josta poikkeaminen olisi vähintään epäkristillistä ellei peräti antikristillistä.
Sama saivartelu astuu kuvioihin esimerkiksi "urbaanin pseudoshamanistisen kaupunkipakanan" ja muiden suden ominaisuuksistaanriisujien puheissa. Heilläkin on hihassaan ad hoc -argumentteja siitä miten susi ei aidosti ole väkivaltainen tai raateleva peto. Nämä saivartelut ovat juuri yhtä kummallisia kuin kaikki kristittyjen yritelmät saivarrella loogisilla koherentisoinneilla itselle epämieluisa maton alle.
Pahan ongelman riipimisessä voidaan toki vedota Jumalan syvempiin tarkoitusperiin tai susien epäintentionaaliseen lajinmukaiseen käytökseen redusoimiseen. Mutta jos "Pahan ongelma" katoaisikin näissä, niin ne joka tapauksessa jättiäsivät jäljelle vähintään "makaaberin ongelman". Sen että maailmassa on makaaberiutta, joka ei ehkä ole perimmiltään rikollista tai pahaa, mutta joka on kuitenkin viheliäistä ja jonka kanssa eläminen on perinjuurin vittumaista.
Susista ja modernista maailmasta.
Yhteiskunnallisesti on järkevää ottaa susi riskinä, koska ihminen elää luonnossa. Samalla on kuitenkin selvää että ihmiset joutuvat elämään siinä että on salamaniskuja ja asuntoja hajottavia myrskyjä. Osa ihmisistä haluaa hallita luontoa, kenties sen takia että vaihtoehtona olisi inhimillisen rajallisuuden tunnustaminen. Näin ollen petoviha heijastelee omituista näkemystä jossa ihminen on luomakunnan herra ja sankari, mutta joka kuitenkin pelkää luontoa ja jonka täytyy tuhota luonto jotta voisi olla sen herra. - On toki selvää että ennen tätä luonnon totaalituhoa ihminen ei voi olla luonnon herra koska luonto on ihmistä suurempi. Tähän huomioon se järki edellämainitussa asenteessa sitten loppuukin. Olemattoman hallitsija, tuhotun ja kadonneen ylimestari, ei ole kovin kummoinen auktoriteetti.
Samalla ihmiskeskeisyys kuitenkin näkyy myös tässä lammasmaisia susia maalailevassa luonnonpuolustuslinjassa. Se osoittaa vain sen, miten etääntyneitä nämä ihmiset ovat todellisesta luonnosta. Ja sen miten heikko näiden ihmisten luontokesto itse asiassa on. He voivat hyväksyä luonnon vain hyvin rajallisena ja tietynlaisena ihanteena. - Osa voi toki mennä jopa Linkolamaiselle linjalle jossa ihminen erotetaan eiluonnoksi, ja tämän jälkeen olisi muka vain joku "ihmisongelma" joka olisi ratkaistava "merkittävällä tappamisella". Asenne kohdistuu lajiin joka on osa luontoa kuten susikin. Siksi petovihan ja Linkolalaisen ihmisvihan välillä on yllättävä ja voimakas samanhenkisyys. Identtinen asenne vain kohdistetaan eri lajeihin.
Siksi, vaikka laitoinkin eläintarhan paidan päälle vahingossa, siinä oli kuitenkin juuri senlaista provokatiivisuutta jota voisin harjoittaa muutoinkin. Onni oli puolellani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti