Jos nykyaikaista empiristis-kapitalistista maailmankuvaa valottaa yrittämisen kokeilemisen ja testaamisen henki, on keskiajan maailmankuvan perustana havainnointi ja mittaaminen. Geometrialla oli siksi yllättävänkin suuri ja keskeinen osa maailmankuvassa.Muoto oli harmoniaa jonka esilletuominen oli olennaista. Mittaaminen liittyi havaittuun maailmanjärjestykseen. Ei mietitty nykytieteen antiskientistisiä kulmia joissa mitta nähdään teoriaksi ja mahdollisesti erehtyväksi. Geometriassa ideat olivat Platonisen täydellisiä ja jos heittoa ympyrään tuli, se johtui siitä että maailmassa oli virhe.
Näin esimerkiksi miekkailun historian (ja taidehistoriankin) kannalta tärkeä Albrecht Dürer edusti hyvinkin aikansa analyyttistä henkeä. Hänhän oli esimerkiksi se, joka keksi perspektiivin arvon miekkailumanuaaleissa. Ja vaikka ihmiset ja hevoset eivät tietenkään ole rakentuneet palloista. Hän myös piirsi hevosia ja ihmisiä siten että niiden sisällä oli viivoja ja ympyröitä.
Jos nykyään menee taidekursseille, joutuu helposti piirtämään näitä ympyröitä ja neliöitä ja viivoja. Kursseilla voidaan jopa oppia järkyttävä tieto siitä, että se klassisen taiteilijan peukalo ojossa oleminen ei olekaan kannustava kehu mallin naisellisille avuille. Vaan on se tylsempi mittaamiseen, toisenlaiseen arviointiin, liittyvä ele.Nykyihmiselle geometriset voivat olla tylsiä ja kaavamaisia, koska oikea ihminen ei koostu ympyröistä ja viivoista ja lopullinen yksilöllisyys syntyy poikkeamista. Pelkistä ympyröistä ja viivoista koostuva ihminen olisi pelkkä kalju statisti.
Piirrokset ovat blogaajan omaa tuotantoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti