"Rachel : "Once you're declared insane, and anything you do is called part of that insanity. Reasonable protests are 'denial'. Valid fears 'paranoia'."
Teddy Daniels: "Survival instincts are 'defence machanisms'."
("Shutter Island")
Katsoin televisiosta Martin Scorsesen "Suljettu saari" ("Shutter Island")-elokuvan. Elokuva oli trillerinomainen tarina liittovaltion poliisista joka selvittää salaliittoa jossa lääkärit tekevät erilaisia ihmiskokeita mielisairailla. Salaliitossa näyttää olevan koko saari, mukaanlukien poliisin työpari jonka tupakat on kastettu psykotrooppisiin aineisiin. Loppuratkaisuksi paljastuu kuitenkin lopulta se, että poliisi itse on hullu.
Näin ollen häntä ei oltu salassa lääkitty. Päinvastoin, koko ideana olikin juuri se, että hänen oli annettu tarkoituksella olla ilman lääkitystä. Hallusinointi johtui lääkityksen puutteesta eikä myrkytetyistä sikareista. Psykiatrit kun olivat kovin pettyneitä siitä että paranemista ei tapahtunut ja ilman yritystä lobotomia olisi ollut ainut vaihtoehto. Yritys olikin siksi hieman epätoivoinen ja kuvasti nimenomaan hoitohenkilökunnan hyvää tahtoa. Tämä on mielenkiintoinen käänne koska juuri he esiintyivät elokuvassa uhkaavana voimana.
Tämä ei muutoin olisi erityisen originaali idea. Esimerkiksi "Perfect Getaway" -elokuva jonka katsoin viime viikolla oli psykologinen trilleri jossa alun sankareilta tuntuva pari paljastuikin elokuvan murhaajiksi. Näissä elokuvissa ongelmana on usein se, että ne eivät kestä toista katselukertaa. Koska niiden jännitys ja rakenne perustuu pelkkiin juonenkänteisiin. Elokuvien idea ikään kuin kuivuu sen jälkeen kun asian tiedostaa.
Scorsese ei kuitenkaan rakenna pääasiassa toimintaa, joten elokuva kestänee useita katsomiskertoja.
Toki jo ajatus salaliittoteoriasta on mielenkiintoinen. Saaren tapahtumat kun ovat jotain jonka kaltaisia on tapahtunut aivan oikeasti. On sinänsä mielenkiintoista että mielenvikaisen mieli rakentaa tapahtumia jotka liittyvät natsien suorittaman holokaustin kaltaisiin asioihin ja referoi siihen mitä esimerkiksi Sargant teki ja ennen kaikkea mitä julmuuksia Cameron teki mielisairaille MK-ULTRA -projektissa juuri siihen aikaan kuin Scorsesen elokuvakin on sidottu.
Elokuvan tositilaa ei siksi paljasteta fantasiaksi ja hallusinaatioksi sitä kautta, että ne ovat itsessään uskomattomia tai mahdottomia. Hallusinaatioiden reaalisuus tekee elokuvaan ulottuvuuden jota ei voitaisi saavuttaa millään pararnormaalien ilmiöiden avulla. - Vaikka tälläkin teemalla on tehty toimivaa elokuvaa, esimerkiksi "Kuudes aisti". Todellisenkaltaisten tapahtumien kautta voidaan tietysti nostaa esille myös kulttuurin kauhutekoja ja käsitellä niitä ikään kuin ne olisivat ihmiskunnan kollektiivisia traumoja. Elokuva kuitenkin keskittyy yhden ihmisen hulluuteen totuutena.
"Did you know that the word "trauma" comes from the Greek for "wound"? Hm? And what is the German word for "dream"? Traum. "Ein Traum". Wounds can create monsters, and you, you are wounded, Marshal. And wouldn't you agree, when you see a monster, you ... you must stop it?"
Kuitenkin Scorsese leikkii hieman erilaisilla vihjeillä joiden kautta elokuvan ratkaisu olisi voinut periaatteessa ratketa jo ennen elokuvan loppua. Esimerkiksi itse olin kovin pettynyt siitä miten poliisi ei tarttunut moniin ristiriitaisuuksiin joita elokuvassa selvästi oli. Esimerkiksi muistivihkoon aiemmin merkittävänä juonenkäänteenä piirretyt sanat olivat myöhemmässä kohdassa pyyhkiytyneet pois. Samoin esimerkiksi karkulaislääkärin puheissa tuntui vaihtelevan se taso jossa hän joutuu vaikeuksii koska kysyy kysymyksiä, ja että asia on siksi salassa useimmilta mielisairaalan työntekijöiltä. Samalla hän kuitenkin korostaa miten joka ikinen potilas ja joka ikinen hoitajakin on perillä asioista. - Itse tulkitsin nämä virheet ohjaajan huolimattomuudeksi, mutta tosiasiassa nämä ristiriidat olivat vihjeenä siitä missä on mielenterveydellisesti kyseenalaisia kohtia.
Samoin aina kun elokuvassa on palavia tulitikkuja, räjähdyksiä tai nuotioita on mukana hallusinaatioita. Ja aina kun kuvassa oli vahvana vesielementti, oli kohtaus realistinen ilman koristelua hallusinaatioilla. Tämä oli tarinan kannalta ymmärrettävä valinta koska tarinassa päähenkilö oli ennen kaikkea pyromaani joka taistelee sitä traumaa vastaan, että hänen vaimonsa hukutti heidän lapsensa. Näin vesi edustaa trauman tiedostamista ja tuli sen torjumista. Mitä enemmän tulta mielen kuvissa on, sitä vahvemmin oltiin hulluuden alueella.
Uskoisin että osa elokuvan katsojista jää uskomaan että oikeasti tarinassa on kysymys aidosta salaliitosta. Tämä tulkinta voisi jossain muussa elokuvassa ollut mahdollinenkin. Osa elokuvista kun voisi kätkeä totuuden viimeiseen käänteeseen. Tai jättää ratkaisun auki. Kuitenkin tässä kyseisessä elokuvassa ratkaisu lyödään melko lailla loppuun. Se ei itse asiassa jätä juurikaan tilaa millekään muulle.
Se kuitenkin loppuu nähdäkseni mielenkiintoisesti. Ja oikeastaan sen vuoksi vaivauduin tekemään tämän lyhyen ensivaikutelmankin ; Elokuvan loppukohtaus on melko selvä. Päähenkilö kävelee kohti lobotomiaa. Hän alkaa selkeästi toistamaan hulluutensa oireita. Aivan kuten psykiatrikin huomautti, hän on aikaisemminkin tiedostanut tilansa ja taantunut sen jälkeen nopeasti. Näin ollen hän muistuttaa rikkinäistä levyä. Ensin voisi ajatella, että kyseessä on juuri tämä. Mutta viimeinen kommentti näyttää pikemminkin siltä että päähenkilö on itse asiassa saavuttanut viimein mielenterveyden. Lause "Which would be worse, to live as a monster or to die as a good man?" kertoo sen, että hän kävelee lobotomialeikkaukseen tarkoituksella. Tiedostamisen kanssa eläminen on liian julmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti