Kalāmpaloja

"Tämä Päivä" -blogi otti kantaa Kalām argumenttiin, jota esimerkiksi Craig on tuonut näkyviin Suomessa asti. Blogi otti esille voimakkaan epäanalogian joka nousee Craigin esimerkeistä. "Kalām-argumentissa yritetään perustella, ettemme tiedä mitää joka olisi alkanut ilman aiheuttajaa tai tekijää. Tätä perustellaan kellolla ja kellosepällä, sormuksella ja kultasepällä ja muilla ymmärrettävillä esimerkeillä "alkamisesta". Tämä rinnastus on väärin, sillä se viittaa kokemukseemme aluista ja yrittää rinnastaa maailmankaikkeuden alun yksittäisen asian alulle sellaisena kun me alut ymmärrämme. Kello on olemassa siitä alkaen kun se tehdään, varsa on olemassa syntymästään asti, auto on olemassa kun se lähtee tehtaalta. Nämä eivät kuitenkaan oikeastaan "ala olemaan olemassa", vaan ne kasataan olemassa olevista aineksista."

Kohta on selvästi reagointia joka vaikuttaa Craigin puheisiin jotka ovat tuttuja Paleyn kelloseppäanalogiasta ; Tämä on siitä mielenkiintoinen, että se nostaa esille ennen kaikkea sen, miten Craig on keskusteluissaan yhdistänyt useita klassisia teologien argumentteja. - Esimerkiksi hänen atemporaalinen Jumalansa muistuttaa äärimmäisen vahvasti Augustinuksen klassista alkusyytä, ns. liikkumatonta liikuttajaa - Hänen käyttämänsä argumentit eivät ole uusia, mutta niitä käytetään kuitenkin sujuvasti. Craig siis käyttää hyvin moninaisia muiden teologien kehittämiä palasia ja rakentaa tätä kautta jotain jota voi sanoa elementeiltään vanhaksi mutta järjestelyltään uudeksi. Rehellisesti sanoen tämä on piirre josta pidän Craigissa ; Hän ei Kalāmissaan suinkaan tyydy premissien esittelyyn, vaan puolustaa näitä alkuoletuksia joillakin argumenteilla. Näin hän koherentisoi tietynlaisen teistisen näkemyksen hyvinkin laajasti.

Tämä ihailtava asenne ei tunnu kantavan tässä kohden koska tuo argumentti selvästi kritisoi jollain tavalla oleellisesti Craigin argumenttia.  Se muistuttaa että esimerkit joita Craig käyttää ovat hyvin erilaisia kuin se, mihin hän viittaa.

Kuitenkaan en ole argumentista yksinään kovin vakuuttunut. Syy on se, että se ei iske Craigin argumentin kannalta oleellisiin piirteisiin. Sillä vaikka Craig soveltaakin Paleyn argumenttia, tässä kohden hänen kontekstinsa on hieman erilainen. Tätä voi olla vaikeaa huomata. Itse asiassa itselläni tämän huomaamiseen meni aikaa, koska olen historiani vuoksi vahvasti Intelligent Design -skeemassa. ; ID, jonka yhtenä argumentatiivisena pääkeinona on rakentua nimenomaan Paleyn argumentin tiimoilla puuhasteluun, kun voi pitää sisällään universumin sisäiset suunnittelijat. ID -teoria sallii esimerkiksi avaruusolentomahdollisuuden, ajatuksen siitä että Suunnittelija on avaruusolento. Tällöin voidaan ohjata keskustelu riemukkaasti siihen että oikeastaan muunlainen ei olisi ID:n kannalta mahdollistakaan. Sillä kelloseppä ei luo tyhjästä ja avaruusolennotkin vain järjestelevät olemassaolevaa. Tämä ei kumoa ID -teoriaa, mutta ärsyttää kaikkia ID -teoreetikoita koska he eivät käytännössä kannata avaruusolentojen kaltaisia Luojia. (Eli argumentti iskee teorian maailmankuvallisiin piilotettuihin mutta oleellisiin tausta-asenteisiin vaikka jättääkin argumenttien pintamuodon käsittelemättä.)

Craigin kohdalla argumentaatio on (vieläkin) epäoleellisempaa, koska hänen peruskonseptinsa rakentuu alkuräjähdyksen ympärille. Craigin ajatus on, että kun esine koostuu useasta atomista, ja sillä on alku, niin sama koskee myös universumia joka on sekin useasta atomista koostuva kokonaisuus. Tämä purkaa "Tämä päivä" -blogissa esitetyn epäanalogian irrelevantiksi.

Tokikaan en ole vakuuttunut Craigin argumentista. Sen ongelmat ovat (kuitenkin) syvällisempiä (kuin Tämän Päivän Paleyn paloitteluargmentti). Ja itse asiassa kun oteaan jo esillenostettu järjestelemisargumentti, voidaan löytää Craigin argumentaatiosta omituinen aukko, jota ei tietääkseni ole kovin hirveästi tuotu esiin, ainakaan täällä kotosuomessa. Voima -asemassa Craigilla on nimittäin asenne jota voisi kutsua vaikkapa "BigBang -keskeisyydeksi". Tämä on arkielämässäkin toistettu hyvin yleinen ajatus siitä että Big Bang todistaa universumin alun. Ja tätä kautta universumi on syntynyt eli luotu. Craigin argumentti nojaa suoraan siihen että kaikella millä on alku täytyy olla selitys.

Kuitenkin voidaan sanoa että fysiikka -argumentit jotka ovat "fysikalistien" tai "naturalistien" tai "ateistien" tai "evolutionistinatsisikojen" käytössä ovat poikkeuksetta nimenomaan kvanttifysiikkakeskeisiä. Tämä ero on oleellinen, sillä Big Bang nähdään siinä ilmiöksi joka nousee tästä "kvanttivaahdosta". Se, miten Craig on aina suhtautunut tähän asiaan on se, että tämä kvanttivaahtokin tarvitsisi selityksen. Suomessakin kun Craig keskusteli Enqvistin kanssa, nousi esiin jopa yleisökysymyksiä myöten kannanottoja siitä että kvanttifysiikkataustan pitäisi selittää oma syntynsä jotta se kelpaisi teistille.

Tämä ajatus on siitä omituinen, että kvantti -ilmiöt voivat olla ikuisia. Siinäkin on kyseessä "ajaton olemus" (koska aika tosiaan alkoi vasta avaruuden yhteydessä). Jos kvantti -ilmiöt oletetaan ajattomanikuisiksi, käy nimenomaan niin että tämän syntyselitystä ei periaatteessa edes voida vaatia. Tässä kohden esiin nouseekin se, että Big Bangin ympärillä oleva ajatus siitä että universumilla on alku ei välttämättä ollenkaan tarkoita että todellisuudella olisi alku. Päin vastoin, kvantti -ilmiöiden ikuisuuteen uskova voi aivan täysin tyytyväisenä selittää että (jos kerran muka on niin että) universumin rajallisuus todistaa vahvasti Jumalasta niin sitten ikuisuuden täytyy (ihan saman mukasyyn vuoksi) todistaa jumalattomuutta. - Tai muuten kyseessä ei olekaan "jumalatodistus" vaan "presuppositionistinen tulkinta jossa mikä tahansa vaan sovitetaan jälkikäteen Jumalaan".

Tämä on varsin aseitariisuva keino. Sillä esimerkiksi Stephen Hawkingin säieteoriatulkinnassa kvantti-ilmiöperustainen toiminta ratkaisee ennen kaikkea antrooppisen periaatteen "alta pois". Tässä aika latistuu yhdeksi ulottuvuudeksi, ja saadaan selitettyä miten maailmankaikkeudessamme ilmenevät säännöt ovat juuri sellaiset kuin ovat. Toisin sanoen se selittää juuri sen järjestyksen ja järjestelyn jota Big Bangissä järjestellään. Tämä johtaa siihen että Jumalalle ei jää juurikaan tilaa.

Tätä on toki käytetty ja sitä on moitittu lähinnä kahtaa kautta:
1: Kvantti-ilmiöiden ikuisuus ja säieteorioiden luonne eivät ole riittävän vahvasti empiirisiä. Ne ovat kuitenkin koherentteja ja vastaavat ongelmat koskevat myös Craigin selitystä. Ja voidaan pikemminkin sanoa että Craigin kiritiikki perustuu perusoletukseen siitä että näiden kvantti-ilmiöiden olisi pakko olla rajallisia. Kuitenkin vain järjestys, Big Bangissa rakentuneen osan, tarvitsee kadota. Näin ollen valtaosa selitysvaatimuksista eivät enää ole sitä mallia "yhtä huonoja kuin Craigin" niin ovatkin itse asiassa vain tyhjää "not good enough" -hokemista, joka perustuu pääosin ns. "luonnontieteellisen selityksen" määrittelemiseen sellaisella tavalla joka ei vastaa luonnontieteilijöiden tai tieteenfilosofien käsitystä luonnontieteellisen selityksen ehdoista, vaan on yltiöpositivistinen tavalla joka on tieteenfilosofisesti ajastaan totaalisen jäljessä edustaen lopullisesti hylättyä katsantokantaa. Ja on siksi vaatimuksena tai argumenttina lähinnä oman tyhmyyden osoitus kuin mikään vakuuttava näkemysmittari.
2: Toinen on edellisen kohdan kanssa ristiriidassa oleva näkemys siitä että kvantti-ilmiöt ovatkin sitten itse asiassa se Jumala. Eli kvantti-ilmiöt tunnustetaan selitykseksi samalla kun esitetään että se on se Jumala eikä mikään antijumala tai jumalattomuuden osoitus. Se toki sopii hyvin kuvaamaan teististä alkusyytä. Craigille tästä ei kuitenkaan liene mitään pelastusta, koska hänen näkemyksensä Jumalasta on selvästi jotain aivan muuta. Tämä näkyy siinä miten hän käyttää objektiivista moraalia ja siihen liittyvää argumentaatiota ahkerasti. Kvantti -ilmiöihin näitä ei voida sitoa. Jos kvantti-ilmiöt ovat Jumala, Craigin asenteissa on piilossa ekvivokaatio jossa Jumala vaihtaa lennosta muotoaan ollen yhtenä hetkenä passivinen alkusyy ja toisaalta aivan toisenlainen taivaallinen antropomorfistinen moraalihemmo. Tämän argumentin yleisosakin jää tosin ilman näitä lisäliimauksiakin epäuskottavaksi, koska sen ytimessä on "Jumala" -käsitteen turhan lavea ja epämääräinen määrittely joka on ytimeltään sitä että ensin etsitään jotain jonka olemassaolo on mahdollisimman varmaa ja sitten liimataan tähän Jumala -määrittely päälle niin että syntyy jotain joka näyttää enemmän "koska maksalaatikko" -todistukselta kuin vakavalta Jumalatodistukselta.

Kaiken kaikkiaan olenkin sitä mieltä että Craigin argumentaation ongelmana onkin juuri se, että hän olettaa liikkumattoman liikuttajan joka luo universumin. Ja tässä liikkumattomassa liikuttajassa omituista on se, että tämä on muuttumaton tila. Jos universumin osaset olisivat aina olemassa ei syntyisi ongelmia. Mutta koska universumi nähdään Craigin maailmassa ehdottomasti ja nimenomaan (Big Bang -hengessä) alkaneeksi ilmiöksi, vaaditaan jokin tilanne jossa muuttumattomuudesta joka on pelkkä Jumala pompahtaa esiin universumi jossa muutos tapahtuu. Ja tämä olemassaolomuutos on muutos. Jota muuttumattomassa  ikuisessa ei tapahtuisi. Näin ollen tarvitaan ikään kuin vielä jonkinlainen "pseudoaika". Jos aika on muuttuvassa maailmassa, tarvitaan pseudoaikaa siihen kohtaan jossa universumin muuttuvat osaset ilmestyvät muuttumaan. Koska ilman tätä pseudoaikaa olisi vain Jumala, ikuinen muuttumaton, joka ei voisi ilmestyttää mitään koska se olisi se muutos.