"Nebukadnessar puhutteli heitä ja sanoi: "Ettekö te, Sadrak, Mesak ja Abed-Nego, tosiaankaan tahdo palvella minun jumaliani ettekä kumartaa kultaista patsasta, jonka olen pystyttänyt? Jos nyt suostutte heittäytymään maahan ja kumartamaan teettämääni patsasta heti kun kuulette torven, huilun, sitran, harpun, luutun, säkkipillin ja koko juhlamusiikin soivan, niin hyvä on. Mutta jos ette kumarra, teidät heti heitetään tuliseen uuniin. Ja mikä jumala voisi teidät pelastaa minun käsistäni?" Sadrak, Mesak ja Abed-Nego sanoivat kuningas Nebukadnessarille: "Tähän ei meidän tarvitse lainkaan vastata.""
(Daniel 3:14-16)
Amerikkalaisessa fundamentalismissa on hyvin vallitsevana omituinen ilmiö, joka näkyy erityisen voimakkaasti ns. Intelligent Design -liikkeessä. Sen puheissa ID ei ole uskontoa tai uskonnollisuutta mutta ID:n kritisoiminen on automaattisesti uskonnonvastaisuutta. Tämä on tietysti hyvin omituista. Suomalaiset naureskelevat yleensä tämänlaisille kaksoisstandardeille. Yleensä.
Kuitenkin tässä kohden on selkeä poikkeus. "Napoleonin Kompleksit" otti esille Kuopion piispa Jolkkosen kannanoton "suvivirteen". Jolkkosen näkemys virrestä oli varsin omituinen. "Jolkkonen on määrännyt lapsensa boikotoimaan kevätjuhlaa, koska niissä "kiellettiin" (so. ei lauleta Kotimaa-lehden ilmaisuksi käännettynä) tätä uskontoveisua. On aika vaikeata ohittaa maamme kirkonmiesten korkeimpaan eliittiin kuuluvan jäsenen poliittista kannanottoa. Uskonnollinen auktoriteetti tulee näin virallisesti vahvistaneeksi, että Suvivirren merkitys on nimenomaan uskonnollinen." Tämä on varsin mielenkiintoinen lausunto, kun muistetaan että Suvivirttä puolustetaan siitä että siinä ei ole juurikaan uskonnollisia sanoja. Laulua on väitetty perinteeksi jolla ei olisi uskonnollista sisältöä. (Mitä se nyt on vaan VIRSI jo nimensäkin mukaan ja kuuluu viralliseen uskonnolliseen laulukirjaan. Ja vaikka siinä on sellaisia sanoja kuin "hyvyyttäs, Jumala"..)
Napoleonin Kompleksit huomauttaakin siitä että keskustelunalaisessa koulussa yli puolet oppilaista on muuta kuin luterilaiseen kirkkokuntaan kuuluvia. Ja lisäksi ei riitä että jaetaan uskonnolliset ja uskonnottomat erikseen ; "Mainittakoon, että koulussa, jota piispa Jolkkonen valitsee julkisesti virkansa ja yksityishenkilön asemansa sekoittaen näpäyttää, järjestetään erikseen kristillinen kevätjumalanpalvelus, jossa lauletaan niin Suvi- kuin muitakin vapaudelle ja länsimaiselle demokratialle äärimmäisen keskeisiä virsiä. Tämä ei tietenkään riitä." Eli tilanne on vedetty siihen että minkäänlainen kompromissi ei ole mahdollinen. Tilanne on rakennettu uskonnollisten tahojen toimesta sellaiseksi että joko kaikki laulavat tai kukaan ei laula.
Jolkkonen perustelee että suvivirsi ei ole mitään joka voisi iskeä uskonnonopetuksesta vapautettujakaan. Se ei ole rukoilua tai muuta uskontoa jos se lauletaan. Syynä on se, että Jolkkosen mukaan suvivirsi symbolisoi vapautta. Näin ollen sen laulaminen ei ole kahlintaa vaan vapauden kunnioittamista. Paras uskonnonvapaus toteutuukin siten että uskonnottomien omatunto ohitetaan ja kaikki osallistutetaan uskonnolliseen suorittamiseen. Sattumalta tämä vain sattuu olemaan juuri Jolkkosen itsensä kannattama uskonto.
Tässä perustelussa tapahtuu kuitenkin ns. kategoriavirhe. Siinä sekoitetaan toisiinsa symboli ja asia. Tämän estämiseksi voidaan muistuttaa esimerkiksi siitä että lippu ei ole maa, vaikka on maan symboli. Vapausteeman kohdalla tämä nousee hyvin vahvasti esiin kun vierailee esimerkiksi paikassa jonka sisäänkäynnin yläpuolella lukee teksti "Arbeit Macht Frei".
On kuitenkin hyvä ottaa esille se, että Suvivirsi on kälyinen laulu. Yksi pieni ja mitätön laulu. Kuitenkin se näyttää olevan esimerkiksi Jolkkoselle ja Vapaa-ajattelijoille iso asia. Tämä johtuukin juuri siitä että suvivirsi on symboli. Esimerkiksi lippu on vain palanen kangasta, mutta sen polttaminen on jotain muuta kuin kankaan polttaminen. Siihen liittyy symboli. Jolkkonen kertoo että hänelle suvivirren laulaminen on symboli. Hän itse asiassa kertoo että suvivirsi on kristityille nimenomaan uskontoa ja että sitä tulee puolustaa nimenomaan uskonvakaumuksen innolla. Koska kysymys on uskonnosta. Muu olisikin kiistämättä järjetöntä. Laulussahan lauletaan Jumalasta ja Jeesuksesta ja sielusta.
1: Jos ihan oikeasti väität että laulu ei ole uskonnollinen, haastan sinut tulkitsemaan vallitsevan sekulaariateismin käsittein seuraavan kohdan, kokonaisen säkeistön, kyseisestä laulusta "Taas linnut laulujansa visertää kauniisti, myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes' kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on." Jos et onnistu sovittamaan esimerkiski "sielua" ja "jumalaa" hyvin sujuvasti ja ilman omituisia verbaaliakrobatioita ateistieen viitekehykseen, pidä turpasi kiinni. Jos tämänkin jälkeen olet sitä mieltä että laulu ei ole uskonnollinen, muistutan että teismi on uskontoa ja jos laulu ei rajaa hinduja tai islamilaisia ulkopuolelle niin se rajaa vähintään ateistit. Jolloin se syrjii uskonnollisen vakaumuksen mukaan ulkopuolelle joten se on uskonnollisesti kantaaottava. Jos päädyt siihen asti että tämä selitys tarvitaan tai jos sekään ei vakuuta, niin siinä tapauksessa toivon myös että ihmiskunnan geenipoolin tulevaisuuden takia sekä muistat että haluat käyttää ehkäisyä erityisen huolellisesti.
Suvivitsi ei siis itse asiassa ole pelkkä perinne. Sillä aivan kuten "Tämä päivä" -blogissa huomautettiin ; Perinteeseen vetoaminen tapakulttuurissa on nimittäin jotain joka saa oikeutuksensa siitä että se luo yhtenäisyyden tunnetta. Suvivirsi kuitenkin luo epäsopua. Kun juhlissa ei lauleta hindulaista laulua ja ateistien lauluja vaan pelkästään kristillinen laulu, on kristityillä jotain jota muilla ei ole. Ja kun tilejä tasataan ja poiston jälkeen kaikilla maailmankatsomuksilla on saman verran, kristityt kokevat tämän "samat oikeudet kaikille maailmankatsomuksille" -tilanteen epäreiluutena. Sillä kristillinen reiluuden käsitys perustuu siihen että maailman halutaan olevan nimenomaan epäreilu. Epäreilu kristittyjen hyväksi.
1: Tämän epäreiluden toteutuminen määritetään ilmeisesti vapaudeksi. Vähän samaan tapaan kuin kreikan filosofien aikaan kreikassa oli joutilaita kansalaisia jotka omistivat orjia ja joilla oli siksi vapaa-aikaa jolla he esimerkiksi harjoittivat demokratiapolitiikkaa ja filosofiaa. Ja tietysti myös "sen ajan internetpornoasioita".
Tästä päästäänkin sitten siihen mitä Napoleonin Komplekseissa kirjoitettiin muualla. (vuoropuhelunomaisesti jonka vuoksi käytän eri värejä. ""On keskusteltu jopa siitä, saako koulun kevätjuhlassa laulaa Suvivirttä." Niin, on, erittäin äänekkäästi ja hermoraunioisesti, lähinnä tällaisten vauhkoilijoiden toimesta, he kun ovat kekanneet tällaisen kulttuurisodan kallonsa sisuksissa. "Tällaiset asiat ovat sysänneet sivuun keskustelut ongelmista, jotka vahingoittavat lapsia ja nuoria." Olen samaa mieltä. Ehkä siis nyt konservatiivigramofonit vaihtavat levyä ja alkavat oikeasti keskustella jostain oikeista asioista? "Täysin sydämin lauletusta Suvivirrestä on ihania muistoja." No eipä tietenkään. Sen sijaan jotain nostalgisia kökkömuisteloja." Tässä tekstissä on juuri tuollaista "Ameriikanomituista" kaksoisstandardointia jota Jolkkonenkin mallikelpoisesti harjoittaa. on siis samanaikaisesti aivan merkityksetön kinanaihe josta puhuminen vie aikaa "oikeasti tärkeiltä asioilta" mutta samalla suvivirren puolustamiseen kannattaa tuhlata aikaa koska se on tärkeä asia.
Tässä itse asiassa leikitään symbolin sisäisellä rakenteella hyvin omituisesti. Suvivirttä pidetään ateisteille "vain lauluna", eli sen merkitys nihiloidaan. Kuitenkin uskovaisille sen symboliarvo nähdään hyvin korkeaksi. Itse asiassa tilanne voisi periaatteessa olla niin että toisen ihmisen arvokas symboli on muille irrelevantti. Suvivirsi
Tämä muistuttaa symbolien tilannekohtaisuudesta. Esi työpaikkamme sisältä sain kuulla lausunnon että "Miksi otat tuollaisia tatuointeja (Fioren miekkailijan hyveitä edustavia heraldisia eläimiä) kun ne ei ole edes erityisen cooleja?" Selitykse jälkeen tulos oli laimea. Mitään erityisiä tunteita ei syntynyt. Mutta oikeasti tässä ei ole näin yksinkertaisesta asiasta. Symboli nimittäin viittaa merkitykseen ja merkityksen kokemiseen. Symboli liittyy toiseen asiaan. Usein tilanne on se, että asia koetaan hyvin eri tavalla. Toisen maailmankuvan tärkeä ja vahva symboli on toisessa kulttuurissa ja maailmankuvassa inhotus ja iljetys ; Esimerkiksi kotimaassakin löytyy uskovaisia fundamentalistikristittyjä joiden mielestä hindulaisuuden pyhät ja arvokkaat symbolit ovat itämaista harhaoppia ja kuvottavia. Vastaava asenne on myös eiuskonnollisessa maailassa. Jokainen joka on nähnyt urheilun ja kansallistunteen yhteyden tai osallistunut internetpelejen (perusluonteeltaan yllättävän sattumanvaraisesti yhteen kasautuneita) klaanejen toimintaan tietää että symboleista tulee yksille tärkeitä ja toisille kauheita. Ja jokainen ryhmä itse määrittää symbolinsa.
Jolkkonen on siis määritellyt mitä suvivirsi merkitsee kristityille. Valitettavasti hän tunkee yksisilmäisesti ja täysin kunnioittamatta yleiseksi mielipiteeksi. Hän määrittelee tätä kautta sen, miten ateistit kokevat asian. Jolkkonen siis tietää paremmin kuin ateistit itse mitä ateistit ajattelevat ja kokevat ja mitä ateistien maailmankuvassa tulisi olla sen sijaan että siinä olisi sitä mitä siinä sosiologisten ja ateistien itsensä ääneenlausumien arvostusten sijasta on.
Suvivirsi on nimittäin myös ateisteille vahva symboli. Se ei ole vain laulu. Se symbolisoi kahlintaa. Sen laulamiseen pakottaminen vertautuu siihen kuinka Raamatussa paha johtaja yritti saada kansat kumartamaan itseään. Rohkeat juutlaiset eivät tietysti kumartaneet ja joutuivat siksi vaikeuksiin, heitetyksi liekkeihin josta vain enkeli -ihme heidät pelasti. Ateistille suvivirsi vastaa tuolle valheelliselle ja väärälle kuninkaalle kumartamista. Jolkkosesta tähän pakottaminen on vapautta.
Suvivirsi onkin siksi nimenomaan symboli. Se on voimakas symboli jolla on vastakkaisia tunnelmia. Se on vain laulu, mutta symbolina se toimii esimerkkinä ja ennakkotapauksena monelle muulle asialle. Se edustaa hengellistä virittäytymistä vapauteen uskovaisille ja monelle ateistille se on "final insult" jossa kahlitaan osoittamaan alentuvuudentunnetta maailmankuvalle jota ei yhtään kannata. Tämä tekee suvivirrestä voimakkaan uskontopoliittisen lausunnon. Ja ilman kompromissintekemistä siinä on aina häviäjä. Se, kumman symboli voittaa ratkaisee ; Suvivirrestä keskustelun vähätelypuheet ovatkin miltei poikkeuksetta ovatkin siksi vain vastapuolen symboliarvon halveksuntaa ja lokaanviemistä. Valitettavasti tämä on samantapaista ikonoklasmia kuin esimerkiksi lipun maahanpolkeminen ja sen kutsumista kangasräsyksi. Teknisesti tässä ei valehdella, mutta käytännössä tämän tempun tekijä tunnustaa omaavansa kusipäistä asennevammantynkää. Tässä ei olisi sinällään vikaa, kun sen tunnustaisi.
Suvivirren laulu ja laulamattomuus ja eriyttäminen eri rymiinkään ei ole uskontopoliittisesti neutraali asia missään tapauksessa, kumpaankaan suuntaan ; Maailma ei ole reilu joten mitään sokerista ratkaisua on turha haikaillakaan kaikkiin asioihin. Ja juuri tämän vuoksi kestän sen että laulu lauletaan. Laulun laulamattomuus olisi epäreilua toiseen suuntaan, joten joka tapauksessa jonkun symboli ja tunteet tahrattaisiin. Siksi suvivirsi on minulle "pieni laulu johon liittyy suuria tarinoita".
Mutta tämä ei kata kaikkea. Se asennoituminen mitä Jolkkonen edustaa on sitte nitsessään symboli. Se voidaan käsitellä suvivirrestä irrallaan. Jolkkosella on yksinkertaisesti melkoisen vakava vakava asennevamma. Hän on tällä lausunnollaan osoittanut sen verran syvälle ajautunutta symbolisuuden ja konkreettisuuden tasojen sekoilua että häntä ei voi pitää järkevänä ihmisenä. Jolkkonen on tällä lausunnollaan osoittanut sellaista asenteellisuutta ja muiden yli määrittelyä, että hän on moraalisesti vielä tätä typeryyttäänkin kuvottavampi. Jos hän ja hänen lapsensa loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten jostain asiasta, niin sen parempi sille asialle. Jolkkosen loukkaantuminen on minulle tästä lähtien argumentti tämän loukkaavan asian puolesta. Ihan sen takia että väärien kuninkaiden edessä kumartamisen hyväksyn, mutta en tämänlaista väärän kuninkaan edessä pakkokumartamista. Jos väärän kuninkaan ruoskamiehelle tulee paha mieli siitä että hänen ruoskansa otetaan pois, niin se on tämän ruoskamiehen, eikä ympäröivän todellisuuden, ongelma. Ruoskamiehen yksityiset merkittävät symbolit kun eivät ole universaaleja.
Fundamentalistit puhuvat usein ylisanoilla ajatustuontia kiivaammista uskovsta maista. He puhuvat esimerkiksi "raikkaista tuulahduksista" kun tämänlaisia keskustelutapoja apinoidaan esimerkiksi USA:n kulttuurista. Tässä kopioinnissa kirjoittajaa ihmetyttää lähinnä se, miksi ne apinoidut arugmentaatio-asennetavat ovat aina tämänlaisia epäargumentteja? Onko syynä arviointikyvyttömyys täällä kotimaassa, vai onko kyseessä se, että uskonnolliset piirit jotka ajavat tämänlaisia asioita eivät osaa argumentoida globaalisi. Eli että tämän laadukkaampia perusteluja edes tunneta koko maanpiirin sisällä? Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei anna hyvää asemaa arvostettavana keskustelijana ja kannanottajana, jonain jonka sanomisella olisi minkäänlaista järkevyysarvoia tai joka ansaitsisi minkäänlaista vakavasti ottamista. Symbolien ymmärtämättömyys, kategorivirheily ja asennevammat ovat siksi lähinnä huonoa trollailua. Niiden ainut arvo on siinä että kun näen niitä, huomaan niiden tyhmyyden, osoitan niitä sormella ja nauran halveksuvasti.
4 kommenttia:
Itse kiihkouskovaisten kasvattina (olen ateisti itse) sanoisin, että uskovaiset nimenomaan järjestelmällisesti ja itsetarkoituksellisesti välttävät loogista ja globaalia argumentointitapaa, koska olisi lähes itsestään selvää, ettei heidän valintojaan ja toimintatapojaan VOISI loppuun asti argumentoida millään lailla rationaalisesti. "On vain uskottava", ja "liika päätteleminen ja ajatteleminen vie helposti epäuskon poluille". Lapsuudenkodissani uskonasioista liiemmälti kyseleminen saati kyseenalaistaminen oli ehdottomasti kielletty. Ja moni riviuskovainen saattaakin suorastaan pelätä akateemista keskustelua, jossa väitteet pitäisi perustella. Silloin joutuisi ajattelemaan ITSE, eikä toistelemaan valmiita mantroja. Mun nähdäkseni näiden johtavienkin uskisten argumentointi perustuu lähinnä vastapuolen sekoittamiseen, muinaisten kielikuvien viljelyyn, paisutteluun ja yleiseen jeesusteluun ja loppupeleissä ihan mihin vaan dramatiikkaan, jotta päästään POIS itse aiheesta. Koska eihän siinä mitään järkeä olekaan - heidänkään mielestä. Muuten siitä katoaisi se uskon aspekti kokonaan.
Antamasi lausunto oli jonkinlainen vastaus heittämääni provokatiiviseen mutta silti vain korkeintaan puoliretoriseen kysymykseen.
Tosin näkisin että se on enemmän leviämisen syy kuin syntymisen syy. Nuo kuvaamasi ihmiset joita kutsun "nyökkäilijäiksi" ovat uskovaisten suurin joukko. Mutta uskonnot ovat aina hierarkisia. "Suuret apologeetikot" saavat arvostusta ja kunnioitusta. Suuret joukot toistavat mitä nämä sanovat. Tämä pieni vähemmistö - jota lainaamani piispakin edustaa - lainaavat muualta ja seuraavat keskustelua.
Esimerkiksi piispalla on akateeminen koulutus pakosti. Lakikielellä hän siis joko tietää tai hänen pitäisi tietää asioiden punnitseminen ja olla peräti tottunuyt tähän. Näin ollen selitys sille miksi nämä ihmiset valitsevat niitä argumentteja kuin valitsevat jää auki. Kun nämä keksivät, riviuskova toki käyttää niitä aivan täsmälleen kuten kuvasit. Mutta tämä terävin kärki minua kiinnostaa muutenkin. Nyökkäilijä on minulle jotain jonka teologia ei ole puppugeneraattorin algoritmihöpinää merkittävämpää. Heidän teologiansa ei ole tietoista ja heidän päihittämisensä on vähän kuten lasten hakkaamista. Onnistuu varsin helposti, itse asiassa niin helposti että koko toimi tuntuu vähän kuin lasten hakkaamiselta.
PS. : Uskontokeskusteluhan on 1980 -luvun kreationistiaalloista lähtien ollut nimenomaan globaalia. Tämä itse asiassa näkyy tarkkasilmäisen silmiin varsin voimakkaasti. Sillä suomi on perinteisesti "luterilainen maa", jopa lestadiolaiset jne ovat olleet luterilaisuuden sävyttämiä. USA:ssa taas on paljon kalvinisteja. Nykyfundamentalistien uskontohöpinästä ei ole vaikeaa löytää kalvinistisia vaikutteita.
Haluan kunnioittaa pohjoismaisia perinteitä, ja siksi boikotoinkin kaikkia sellaisia juhlia, joissa ei lauleta värisevällä äänellä Thoria, Odinia ja Ukko ylijumalaa ylistäviä veisuja.
Jouduttekin juhlimaan aivan ilman Minua, siitäs saitte! Kyllä maa järisee ja taivaat vapisevat kun joudutte juhlimaan ilman kaltaistani kuivettunutta känisevää rusinaa!
Kirkkohallituksen Jukka Keskitalo selittää että yksi virsi ei tee uskonnollisuutta. Hän astuu mielenkiintoiseen tilanteeseen ; Jos ET:ssä tai uskonnontunnilla laulettaisiin yksi virsi/tunti niin olisiko se sitten eiuskonnollista? Tämäntapaiset kiemurtelut avaavat tien pahalle.
Logiikka on samanlaista kuin "lievässä raiskauksessa" jossa lyhyt kesto olisi pienentävä asianhaara. (no pun intended)
Tiedän esimerkiiksi että Oulussa pari vuotta sitten lakitettiin lyseon uudet ylioppilaat tuomiokirkossa. Ohjelmaan kuului virren veisuuta, papin saarna ja rukoilua. Virallinen syy tilaisuuden luonteelle oli, että ylioppilaiden vanhemmat eivät olisi mahtun...een istumapaikoille koulun juhlasaliin. Kirkko taas asetti tilansa käytön ehdoksi, että tilaisuuden tulee olla luonteeltaan uskonnollinen. Tuolloin ei kyllä ollut edes mitään yritystä ratkaista asia toisin. Kun asiat saavat julkisuutta, vastaavia tulee vähemmän.
Lähetä kommentti