1: Omakotitaloalueella kaikki lähistön ihmiset tuntee. Yhtenä syynä on piha. Pihan hoitaminen vaatii aikaa. Tämä on tekemistä joka vaatii ulkonaoloa. Ulkonaolo lisää kanssakäymisen mahdollisuutta koska naapurillakin on omakotitalo. Yhteinen tekeminen myös yhdistää, joten puutarhanhoidon kautta naapuri ei ole pelkkä naapuri. Siksi tunnetkin kaikki naapurisi nimeltä.
2: Paritalossa pihatöitä on helposti vähemmän. Etenkin jos elää Korson paritalokolhooseissa, joissa huoltoyhtiö hoitaa pihan ja omaksi rooliksi jää parin neliön koiranputkien poisleikkuu. Pihalla on yksi tärkeä funktio, tupakointi. Sen aikana kohdataan ihmisiä. Kommunikaatio on lyhyttä. Lähinaapurit kuitenkin tuntee.
3: Kerrostaloissa ei ole omaa pihaa. Siellä on parvekkeet. Parvekkeella myös tupakoidaan. Näin ollaan eskapisteja. Sosiaalinen kohtaaminen on sitä että kun naapuri nähdään, niin sanotaan "moi". Ja jos joku on rapussa, kuuluu kuinka ovi laitetaan nopeasti kiinni. Kerrostalon rappukäytävä on jonkinlainen esikodin suoja jota ei saa rikkoa. Jos joku on tulossa hissiin, hissin ovea pidetään auki. Molemmat katsovat hissin seiniä. Ja jos naapuri ei sano moita, ajattelet koko päivän sitä että "vittu mikä kusipää".
Syynä on tietysti yhteydenpito itsessään. Mutta kerrotalojen epäsosiaalisuudessa on taatusti jotain joka on myös muuta kuin pelkästään tätä. Kyseessä on Dunbarin esittämä ihmisten sosiaalisuuden rajallisuus. Huumorimielessä mietin Järvenpään asuinaluettamme. Tunsin toki kaikki, mutta toisaalta olisi käveltävä aikamoinen alue jotta sen sisälle saataisiin rajattua 150 ihmistä. Sen sijaan omassa rappukäytävässäni on 25 asuntoa, kerrostalossamme on 4 rappua. Näistä tulee jo 200 asuntoa. Ja useimmissa asuu kaksi ihmistä - ja jopa lapset päälle. Pelkästään oma kerrostaloni ihmistulva ylittää Dunbarin luvun. Sipura kirjoittaa tästä seuraavasti. "Jostain syystä kuluneena keväänä on äidytty paheksumaan arvojen jamaa. On puhuttu ahneuden, kilpailun, ääriliberalismin ja rahan vallan lisääntymisestä. Kaikki nuo ovat kuitenkin vain ihmisenä olemisen välineitä tai sivutuotteita, eivätkä luultavasti edes lisääntymään päin. Ne jotka puhuvat arvojen kovenemisestä ovat oikeilla jäljillä, mutta eivät luultavasti ymmärrä todellista syytä: sosiaalisuuden yltäkylläisyyttä. Ihmissuhteiden ovet käyvät. Maantiede ei enää sido. Ei ole pakko olla väleissä kyläläisten kanssa, kyllä maailmalta aina kavereita löytyy. Ystävyys on saanut uusia merkityksiä ja ihmissuhteita kuvaavia käsitteitä on lanseerattu. Ihmissuhteiden sijaan on helpompi puhua kontakteista jotka on helposti vaihdettavissa paremmin markkina-arvonsa säilyttäviin." Ja näin ajatukseni jostain kerrostaloa tai korttelia tai kaupunginosaa yhdistävästä kylätoimikunnasta tuntuu absurdilta ajatukselta. Asuinpaikan sijasta haen ystäväni siitä että he tekevät samoja asioita kuin minä. Ajaudun alakulttuureihin.
Kirjoitin aikaisemmin siitä miten kotimaista kansallistunnetta, isänmaallisuutta ja patriotismia värittää nurkkakuntaisuus. Kehuin tämän peräti olevan ulkomaillakin samankaltaisen. Että kansallistunne ei ole valtiota kohtaan vaan kotipaikkakuntaa kohtaan koettua rakkautta. Paikallisuus ja nurkkakuntaisuus johtavat tiettyyn sisäänpäinlämpiävyyteen. Itse taas koen olevani hyvinkin kosmopoliitti, eli nurkkakuntaisuus tuntuu vieraalta ellei peräti perverssiltä elämäntavalta. ; Syynä on varmasti hyvin suurelta osalta nimenomaan elämäntapa. Kun ollaan lähellä on rakennettava yhteispeli.
Uskallankin sanoa että tämä heijastuu myös uskontoon. Nurkkakuntaisilla alueilla uskonto on sekin nurkkakuntaista. Sen ideana on tuoda kaikki yhteen. Uskonto kokoaa koko nurkan yhteen ja helpottaa suvaitsevaisuutta jota tämänlaisessa ympäristössä vaaditaan. Kun paikka määrää yli muiden ominaisuuksien, uskonto voi olla jopa hyväkin liima useille. Kaupungissa uskonto taas näyttäytyy enenmmän erottautumisen kautta. Uskovaisilla on uskovaisen identiteetti. Ideana on korostetusti koota alakulttuuri, seurakunta, yhteen. Näiden kahden välillä oleva kokemus on samankaltaista sosiaalisuutta, mutta se ilmenee muita kohtaan hyvinkin eri tavalla. Kaupungissa voidaan olla kosmopoliitteja ja arvostaa omaa seurakuntaa muiden yli, tällöin eletään "huonompien seassa". Muualla ollaan nurkkakuntaisia ja vastustetaan nurkan ulkopuolista maailmaa, lokaaliudesta muodostuu kupla jota suojellaan ulkopuoliselta maailmalta. Tällöin ei eletä "huonompien seassa".
Kirjoittaja ei tee virheitä. Muut eivät vain tiedä mitä hän tavoittelee. Kirjoittaja ei ole yllytyshullu, vaan avoin uusille ehdotuksille. Kirjoittaja ei ennen kaikkea tee laillisuudeltaan kyseenalaisia mahdollisesti suisidaalisilta vaiuttavia spontaaneja ylilyöntejä tai muita virhearviointeja. Muut eivät vain ymmärrä mitä hän puuhailee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti