Pyhän äärellä (transsubstantiaation ikonoklasmi)

Skeptikkotouhut liitetään usein mielikuvissa ateistisuuteen. Tässä taustalla on varmasti se, että skeptikoiden nähdään usein tuhoavan ja rikkovan toisten Pyhinä pitämiä asioita, ja sama mielikuva kuvainraastannasta liittyy myös ateismiin. Toisaalta skeptisyydellä on myös positiivinen maine ja moni uskovainen haluaakin korostaa sitä että kristillisyys ja skeptisyys eivät ole keskenään ristiriidassa.

Ajatus voi kenties tuntua omituiselta, mutta tosiasiassa kristillisiä ja merkittäviä skeptikoita löytyy. Wiseman kertoo "Yliluonnollinen ilmiö" -teoksessaan eri yhteyksissä kahdesta skeptikosta jotka ovat merkittävän uskonnollisia.
1: Ensimmäinen on Korem joka on kirjoittanut esimerkiksi kirjan "Fakers", jossa hän käsittelee huijauksia. Hän selittää kirjassa esimerkiksi Ouija -laudan psykologiasta. Koremin vahva uskonnollisuus tulee kuitenkin esiin, koska kirjassa on käsitelty yhtä paljon huijareita ja puoskareita kuin aitoja ihmeitä. Koremin ideana onkin kouluttaa ihmiset tunnistamaan aitoja ihmeitä tekoihmeistä. Siksi esimerkiksi osa ennustamisesta näytetään huijaukseksi ja toinen puoli demonisiksi voimiksi. (Koresh selittää että enkeleille ei ole annettu tämänlaisia kykyjä, mikä loukannee monia uskovaisia profeettoja.)
2: Kuuluisampana esimerkkinä on Faraday. Hän on tunnettu fyysikko, jonka perusidea sähkömagneettisten voimien takana olevasta yhteydestä on syntynyt sen ajatuksen kautta että näkymättömät voimat ovat yhtä. Eli teologinen näkemys Jumalasta on ollut apuna hypoteesinmuodostuksessa (mutta ei sen testauksessa, Faraday teki kokeita eikä lukenut vastausta pelkästään Raamatusta). Miehen usko oli sen verran kaikenkattavaa, että hän ei esimerkiksi suostunut ottamaan vakuutusta koska se olisi ollut hänestä epäuskon ilmaus siitä että Jumala ei varjele. Faraday oli kuitenkin myös merkittävä parapsykologisten ilmiöiden debunkkaaja. Hänen työnsä pohjalta esimerkiksi tiedetään että spiritualistien pöytien liikuttelu ei johdu siitä että henget liikuttavat pöytiä. Faraday keksi nerokkaan koejärjestelmän, jossa hän havaitsi että spiritualistisissa ilmiöissä ihmisten kädet liikkuivat ennen pöytää. Eli pöytä ei heilunut itsestään ja vaikuttanyt käsiin vaan että istunnossa olevien käsien tiedostamattomat liikkeet pomputtivat pöytää.

Tämä liittyy aikaisempiin mietteisiini siitä miten skeptinen uskovaisuus voi ilmetä. Olen aina pitänyt siitä että kristitty voisi tehdä arvokasta skeptistä työtä. Mutta samalla olen ollut erittäin tietoinen siitä että kristityllä skeptikolla on aina jonkinlainen kaksoisstandardi. Sanaleikit epäilyn ja skeptisyyden välillä eivät ekvivokaatioluonteensa vuoksi vakuuta ; Skeptismi kun on epäilyä joka ei ole vastustusta vaan jossa annetaan mahdollisuus ja ero selvitetään testaamalla. Usko on sitä että epältyyn asiaan luotetaan uskon hypyllä, kenties hypyn mysteeriluonne ja mielivaltaisuus tunnustaen. Skeptisyys taas on sitä että epäiltyyn asiaan kohdistetaan koe jonka yksi mahdollinen seuraus on koko jutun debunkkaus, hylkäys järkevänä vaihtoehtona.

Kristillinen skeptisyys, oman uskonepäilyn sijasta harhaoppien vastustamista

Näin esimerkiksi Faraday oli innokas debunkkaamaan harhaoppina pitämäänsä spiritualismia kokeellisesti. Toki hän kokeili omia ideoitaan sähkömagnetismissa, mutta tämä koe tuskin oli ikonoklastinen siinä mielessä että epäonnistuminen olisi johtanut uskon loppumiseen. Ja suhdettaan vakuutuksiin Faraday ei tietysti koetellut kokeellisesti ollenkaan. Näin ollen hän oli halukas harjoittamaan ikonoklasmia asioihin joita hän itse ei pitänyt Pyhänä mutta ei ollut halukas kokeilemaan niitä joita hän itse piti Pyhänä. ~ Ateistilla ei tässä mielessä ole mitään Pyhänä pitämiä asioita. Tosin heillä on maailmankuva jossa ollaan kaikkea yliluonnollista vastaan ja siksi kaikkia yliluonnollisuuksia vastaan kohdistetaan tasapuolisesti skeptisyyden ikonoklastinen, kuvainraastava, virta.

Tämä on toki yleistä. "Uskonto" -sanalla on kaksoismerkitys jolla leikitään esimerkiksi ateisteihin kohdistetussa retoriikassa usein ; Toisaalta uskonnon Pyhyydelle vaaditaan uskonnonvapauden suojaa. Mutta toisaalta ateismi nähdään "yhtä premissien varassa olevana" kuin uskonnonkin. Siksi usein kohdataankin se, että  ateismi ei olekaan uskovaisille "uskontoa" vaan nimenomaan "vain uskontoa" jota ei kuitenkaan tarvitse suojella Pyhyyden valokeilalla kuten kaikkia uskontoja muutoin tarvitsee. Koska ateismissa on se mystiskosminen etuliite "vain" joka poistaa tämän suojan ja kunnioittamisen tarpeen.

Mitättömän ylevöittäminen - Turhan arvottaminen, roskan muodonmuutos Pyhäksi.

Eiliseen mm. vitsin ja uskonnollisen profetian toisistaan erottamisen vaikeutta koskevaan blogaukseeni tuli mainio kommentti joka kannustaa "järjestelmällistä valeprofetianäyntehtailua" koska se voidaan nähdä "trollaamistaidon sublimaationa, korottamisena taiteenlajiksi". Tässä ideana on juuri se, että likimain kaikki Pyhä on joka tapauksessa jollain tavalla mielivaltaista, jos ei irrationaalista niin vähintään arationaalista. "Kun joku latelee tietoisesti päättömän, tarkoituksella keksimänsä surrealistisen ja symboliikan puolesta ala-arvoisen alkeellisen "profetian"huurun ja toinen näkee siinä Herran viisauden ja varoituksen, kunnioitettavan ennakkotodistuskappaleen, tapahtuu niin upea transsubstantiaatio, että se on aivan mykistävää. Siinä pääsee pyhän äärelle, ja se jos mikä on tavoiteltavaa." Kun on selkeästi olemassa ihmisryhmä, jonka pääroolina on uskonnollisella rationalisointikikkailulla muuttaa paska konvehdeiksi, on aivan soveliasta täyttää maailmaa konvehdeilla. (Ja samalla kun maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä.)

Tämä ajattelutapa voi tuntua häijyltä. Mutta toissaalta "vitsistä tulee tosi" -kertomuksista on otettava esiin ainakin Econ "Foucaultin heiluri" (joka on vaikuttanut omaan maailmankuvaani enemmän kuin mikään muu yksittäinen kirja). Siinähän ajankuluksi kehitetty vitsillä kyhäilty salaliittoteoria muodostuu vakavasti otettavaksi. - Lopulta on vaikeaa tietää kumpi oli ensin, Pyhä vai Vitsi. Ja jopa päähenkilö päätyy lopulta saamaan Pyhän kokemuksen. Pyhyyteen hän pääsi kuitenkin olennaisesti sen vitsin kautta, ilman tätä välityskeinoa kokemus olisi jäänyt saamatta. Tämä murtaa klassisen väärän oletuksen Pyhäksi kokemisen ja Totuuden välillä. Usein on ajateltu että Pyhä on Totuus. Että arvo ja oikeutus Pyhälle tulee nimenomaan tämän Totuuden^TM kautta. Kuitenkin käytännössä usein kysymys on juuri siitä että "jokin hömelö asia transsubstantioituu". Skeptismi taas on työkalu joka iskee ikonoklastista terää ainoastaan tieteenvastaisiin asioihin (on rehellisesti sanoen riittävän turvallista sanoa että epätosiin asioihin). Näin ollen skeptinen debunkkaus kohdistuu vain transsubstantioituun Pyhään eikä voi koskettaa niitä Pyhiä asioita jotka ovat Totta. (Skeptikon silmin ; Jos evolutionismi on uskonto, sen parempi evolutionisteille. Koska tiede.) Usein pyhää käsitellessään skeptikko kohtaakin nimenomaan tilanteen jossa vastakkain ovat "Totuus" ja "Mukavuus". Pyhä ei usein olekaan totta vaan irrationaalisesti kyhäilty symbolisoitu mielikuva.

Mukava vs. Totuus.

Skeptismi on aina sitä että rationaalisuus laitetaan jonkun toisen pyhän edelle. Tämä kulma (ja likimain vain tämä kulma) tekee skeptisyydestä kenties juuri niin kovaa ja kylmää kuin siihen kohdistuvat mielikuvat sanovat. Tämä on relevanttia nykyään. Síllä olen ollut huomaavinani hyvin voimakkaan muutoksen skeptismissä sillä ajalla kuin mitä minä olen asian kanssa puuhannut. Kun aloitin, skeptikot käsittelivät yllättävän paljon kummittelun ja kreationismin kaltaisia hengellisiä konsepteja. Toki nämä ovat nykyäänkin tavallista materiaalia, mutta yhä kasvavassa määrin skeptikot ovat tarttuneet nimenomaan vaihtoehtohoitoihin. Homeopatian ja vastaavien käärmeöljykikkojen kauppiaiden kritiikki on ollut selkeästi nousussa.

Tämä on tietyssä määrin nimenomaan skeptismin arvomaailman pehmenemistä ja ihmisläheistymistä. Valinta siitä että kummitukset ovat relevantteja on arvolatautunut valinta siinä missä vaihtoehtohoitojenkin kritisointi. Tässä kohden itse olen kuitenkin huomannut olevani lempeämpi kuin noin 90% skeptikoista. (Ja tämä on erittäin omituinen tunne. Minä olen se äksyilijä. Minä! Identiteettini särkyy muusta!) Useimmat vastustavat esimerkikso homeopatiaa aina, koska se on huijaamista. Minusta on aivan yksi ja sama hoitaako joku ihminen pikkuvaivojaan jollain josta tulee hyvä mieli jos hän menee vakavien vaivojen kanssa lääkärille ; Esitin asian kenties hieman karkeasti skeptikkohörhöjen kohtaamisessa. "Jos joku hoitaa nuhaa ylihinnoitetulla hanavedellä, niin siinä ovela käärii massit itselleen ja apinalta koijattaan tyhmyysverotusta. Suoraan sanoen en tiedä kummasta kohdasta pidän enemmän. Tämähän on minusta win-win -tilanne." Jos henki ja terveys eivät ole vaarassa, on kyseessä enemmän viihdepalvelu. Useimmat eivät pidä tätä aivan yhtä kannattavana ja valtaosa skeptikoista pitäneekin arvomaailmaani löysänä ja kieroutuneena. (Mikä on kyllä totta noin yleensä, mutta tässä yhdessä asiassa...)

Toki tässäkin on hyvä huomata, että jos homeopatiaa myy vaikkapa parannuskeinona syöpään, on kyseessä vakava valehtelu ja huijaus jonka kannattajille tulisi mielestäni tehdä kaikkea sellaista minkä Suomen Laki valitettavasti kieltää. Sama koskee tietysti myös rokotedenialistejen kaltaisia tahoja, joissa ei käytännössä ole olemassa koko vaihtoehtolistallaan mitään turvallista ja vaaratonta versiota.