Mutta en otsikosta huolimatta puhu tästä. Vaan hyvin samantapaisesta asiasta. Juhannustansseissa oli nimittäin lausuttu jotain jota joku kenties voisi luulla heteronormatiiviseksi homojen vainoamiseksi, siis jos kaiken ympäröivän todellisuuden ensin karsisi pois. "We love Helsinki" -verkosto piti hipsterihenkiset tanssiaiset jossa oli ollut naisia tanssimassa ns. härkäparina (nautaparin tanssiminen on konnotaatioiltaan loukkaavampi, joten harkitsevasti käytän tässä härkiä. Valintani tarkoitus ei ole halventaa naissukupuolta.) Tiskijukka oli huomannut tämän ja oli huudellut että "Lavalla tanssi kolme naisparia, skarpatkaa vähän miehet, ja hakekaa!" ... "Naiset ovat erityisen kauniita, koska ovat laittautuneet - he ovat laittautuneet teitä varten, pojat."
Joku olisi voinut tulkita että tämä olisi ollut yritys tehdä kaikkien illasta viihtyisän. Maailmassa on nimittäin olemassa sellainen sovinistinen miesjoukko jonka näkemys tanssimisesta on niin soidinmenokeskeistä, että heillä on erittäin tiukka "naamaraja". He haluavat tanssia vain ns. kauniiden naisten kanssa. Tämä tapa on saanut moitetta feministeiltä - esimerkiksi "City" -lehti sai lukijapalautteessaan muutama numero sitten vihaista kommentointia sillä vasemmistolainen feministinainen oli laittautunut sieväksi ja pinnalliset cityn lukijamiehet eivät olleet hakeneet ja tämä oli mainitsemisen arvoinen vääryys ja osoitus syvemmästä arvomaaimasta - joten joku voisi ajatella että DJ olisi ollut sovinismia vastaan ja naisten puolella.
Mutta tämänlaisen tulkinnan odottaminen olisi tietysti ollut aivan liikaa. Sillä lausunto otettiin aivan loppuun asti harkittuna heteronormatiivusuuden tukemisena. Riikka Henttonen oli käynyt avautumaan asiasta seuraavalla tavalla "Hei! Olisin kaivannut etukäteen tietoa siitä, että kyseessä oli eksklusiivisesti heteroseksuaaleille suunnatut tanssit, jotta olisin osannut jättää tulematta. Olen pitänyt tätä We Love Helsinkiä -konseptia raikkaana, enkä siksi osannut odottaa hetero-eksklusiivisuutta." Kyseessä oli siis heteronormatiivusuus vaikka naisparien tanssia ei oltu estetty. Koko "We love Helsinki" tuomittiinkin perussuomalaismieliseksi. Muutama kannustushuuto DJ:tä tuomittiin. Ja koska facebookiin jätettyä lausuntoa ei oltu tajuttu muuksi kuin trollaamiseksi ja siihen ei reagoitu äärimmäisellä huolestumisella, tämä tulkittiin asian vaientamiseksi joka on samaa kuin sensuuri ja keskustelunestäminen. Näin retrohenkiset liberaalien hipsteritanssit olivat ensisijaisesti "persuille" tarkoitettu ja "persujen" suosiossa. (Ilmeisesti tarkoituksena on turmella liberaalien menot sisältä päin jollain sen tasoisella mutkikkaalla solutussuunnitelmalla joka ylittää minun ymmärrykseni.)
Tämä oli oikeastaan vasta ensimmäinen vaihe. Sillä aiheesta alettiin ns. arvokeskustelemaan ja kovasti. "Fun Pastimes for Stupid Children" nostikin esiin tämän keskustelun toisen vaiheen. Hän korosti että vaikka hänkin on tunnettu homoseksuaalien oikeuksien puolestapuhuja, niin kyseinen tanssiskandaali on silti yliampuva ja ongelmallinen. "periaatteessa tässä ollaan samalla puolella. Käytännössä olo on vähän samanlainen kuin joskus bileissä, joihin on päätynyt joku liian kovassa kännissä oleva mouhottajaidiootti, jolla on tiiliskiven tilannetaju ja äänenvoimakkuusnappi, jonka asteikko alkaa kutosesta. Sitä yrittää käydä jotain kiihkeää keskustelua jonkun ihan muun jengin kanssa, ja heti kun sitä on saanut tehtyä oman kantansa selväksi, mouhottaja ampaisee jostain salin toiselta puolelta olemaan samaa mieltä ja puolustamaan tätä näkemystä villisti. Teknisesti ottaen on kivaa, että ollaan samaa mieltä, mutta lopputulos on lähinnä se, että hävettää ja vituttaa, ja oma kredibilitetti tuntuu murenevan, ja siinä se dille nauraa ja tökkii kyynärpäällä kylkeen, että mitäs, nyt vähän näytettiin noille, eiks vaan, uusi paras kaveri? Todellakin näytettiin." Siinä asiasta keskustelu oli sekin vainoamista. Jos et puhu, niin vaikenet kuoliaaksi ja jos olet erimielinen ääneen, se on vainoamista. Molemmilla tuetaan valltisevaa heteronormatiivista järjestelmää.
Mieleen tuleekin vahvasti Soini. Hänhän on esittänyt että mielipide ei ole väärä jos se on oma. Hänkin vastustaa poliittista korrektiutta. Näin hän oikeuttaa maahanmuuttokriittisyyden. Mutta jos maahanmuuttokriittisyyteen suhtautuu kriititisesti, lausunnot muuttuvat vainoamispuheeksi. Juhannustansseista loukkaantuneiden kohdalla ongelmana onkin oikeastaan se, että he eivät oikein ymmärrä mitä provokaatio tarkoittaa. He ymmärtävät sen että provokatiivisia lausuntoja saa ja pitääkin esittää. Mutta he eivät ymmärrä että provokaation main point on reaktioiden herättäminen. Silloin kun provosoi, ei pidä yllättyä jos joku provosoituu. Siinä vaiheessa on turhaa huudella että "älkää provosoituko jos teitä provosoidaan". Provokaation koko idea on siinä että halutaan nostaa ääntä.
Ja tässä on todellakin kuten "FPfSC" -ilmaisee "olemme nykyisin tilanteessa, jossa sana "feminismi" on niin latautunut, että sen käyttäminen melkein missä tahansa muussa ympäristössä kuin niiden joukossa, jotka jo suhtautuvat tasa-arvoon hyvin positiivisesti kykenee kuin taikaiskusta muuttamaan lähes minkä tahansa potentiaalisesti hyödyllisen keskustelun hirvittäväksi taistelutantereeksi, jossa sotivat sitkeät ennakkoluulot, ja jossa faktat tai todelliset mielipiteet kaatuvat ensimmäisinä. Tämä on klassinen ongelma ekstremismin kanssa - sillä pääsee ovesta sisään, mutta sitten on maine ekstremistinä, ja kun on aika yrittää vakuuttaa joku jostain, se maine onkin ongelma." Näin ollen suuttuminen juhannustanssilausunnoista pahensi tasa-arvotyön tekemistä. Se nimittäin todisti että ajatus vihaisesta telaketjufeministilesbosta ei ole pelkkä kuvitteellinen stereotypia. Tämä stereotypia sai tässä tempauksessa peräti kasvot.
Kirjoittaja ei tanssi. Ei siksi, että miehet eivät tanssi. Vaan siksi että ei osaa. Ja voi pitäytyä osaamattomuudessa sanomalla että miehet eivät tanssi. Hän ei myöskään ehdottomasti ole yhtään ollenkaan homo. Mutta hänen poikaystävänsä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti