Näin viime aamuna unta, jossa olin palaamassa töistä, tarkalleen ottaen olin "piritorilla" menossa Sörnäisten metroasemalle, kun matkantekoni esti joukko matkalipuntarkastajia. He olivat jo siinä esiasema-alueella estämässä sen, että pääsisin portaisiin. Minulla oli jopa sininen matkakortti jota näytin mutta eivät päästäneet minua silti sisälle. Siksi päädyin kiipeämään Sörnäisten metroasemalle katon kautta, joka olikin nyt hirvittävän korkea. Huomasinkin pian että olin oikeasti niin ylhäällä että olinkin Helsingin metroasemalla kompassin kohdalla katossa. Katossa oli sellaista ristikkopalkkia, jonka varassa kyykötin. Katselin ja vaanin sieltä matkalipuntarkastajia. Käsissäni oli gauntletit, sellaiset ritarien metalliset hansikkaat. Heräsin tässä vaiheessa koska minulle soitti puhelinmyyjä (paikasta josta minulle oli soitettu tällä viikolla jo kolme kertaa.)
Tämä episodi muistuttaa muutamasta asiasta. Esimerkiksi siitä että meillä on yhteiskunnassamme ns. päivärytmi jota pitäisi seurata väkisin vaikka työajat saisi suunnitellakin oman kyöpelöinnin tahtiin. Lisäksi se muistuttaa siitä, että unet muistaa lähinnä vain jos herää kesken unien. Jos olisin nukkunut loppuun asti, olisin luultavasti elänyt jonkinlaisessa harhamaailmassani oikeutta jakavana Ezio Auditorena ja koska unissa "nothing is true - everything is permitted" olisin mukavasti unohtanut koko asiaankuuluvan matkalipuntarkastajien teurastamissessioni. (Tai mitä sitten olin tekemässäkin, unen jatko jäi minulle tosiaan arvoitukseksi. Mutta toivon että tämä olisi ollut jatko. Se olisi ollut viihdyttävää. Puhelinmyyjä olkoon kirottu hamaan huomiseen.)
Ennen kaikkea se kuitenkin muistuttaa siitä että unet liittyvät hyvin usein nimenomaan siihen mitä arkielämässämme teemme. Unessa olevat elementit olivat kaikki elämälleni tavallisia. Oli töitä, matkalipuntarkastajia ja vastaavia. Ja kiivettyäni spontaansti Johanneksenkirkon katolle, olen muutamana yönä sen jälkeen nähnyt erilaisia kiipeämis-putoamispainajaisia. Näin siis siitä huolimatta että kyseinen tempaus oli elämäni huikeimpia kokemuksia (joskin mahdollisesti laiton) ja allani oli kuitenkin viitisenkymmentä metriä vahvaa ja vakaata kiveä, joten mitään valtavaa riskiä kiipeilystäni huoltojoukoilta unohtuneiden turvavaljaiden kanssa ei tullut. (Vaikka kunnon päälle kävikin. 100 metriä tikkaita vaatii yllättävän paljon käsivoimia, etenkin jos korkeus jännittää yhtään.)
Richard Wiseman muistuttaakin tästä kirjassaan "Yliluonnollinen ilmiö". Hänellä on esimerkiksi luku joka käsittelee presidentti Lincolnin salamurhaa. Hänhän oli nähnyt unessaan että Valkoisessa talossa oli ollut joku ruumis joka oli ollut presidentti. Lincoln oli itse tulkinnut unen että unessa kuoli joku muu, kenties jonkin muun maan presidentti. Kirja käänsi lausuman muotoon "...näyttää että tuo aavemainen salamurhaaja iski kätensä johonkuhun muuhun." Merkittävä asia oli myös siinä että Lincolnin aikana turvallisuusasiat olivat olleet konkreettisesti esillä. Lincolnin asema oli vaakalaudalla ja oli alueita jotka vastustivat häntä syvästi. (Tämä ei ihmetytä kun muistaa mitä ideologioita ja asenteita pyöri ilmassa ennen USA:n sisällissotaa.) Lincolnia oltiin jopa yritetty murhata epäonnistuneesti ; Sala-ampuja oli ampunut vain hieman hutiin ja rei'ittänyt Lincolnin hatun. Tämä on varmasti stressaava kokemus jos se tehdään yllättäen ja silloin kun hattu on päässä. Näin ollen Lincoln oli nähnyt konreettisen riskin unessa koska se oli konkreettinen riski tosielämässä. Näin enneuni ei ollutkaan kovin yllätyksellinen vaikka se olikin sisällöltään vain vähän tulkinnanvarainen (kun Lincoln itse tulkitsi sen väärin, joten monitulkintaisuutta selvästi oli.)
Wiseman muistuttaakin siitä että unitutkimuksissa on havaittu että ihmiset näkevät usein yllättävän konkreettisia unia. Niissä toistuvat normaalit teot, kenties muunneltuina. Lisäksi unissa on yllättävän usein negatiivisia asioita. Syynä voi olla kaksi asiaa (a) joko aivomme harjoittelevat unessa jolloin valmistaudumme haasteisiin ja harjoittelemme ratkaisemaan elämässämme tulevia ongelmia. Tai tallennamme oppimamme ratkaisut syvempään muistiin. (b) Tai sitten uni on vain aivojen lepotila joka tuottaa satunnaisia pärskähdyksiä joiden sisällön tietoisuus rakentaa sen pohjalta mitä meillä on valmiina esillä. Näin esimerkiksi huolet voivat värittää unia vaikka niitä vastaan ei suoraan valmistauduttaisikaan.
Selitykset ovat erilaisia, mutta teema on sama. Ne selittävät miksi näemme tavallisista asioista unia. Toisaalta mukana on myös se, että unissa jotkut asiat muuttuvat tärkeiksi vasta kun muistamme ne ja niihin liittyviä asioita tapahtuu ; Näin ollen itsekin olisin saattanut ihmetellä jos juuri tänään olisi tullut matkalipuntarkastajia. Mutta ei tullut. Siksi se on helppoa ohittaa sattumana. Tosin uneni ilmeisesti ennusti että tänään kuljin piritorin läpi. Ja jos ensi viikolla tai ensi kuussa näen matkalipuntarkastajan, voisin arvata että uni tarkoitti juuri tätä.
Olin itse asiassa jollain tasolla hieman hämmästynyt kun töihin mennessäni katsoin kattoon ja huomasin että Helsingin metrosaseman päällä tosiaan on palkkimaista viritystä. Tosin se on niin korkealla että sieltä ei varsinaisesti vaanita ketään assassinaatioloikat mielessä. Ja niissä on lisäksi tiiviit metalliverkot (ilmeisesti pulujen vuoksi) jotka estävät tämänlaisia asioita. Kuitenkaan en ollut kiinnittänyt kattoon ennalta huomiota. Olin vain kulkenut alueella useita vuosia toistuvasti (joten tottakai alitajuntaani on jäänyt materiaalia tästä, ilmeisesti hieman vajaata tietoa tännekin kun ne metalliritilät puuttuivat.)
Siksipä unella on muutamia opetuksia. Ensinnäkin ei kannata vinoilla matkalipuntarkastajille ja kannattaa aina pitää matkakortti ladattuna. Toisekseen minut kannattaa päästää kotiin jos olen sinne matkalla koska tarpeen vaatiessa olen valmis kiipeämään niin korkealle että pääsen Sörnäisistä Helsinkiin. (En tosin tiedä miten tämä fysikaaliesti tapahtuu.) Sen lisäksi se opettaa että ei pidä pelata liikaa "Assassins Creediä", peliä jossa kiipeillään torneissa ja kattopalkeilla ja suunnitellaan assassinaatioloikkia viranomaisiin. Ei myöskään pidä kiipeillä kirkontorneihin. Jota taas voi vähentää se, että pelaa vähemmän pelejä joissa kiivetään paljon kirkontorneihin (eli sellaisia pelejä kuin "Assassins Creed".)
Lisäksi unen inspiroimana ajattelin ostaa lomarahoillani (rahat joiden olemassaoloa ei ole muistanut) itselleni hienot gauntletit. Perustelen tätä Jumalallisella informaatiolla joka mieleeni vuodettiin paranormaalisti unessa. Jos uniin vetoaminen antaa tietäjille ja profeetoille valtaa ja uskottavuutta, kai skeptikko saa jumalauta yhdet hanskat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti