Palatessani miekkailuharjoituksista bussissa samassa bussissa oli mies. Hän avasi jään tervehtimällä ja kyselemällä että millä asioilla olen. Hän jatkoi juttelemalla tikanheitosta ja shakista. Pian hän kertoi olevansa helluntailainen, mutta että hän ei halua julistaa. Koin tilanteen aivan asiallisena ja huomautin että huomasin sen, ja että ei asian ääneenmainitseminen haittaa. Pian hän esittelikin ohimennessään seurakuntansa paikan ja kertoi että heillä helluntailaisilla oli kahvilakin. Että sinne saa mennä jos haluaa, että ei väkisin ketään. Ja lopulta hän kertoi että minkälaista veljellisen rakkauden meininkiä on heidän tapahtumissaan. Hän kysyi nimeni ja kerroin sen.
Tilanne ei tuntunut minusta ollenkaan ahdistavalta. Jos tietää minusta sen, että en yleensä suostu esimerkiksi kertomaan nimeäni tuntemattomille. Vaikka minulla on matala kynnys paljastaa joitain yleensä noloja piirteitä itsestäni, pidän yleensä aika tarkasti huolta anonymiteetistäni. ~ Kukaan ei tiedä kuka olen ja missä oikeasti asun. (Muita asioita voikin sitten tietää.) Itse asiassa jopa se, että teen blogia omalla nimelläni on johtunut periaatteesta. Minulle helpointa ja luontevinta olisi rakentaa hahmo ja kirjoittaa pseudonyyminä ja pseudopersoonana ikään kuin semiomaelämänkerrallisesti tavalla jossa on liitoksia omaan elämääni mutta vain rajallisesti. Itse asiassa nykyään olen blogistina omalla naamallani. Aloittaessani blogausta minulla oli useampi vuosi itseä kuvaavan valokuvan sijasta erilaisia piirroksia ja karrikatyyrejä.
Se, että annan nimeni tuntemattomalle on merkittävää. Vielä merkittävämmäksi sen tekee se, että olin juuri samana päivänä lukenut Richard Wisemanin "Yliluonnollinen ilmiö" -kirjaa. Siinä on nimittäin yksi luku siitä miten ihmisiä saadaan ohjailtua mukaan erilaiseen toimintaan. Wisemanin esittelemät keinot ovat olennaisia esimerkiksi silloin kun halutaan suostutella ihmiset tekemään asioita ; Wiseman esittelee ensin miten hypnoosin toiminta on rajallista ja jatkaa siihen millä keinoin ihmiset saadaan tekemään asioita joita he eivät muutoin voisi ollenkaan tehdä. Näitä tarvitaan jos halutaan liittää ihmisiä vaikkapa kulttuun. Wiseman ei toki puhu helluntailaisista jotka ovat vain uskovaisia. Wiseman ottaa esimerkiksi Jim Jonesin. Henkilön joka sai ihmiset tekemään massaitsemurhan vapaaehtoisesti tai ainakin puolivapaaehtoisesti.
Kirja esittelee neljä psykologisten kokeiden toimivaksi osoittamaa menetelmää (joista yksi on hemmetin epäintuitiivinen mutta toimii hyvin siitä huolimatta. Arkipsykologia ei yksinkertaisesti toimi kovin hyvin.) Jonesin suosio ja saavutukset kuuluivat näihin. Helluntailainen osasi soveltaa näitä keinoja kohtuullisen hyvin.
Julistajan soveltama päästrategia oli se, jonka Wiseman esittelee ensimmäisenä. Sivulta 267 eteenpäin Wiseman kuvaa strategiaa nimeltä "Jalka oven väliin". Tässä ideana on ikään kuin pohjustaa ja koputtaa ensin kepillä jäätä. Mutta ei vain sen takia että tiedetään miten pitkälle yksilön kanssa voidaan mennä. Vaan sen takia että tällä tavalla ihmiset saadaan hivutettua tekemään asioita joita he eivät muuten olisi tehneet. Wiseman kuvaa taktiikan seuraavalla tavalla (s. 268) ""jalka oven väliin" -tekniikka tarkoittaa, että ihminen saadaan suostumaan isoon vaatimukseen suostuttelemalla hänet ensin suostumaan paljon vaatimattomampaan pyyntöön." Jos esimerkiksi kyseinen uskova olisi suoraan istunut penkille ja kertonut että "Moi, olen helluntailainen" , kertonut heti perään minkälaista uskonnollista kivaa heidän kohtaamisissaan on, ja kysynyt sitten nimeäni olisin itselleni luonteenomaisesti provosoitunut. Olisin sanonut jotain sellaista että "With all respect, sir. Fuck You!" Tämä muistuttaa siitä että provokatiivisuus on usein kontekstointikysymys. Ja suostuttelun ja julistamisen taito onkin yleensä juuri siinä että osaa soveltaa tilannetta niin että se, mikä muuten olisi provokatiivista onkin aivan asiallista. Vähitellen hivuttamalla tilannetta pelkästä puhumisesta vakaumulksen esilletuomiseen oli portti jonka kautta minäkin olin suostuvainen juttelemaan uskontokokemuksista varsin leppoisasti.
Tämä on huomattavaa, koska olen (a) eiuskonnollinen joka ei pidä uskontokokemusten kuuntelusta ja muusta osallistuttamisessta (b) tunnettu provosoituja (c) olin juuri lukenut Wisemanin teoksen. Taktiikka yksinkertaisesti toimii.
Siksi ei olekaan ihmeellistä että Jones onnistui. Wiseman kuvaakin sitä että Jonesin kaltainen houkuttelee ihmisiä tekoihin hyvinkin paljon tätä strategiaa käyttäen. "Jones käytti tekniikkaa manipuloidakseen seurakuntaansa. Ensin kannattajia pyydettiin lahjoittamaan pieni osa tuloistaan Temppelille, mutta ajan mittaan vaadittu summa kohosi, kunnes ihmiset olivat antaneet Jonesille koko omaisuutensa ja säästönsä. Sama koski omistautumisen astetta. Kun jäsen oli juuri liittynyt kirkkoon, häntä pyydettiin tekemään yhteisölle töitä vain muutama tunti viikossa. Kun aikaa kului, muutama tuntu laajeni vähä vähältä, kunnes jäsen osallistui pitkiin jumalanpalveluksiin, auttoi houkuttelemaan organisaatioon uusia jäseniä ja kirjoitti kirjeitä poliitikoille ja tiedotusvälineille. Hivuttamalla vaatimuksiaan "jalka oven väliin" -tekniikalla valmistellessaan seuraajiaan tekemään viimeisen uhrauksen." Tämä muistuttaa siitä että tekniikka todella toimii tehokkaasti, ja että helluntailaiset ovat tässä kohden vaatimuksissaan ja tempuissaan vielä varsin vaatimattomia ja vaarattomia.
Toinen julistajan soveltama taktiikka olikin sitten enemmän kuvausta siitä minkälaisia suostuttelun ja manipuloinnin keinoja löytyy seurakunnan puolesta. En tartu niihin sen tarkemmin koska nämä eivät liity suoraan tähän kohtaamistilanteeseeni. Kuitenkin kuvaan niitä lyhyesti. "kaikki yhdessä" -henkisyys. Veljellinen yhteys kun on samanmielisyyttä, joka kasvattaa ryhmäpainetta (vaikka se ei tunnu miltään paineelta ja kiusaamiselta se kuitenkin ohjaa ihmisten mieltymyksiä suuresti). Sitoutumista ja vaatimuksia rakennetaan usein myös "Ihmeiden ihmeen" kautta, jossa erilaiset ihmeteot kertovat suuresta mahdista ja viisaudesta joka johtaa kritiikki-immunisointiin ja vahvaan auktoriteetin saamiseen. Helluntailaisissa piireissä ihmeet ja armolahjat ovat tärkeitä. Lisäksi Wiseman ottaa esille epäintuitiiviselta tuntuvan "itsensä puolusteleminen" -strategian jossa kaikki haasteet ja vaikeudet joita liike käskee tekemään - mukaanlukien rangaistukset joita se antaa sisäisesti omille jäsenilleen ja kaikki kritiikki jota ulkopuoliset ryhmäläiselle antavat - sitovat lujemmin ryhmään. Mitä enemmän joutuu opiskelemaan "oikeat mielipiteet", sitä vahvemmin henkilö sitoutuu ryhmään. Näin ollen vaativa initiointi tekee sitoumuksen vahvaksi. Ihminen ikään kuin ajattelee että kun hän on jo nyt panostanut näin paljon tilanteeseen, niin kaiken tämän poisheittäminen on ylitsepääsemätöntä.
Tämän tekstin tarkoituksena onkin muistuttaa siitä että oikeasti manipulointi ei ole sitä mitä ihmiset sen usein pelkäävät tai ajattelevat olevan. Ihmiset ajattelevat että joku hunajaisesti kuiskaa esille salaiset tuntemusket ja toiveet ja niitä nykien ohjaa ihmistä. - Samoin manipuloinnin nähdään olevan jotain joka on eksklusiivista joillekin hyvin tiukoille ja julmille tahoille. Tämä tuntuu olevan jopa niillä jotka ovat opiskelleet hieman manipuloimisen taktiikoita. He ymmärtävät että manipulointi ei tunnu ahdistavalta tai ole mitään "naruista vetelyä" jossa olo on hieman kuin kiristetyllä. Että aluksi annetaan koukku ja sitten raahaudutaan. Manipulointi ei ole tämänlaista pakottamista, vaan luonteeltaan hyvin hienovaraista. Se on sitä että toinen ohjataan tekemään omasta halustaan ja vapaaehtoisesti se mitä halutaan. Manipuloiduksi tuleminen tuntuu mukavalta, joskus jopa toiveikkaalta. Manipuloitu voi saada itseluottamusta sitoumuksestaan, koska se eriyttää hänet muista ja antaa hänelle tunteen siitä että hänellä on ratkaisu muiden ongelmiin vaikka ei toista ihmistä ja hänen tilannettaan oikein tietäisikään. (Helluntailainenkin sanoi minulle että "Mitäpä siinä vierailussa menetät, korkeintaan murheesi.")
Kuitenkin manipulointi on arkista. Jokainen meistä käyttää sitä. Osa käyttää sitä luonnostaan. Bussin helluntailainen ei varmasti ajatellut harjoittavansa manipuloinnin perustaktiikoita. Hän ajatteli varmaan olevansa mukava ja sosiaalinen ihminen. Hän muistuttaa sen, että manipulointi ei ole mystistä ja pelottavaa vaan arkista ja turvallisen tuntuista. Se on kaikkialla ympärillämme. Ja juuri sen vuoksi että se on yleistä eikä ole pelottavaa, on sen tunnistaminen on hyvinkin tarpeellinen osa aivan normaalia arkielämän ajattelusettiä. Paitsi jos haluat tulla huijatuksi, tämä on.
Kirjoittaja muistuttaa siitä, että manipulointitekniikoiden havaiseminen mainoksissa, poliittisessa puheessa tai uskonnossa on vähän kuin näkisi alastoman koiran tai kissan yläosattomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti