Intelligent Design on kielenkäytöltään erittäin postmodernia. Eräs sen pääargumenteista on se, että "naturalismi on vain ideologia". Tätä korostetaan sillä että tieteellä ei ole vastausta demarkaatiokriteeriin. Näin ollen raja tieteen ja epätieteen välillä on epäselvä. Tämä on teema joka vuoksi ID:läiset viittailivat dowerin oikeudenkäynnissä esimerkiksi Larry Laudaniin. Eivät osoittaakseen että ID olisi varmasti tiedettä, vaan viittaamalla siihen että tieteen kriteerit ovat epäselviä ja että siksi ID voisi olla tiedettä. ; Myös Phillip Johnson korosti postmoderniin malliin sitä, että hän on oikeasti tekee evoluutioteorian dekonstruktiota.
Tämä on luonteva ajatus koska he kuitenkin esittävät suullisesti että demarkaatiokysymys on heistä ratkeamatta ja että kaiken takana on maailmankuvat ja niiden väliset tulkinnat. He myös varsin johdonmukaisesti väistelevät demarkaatiokysymystä, joten on selvää että he voisivat olla koherentisti postmodernisteja.
Tätä postmodernia puolta vastaan argumentointi on lähinnä huvittavaa ; Olen suhtautunut näihin dekonstruktioihin ihmetyksellä mutta en arvostuksella ; Niihin tuleekin mielestäni suhtautua Ben Goldacren asenteella. Hän ei pidä niitä ollenkaan relevantteina. Kenties idean takana on intressi, mutta intressi ei tarkoita samaa kuin epätotuus. "I don't write about stories where someone has a conflict of interest, in general, because there are no interesting scientific ideas in them: such stories are a way for people who don't understand the technicalities of science to give the illusion of critiquing it." Intressi ja maailmankuva onkin vain keino jolla argumentaatio siirretään tekniseltä ja tieteelliseltä tasolta jonkinlaiseksi ihmistä vastaan hyökkääväksi ad hominem -argumentiksi. ID tiivistyy lauseeseen "Älä usko tuota, hän on naturalisti!!!!!"Tämä voisi hämmentää ajattelemaan että ID ei esittäisi demarkaatiokriteereitä. Että se olisi pelkkää postmodernismia ilman normatiivista tieteenfilosofiaa. Näin ei kuitenkaan ole.
Tosiasiassa ID ei itsekään kunnioita dekonstruktiota juurikaan yhtään. ; ID:n tarinantunnistus ja teorioiden demarkaatio on oikeasti kritiikin sijasta vääräoppiseksi tuomitsemista, sitä mitä klassinen kreationismi teki ilman postmodernia nimeä. ; Tämän jälkeen ei ole vaikeaa huomata, että ID käyttää vallankaappauskieltä. Postmoderni kielenkäyttö on akateemisessa maailmassa käytetty ja se voidaan valjastaa omiin tarkoitusperiin. ID tämän huomion jälkeen sidottavissa kreationismin historiaan ja tämän lopputulos on huomio jonka mukaan ID on kuten kaikki kreationismi - lähinnä juridista fundamentalismia.
Demarkaatiokriteerin väistely onkin vain puoli totuutta. Se on se, mitä sovelletaan silloin kun ID -läiset puolustautuvat kritiikiltä. Demarkaatiokysymys on pohjimmiltaan kysymysten ignorointia sarjatulella. Kritiikin dekonstruktio ja sen pohjalta nähdyt maailmankuvat ja intressit ovat pohjimmiltaan nekin pelkkä asenne joka sanoo että "väärin kysytty". Kysymykset ovat naturalistisia joten niistä ei tarvitse välittää.
Tätä asennetta ja sen asenteellisuutta kuvaa parhaiten ID -liikkeen näkyvänä hahmona puuhanneen William Dembskin oma esitys aiheesta ; "As for your example, I'm not going to take the bait. You're asking me to play a game: "Provide as much detail in terms of possible causal mechanisms for your ID position as I do for my Darwinian position." ID is not a mechanistic theory, and it's not ID's task to match your pathetic level of detail in telling mechanistic stories. If ID is correct and an intelligence is responsible and indispensable for certain structures, then it makes no sense to try to ape your method of connecting the dots. True, there may be dots to be connected. But there may also be fundamental discontinuities, and with IC systems that is what ID is discovering.""
Kuitenkin kun ID kritisoi evoluutiota epätieteelliseksi, se joutuu ottamaan kantaa demarkaatiokysymykseen. Tähän liittyen "The Sensuous Curmudgeon" -blogi esittääkin mielenkiintoisen jaottelun. ID -läiset harjoittavat demarkaatiolinjan vetämistä täsmälleen samaan kohtaan mihin klassiset arkkikreationistit ovat sen laittaneet. Esimerkiksi Kent Hovind on käyttänyt "Were you there?" -"argumenttia" aina kun kysymys on historiasta. Asenteessa tieteet nähdään positivistiseen sävyyn hyvin konkreettisena. Ja siksi historiantutkimusta katsotaan enemmän kirjallisiin lähteisiin autoritäärisesti uskomisen kautta.
ID jakaakin aidon tieteen ja spekulaation toisistaan hyvinkin selvärajaisesti. ID -asenteiden jako on itse asiassa muotoiltu tavalla joka löytyy kreationistien AiG -sivuilta hyvin jäsennettynä sen johtajan Ken Hamin toimesta. Se on seuraava kahtiajako:
"Operation science uses the so-called "scientific method" to attempt to discover truth, performing observable, repeatable experiments in a controlled environment to find patterns of recurring behavior in the present physical universe.
Origin science attempts to discover truth by examining reliable eyewitness testimony (if available); and circumstantial evidence, such as pottery, fossils, and canyons. Because the past cannot be observed directly, assumptions greatly affect how these scientists interpret what they see."
"The Sensuous Curmudgeon" näyttääkin vakuuttavan listan siitä mikä on perusidea kaikessa kreationistisessa argumentaatiossa "Do the distant stars indicate that the universe must be older than 6,000 years, because their light required billions of years to reach us? No problem - the speed of light was different then. What was the speed of light? As fast as necessary - even instantaneous - whatever was required to create the world according to Genesis." ... "Do geologists' studies of rock strata reveal that the earth is old? No problem. Things were different then, and the processes we see at work today weren't operative in the past." Kaikki tiivistyy pääsääntöön ; "It's the same with all other laws of nature and physical processes we see today - in geology, physics, and biology - everything could have been different in the past. You don't know, because you weren't there. The past can't be reproduced in the lab, so it's unknowable by the tools of science. How different was everything back then? As different as necessary, whenever necessary, for as long as necessary, in order to have a universe in which Genesis is absolutely true in every detail."
Vastaava denialismi näkyy myös Intelligent Designissä. "Sensuous Curmudgeon" nostaa toisessa blogauksessaan esiin huvittavan tapauksen jossa ID -piirit tuomitsivat ilmastonmuutoksen kannattamisen "darwinismiksi". Ajatus on mielenkiintoinen koska evoluutiossa on kysymys perimästä ja lisääntymisestä ja adaotaatiosta, jota taas ilmastonmuutoksessa itsessään ei näy. Kyseessä onkin nimenomaan se, että "darwinismia" on kaikki se, joka kohdistuu tieteeseen joka on kreationistin silmissä historiaa.
1: Tämä vahvistus on pakko ottaa kokonaisena kolmen sanan listana, koska teknisesti myös eilinen on historiaa, mutta kreationistit eivät kuitenkaan ole historiaskeptisiä tässä kohden. Heille Galilein tutkimukset ovat silminnäkijähavaintoja. Historiaan ja kaikkeen todistamiseen suhtaudutaankin siten että kreationistit ottavat anekdootin havaitsemisen ytimeen. Kreationistien tieteenfilosofia onkin kauttaaltaan silminnäkijä-auktoriteetteihin luottamista ; Tieteessä on positivistinen konkreettisuusvaatimus joka korostaa verifiointia joka yhdistetään silminnäkijäkertomuksiin joiden luotettavuus verrataan kontekstoimalla lausunto Raamattuun. Vääräoppiset historialliset silminnäkijälausunnot ovat näin tulkittavissa pois, ne ovat Saatanan vaikutusta.
Kreationismin maailmankuvassa kaikki oli ennen eri tavalla, joten induktio ei yllä menneisyyteen. Kuitenkin tieteessä kaikki teoriat ovat induktioita, joten tosiasiassa tämänlainen este on hieman omituinen. Tiukka jako tieteen konkreettisiin ja historiallisiin tieteisiin on jotain joka kertoo että itse asiassa "naturalistit" ei riko mitään "perusoletettua ateismia" vastaan. Kysymys on nimenomaan induktioperiaatteesta eikä mistään maailmankuvallisesti lukkiutuneesta naturalismista ; Itse asiassa tämän voi tarkkasilmäinen huomata jopa aiemmin esillenostamastani Dembskin lausumasta. ID:n (kuten kaiken muunkin kreationismin) ytimessä on jotain jota voisi kutsua "epäinduktioksi".
1: Tämä asenne selittää sen, miksi Dembskin eliminatiivisessa filtterissä eliminoidaan sattuma ja lainomaisuus. Sattuma on toki helposti ymmärrettävissä saatanalliseksi koska evoluutio on kreationistien mielestä sattumaa ja että maailma syntyi "vain sattumalta". Evoluution eliminoiminen osuisi mielikuvissa kuitenkin tähän. Toki Dembski on voinut kriittisesti ajatella myös sitäkin että luonnonvalinta on lainomainen. Siksi hän eliminoi lainomaisuuden, jonka ytimessä on induktio, eritoten ns. peittävän lain malli. Historia vaatii induktion purkua, joten induktiovastaisuus on tältä osin kiinnostava yksityiskohta joka voi selittyä muullakin kuin luonnonvalinnan terävällä analyysillä. (Tällä ei tosin ole hirveästi merkitystä kuten Goldacrea lukeneet muistavat.)
2: Tämä induktiovastaisuus on sinällään erikoista koska Paleyn kelloseppäargumentti on analogia, joka taas on yhden luokan induktio. He käyttävät jostain syystä tätä kuitenkin menneisyyden tutkimiseen omissa teorioissaan. Ja ilman tätä induktiota esimerkiksi IC -konseptin tulkitseminen ja CSI:n liittäminen älykkääseen suunnittelijaan romahtaa argumenttitasolla. Tällä on siis hyvinkin luja merkitys teorian uskottavuudelle, toisin kuin tuolla 1 -kohdan huomiolla.
Sikälimikäli ID:n ja kreationismin välille voidaan rakentaa aktuaalista eroa, se lieneekin juuri siinä että tämä demarkaatiolinja on pysynyt paikallaan mutta asenne siihen on muuttunut. Klassinen kreationismi asetti tässä nimenomaan sitä mieltä että kun tiede ja Raamattu ovat konfliktissa, ihmisen epätäydellinen tiede häviää. Ja ID taas korostaa tässä kohden enemmän agnostisuutta. Eli heistä tämän rajan yli ei saa tietoa ja on maailmanuvallinen ratkaisu nojata Raamattuun. Tosin tätä rajaa lieventää huomattavasti se, että Ken Ham todellakin ajattelee asiat maailmankuvallisesti hänkin. Ja ID toisaalta on hyvin tiukka siinä että naturalismi on väärässä koska ID on heistä tieteellisesti todistettu asia joka ilmenee heille konkreettisesti esimerkiksi edellämainituissa IC -rakenteissa. Jos ei ota näiden designluonnetta tosissaan, on ID:n silmissä dogmaattinen "naturalisti".
Niille joita tieteenfilosofinen kieli ja sisältö hämää - kuten tämän aiheen ja kulman kannalta valitettavasti uskon olevan enemmän kuin silloin kun aihe on tunteisiin suhden neutraalimpi - haluan muistuttaa että tämän kirjoituksen teemana ei ole suoranaisesti osoittaa ID:tä vääräksi. (Tätä teen muualla, innolla ja aivan liikaa.) Sen sijaan se nostaa esiin sen, että ID -kannattajien väitteet demarkaatiokriteerin ongelmallisuudesta ja siitä että he välttävät sellaisia ovat itse asiassa paskapuhetta. Heillä on demarkaatiokriteeri historiallisen ja konkreettisen tieteen välissä. Historiallisella puolella on heistä tieteen ulkopuoli, johon vastaukset ovat pakosti maailmankuvallisia tai uskonnollisia. A/k/a tieteen ulkopuolella. Demarkaatio, jako tieteeseen ja sen hallinnan ulkopuolella olevaan on selvästi olemassa ja se on heillä tässä. Ja tätä he pitävät ehdottomana. Tämä on tieteenfilosofisesti aivan yhtä epäselvä kuin muutkin demarkaatiolinjat, joskin siinä on valtava heikkous siinä että se hylkää paljon teholtaan vahvaa induktiivista päättelyä tavalla jota useimmat tieteenfilosofit eivät ole oikeastaan ikinä missään ajassa hyväksyneet ; Jos tämän blogauksen kirjoittajalta kysytään, niin induktio on voimakas tieteenteon metodi ja siihen kannattaa hänestä luottaa enemmän kuin ihmisten kirjoihin joita vain väitetään Jumalan henkeyttämiksi ilman kyseisen väitteen todenperäisyyden varmistamista. Jos kirjoittajalta kysytään demarkaatiokriteeriä, se on varsin leppoisa. Sen voisi tiivistää kasaksi ohjeita joissa on Niiniluotomaisesti toistettavuutta, falsifioitavuutta ja joita koristellaan kenties "You can not make science by definitions." -tyylisillä lausumilla. Äärimmilleen sen voisi kuitenkin tiivistää seuraavaan nyrkkisääntöpariin. Mikäli vastaus jompaan kumpaan kysymyksistä on "ei", niin sitten sitä ollaan vaikeuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti