Koska mikään ei ole niin hauskaa kuin alkoholismi, ajattelin minäkin osallistua Suomalaiskansalliseen perinteeseen jonka seurauksena syntyy tarinoita juomisesta. Ennen kaikkea muiden kertomia tarinoita juomisesta, joihin itsellä ei tunnu olevan oikein osaa ja arpaa. Tarinoita joita esitetään sankaritarinoina, mutta joita on kuitenkin muotonsa puolesta mahdotonta erottaa raittiuskampanjoita vetävien hyysäävien kukkahattutätien kauhisteluista. Eletään kuin huomista ei olisi, koska huominen näyttää tältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti