(KKO, "Metro", 5. kesäkuuta 2011, sivu 13)
Ylläoleva reagointi on esimerkkinä melko yleisestä näkemyksestä. Siinä esitetään että ateismi tai sekularismi johtaisi vapaapäivien loppumiseen. Ajatus tuntuu tietysti hyvin omituiselta, sillä mitään loogista yhteyttä asioilla ei tunnu olevan. Se onkin pääasiassa "gotcha" -henkinen näpäytys jonka esittäjä ei mieti sitä onko ateismin/sekularismin kritiikissä järkeä koska vastustaminen on tärkeämpää kuin järkevyys ja asiallisuus. Tämänlaisella asenteella syntyy sitten ylläolevan kaltaisia omituisuuksia joiden järkiperäisyys on sellaista, että jos sattuu arvostamaan ihmistä, niin ihmiskuva murentuu. Ja jos tavoittelee rationaalista tai järkevää keskustelua, niin saattaa pettyä niin kovasti että saa hyperventilaatio -oireita joista tokenemiseen täytyy puhallella pussiin. Pahimmissa tiloissa suun edellä pidettävä paperipussi on peräti vaihdettava päähän vedettäväksi muovipussiksi.
KKO:n lausunto - joka on järkeyvydessään sellainen että mieleen herää väkisinkin huoli maamme synnytyssairaaloiden hupenemisesta ja niiden työn laadusta, sillä tämänlaiset lausunnot ovat todennäköinen seuraus siitä että syntymässä on ollut erityisen vakava happivaje - vetää yhtäläisyysmerkit sen väliin että kun uskonto mainitsee asian ja ottaa siihen kantaa, niin ilman tätä uskontoa kyseinen konsepti ei ole ollenkaan mahdollinen. Tässä ajatus vapaapäivistä muuttuu joksikin jota ei voi olla jos Jeesus ei sitä opeta. ; Idea on surkuhupaisa etenkin sen jälkeen kun muistaa että uskovaiset syyttävät ateismia melkoisen usein pinnallisuudesta, mukavuudenhalusta, itsekkyydestä ja laiskuudesta. Näihin konsepteihin joutilaat päivät sopivat kuin nyrkki tämänlaisia vapaapäivälausuntoja keksivien ja niitä levittävien silmään.
KKO:n vapaapäivälausunto onkin malliesimerkki ns. uskonnollistamisesta. Siinä mielipide johon voi olla kantoja eri kautta, muuttuu ikään kun uskonnon yksityisoikeudeksi vain siksi että uskonto sanoo siitä jotain. Eli muut näkökulmat eivät ole mahdollisia jos uskonto sanoo yhtään mitään siitä. Tässä ajatus on sellaienn että jos uskonto sanoo jotain, niin uskonnottomuus tarkoittaa tämän käänteisversiota. Tämä omituinen asenne näkyy esimerkiksi siinä että jos uskonto kieltää tappamisen niin uskovainen uskoo että ateisti sitten hyväksyy murhaamisen. (Ateistihan taas näkee että murhaaminen on yleisinhimillinen komento ja että uskovaiset yrittävät keinotekoisesti saada itselleen uskottavuutta ja eettistä painoarvoa sanomalla sen ääneen ja käskyksi..) Tällä logiikalla käy niin että ateisti ei syö lehmää mutta syö äyriäisiä koska kosherlaki sallii lehmän ja kieltää äyriäiset. ; Nämä rinnastukset ovatkin yleensä vain uskovaisten kontrolliyrityksiä. KKO:kin sanoo tässä ateistejen puolesta että mitä mieltä heidän tulee olla ollakseen ateisteja.
1: Jos minä sanon hänelle että ollakseen kristitty hänen täytyisi pukeutua niukkaan nahkaiseen ja mustaan sadomasokistipukuun aina kun käy ulkona. Sillä mitä kristityt itse sanovat ja heidän maailmankuvansa ja normistonsa sanoo tähän on irrelevanttia, koska KKO:kin voi lausua kaikenlaista. Olisi hauskaa nähdä noudattaako KKO tätä käskyä vain siksi että minä komennan ja väitän että näin on. Sanotaan että epäilen suuresti.
Lepopäivää voi miettiä esimerkiksi tuloksellisuuden kautta. Tosiasiassa esimerkiksi burn out ei ole taloudellisesti kannattavaa. Itse olen kuitenkin individualistisempi ja esitän että vapaapäiviä kannattaa miettiä nimenomaan jonain jossa laiskuus voittaa ahneuden.
Tämän näkökulman esilletuominen nostaa esille uuden ongelman. Se nimittäin näyttää miten totaalisti kirkkoa ei todellakaan ole erotettu valtiosta. Uskonto määrittää todellakin vahvasti sen, miten teet töitä. Kun nimittäin otetaan esille kauppojen sunnuntaiaukiolot, koko kiista voidaankin nähdä jonain jossa ihmiset - joista monet ovat olleet ateisteja - ovat nimenomaan yrittäneet vastata KKO:n haasteeseen ja tehdä juuri kuten hän on näpäytellen kehottanut. Mutta välittömästi kun haasteeseen yrittää vastata, alkavat Päivi Räsänen ja todennäköisesti KKO itsekin itkemään siitä miten lepopäivä on Pyhä.
Itse olenkin itse asiassa tehnyt nimenomaan pyhäpäivinä ja sunnuntaina mielelläni töitä. Syy on tietysti se, että kun kysyntää ja tarvetta viikonlopputöille on mutta samalla moni uskovainen pitää sunnuntaita pyhänä, voi päivästä vaatia parempaa palkkaa. Kun tarjonta on pientä, on mahdollista kilpailuttaa. (Uskovainen ei tajua että viikonloppu on mielivaltainen eikä siksi osaa käyttää systeemiä hyväkseen. Toisin kuin.) Pyhäpäivien kohdalla on kuitenkin jonkin verran rajoitteita ja kaikkina päivinä ei voi tehdä töitä ollenkaan koska ne ovat jotain "yleisiä vapaapäiviä" jolloin kaikki on kiinni. Näiden päivien ainut järkevä funktio on se, että esimerkiksi perheet voivat synkronoidusti kaikki kohdata toisensa kun päivä on kaikilla vapaa. Mutta koska en tapaa perhettä - tai oikein ihmisiäkään - niin tälle synkronoinnille ei ole kovin paljoa tarvetta. Siksi minunkaltaisille pyhäpäivät ovat pakkovapaita joilla uskonto näyttää muskeleitaan että "voidaan pakottaa muka kirkosta irrallaan oleva valtiokin pomppaamaan ja makaamaan ja menemään pauselle pelkästä komennostamme." Uskonnonvapaus ei merkitse kun vapaaksi pakotetaan juuri kristittyjen päivä. Jos itse preferoisi vaikkapa tiistaita ja keskiviikkoa, niin ei onnistu kovin helposti.
Moni toki puolustaa 5/2 -rytmiämme sillä, että se tuo elämäämme rytmiä. Tämä on argumenttina omituinen hyvinkin moneen suuntaan. Sillä jos ihmisen elämässä ei luonnostaan ole rytmiä, ei rytmityksellä ole mitään itseisarvoa. Täysin auki jää tällöin se, että miksi ihmisen elämä olisi olennaisesti parempaa rytmillä kuin ilman. Ja jos ihmisen elämässä on luonnostaan rytmiä, ei tarvita mitään pelleä lainsäädäntöä pakottamaan elämäämme rytmiä koska ilman kontrollia ihmiset noudattavat joka tapauksessa rytmiä. Omaa sisäistä rytmiään.
Tässä oikeastaan onkin se ongelma. Sillä ihmisillä on rytmi. Unentarve ja unirytmi jotka ovat biologisia ominaisuuksia, jotain jota mikään uskonto maailmankuvana ei rakenna eikä voi myöskään poisottaa. Ja nämä sisäiset rytmit eivät ole kaikille ihmisille samoja. Esimerkiksi unentarve (sekä tunneissa että yhtenäisyydessä) riippuu kovasti yksilöstä ja iästä. ; Esimerkiksi itselleni kahden päivän vapaaputki on "suunnilleen se huonoin mahdollinen" ; Olen kokeillut erilaisia ratkaisuja2 ja itselleni parhaiten sopisi 8/3 -tyylinen meno. Eli tekisin 8 päivää töitä ja pitäisin kolme vapaapäivää peräkkäin. Tämä tahti ei sotkisi unirytmiäni. 5/2 -rytmi tekee kohdallani sen, että luontainen unirytmini siirtyy 1 tunnin kuukaudessa. Tämän vuoksi joudun tappelemaan erikseen unirytmini korjailukikkailuita. 8/3 -järjestelmässä kaikki sujuisi sen sijaan kuin itsestään. ; 7/2 -rytmi kenties sopii useille, mutta yhteiskunnassa on aina muitakin kuin keskimittaiset keski-ikäiset oikeakätiset eivammaiset. On vain niin että jostain syystä (~lue uskonnonvapauden toteutumattomuus ja uskonnollisesti oikeutetun piilokontrollin vuoksi) juudeokristillinen sisäsiittoisen heimon3 tarpeisiinsa määrittelemä työ-vapaa -vuorottelurytmi ajalta ennen kelloja on asetettu normiksi jonka parissa olisi pakko viettää aikaa vaikka olisi jotain ihan muuta maailmankuvaa.
Sama asia pahentuu kun huomataan että eri työt ovat hyvin eri tavoilla kuormittavia. Esimerkiksi kun työskentelin bingossa, työ oli sen luonteista että kykenin vaivattomasti tekemään joka päivä töitä. Itse asiassa tuohon aikaan viikkorytmin ajatuskin oli melko tarpeeton. Nykyistä työtäni en voisi tehdä juurikaan nykyistä enempää koska se kuormittaa hyvin eri tavalla. Se, että kaikki ammatit talonrakentajista kauppiaisiin pakotetaan samaan viikkorytmiin on sekin hyvin omituista. Tämänkaltaisiakaan ongelmia eivät rautakautiset paimentolaisjuutalaiset varmasti joutuneet miettimään tai kohtaamaan, joten on suorastaan kornia että tämänlaisten heimojen työ-vapaaratkaisut kaupitellaan sellaisenaan hyvin erilaiseen kulttuuriin - kaupataan peräti ehdottomana Jumalan sanana jota ateistitkin pakotetaan seuraamaan.
Näin ollen olen KKO:n linjoilla sen verran että sanoisin että vapaapäivät muuttaisivat sekulaarissa maailmassa luonnettaan. Kysymys on siitä että vapaa-ajanmäärä mahdollistaisi yksilöllisemmät työrytmit (itse tekisin luonnostani töitä hieman enemmän kuin moni muu. 2.6 työpäivää vapaata kohden kun vallitseva on 2.5 työpäivää vapaata kohden) ja tätä kautta ei enää olisi mitään synkronoitua sunnuntaita joka olisi kaikilla vapaana. Myös lomia voisi pitää joustavammin. Kun nyt vapaata pidettäisiin jouluna ja juhannuksena (uskonnnollistaustaiset juhlat) voisi esimerkiksi kaltaiseni läpimaallistunut sekularistu (joskaan ei ateisti) nauttia vaikkapa lomasta joka olisi pidetty uuden "Assassins Creed" -pelin ilmestymispäivän jälkeen. Koska siinä välissä sitä vapaata "kaipaa" kun taas esimerkiksi juhannuksenaikaan ei.
1 Ennen kaksoispisteitä on nimimerkki johon reagoidaan. kirj. huom.
2 Testailu on ollut hyvin vaikeaa koska rytmiin pakotetaan. Mutta koska minulla on ollut myös pakotettuja yli kahden viikon mittaisia lomia jotka ovat minulle äärimmäisen epäsopivia, ei minulla ole ollut niiden aikana muuta tekemistä kuin degeneroitua, masturboida ja pelleillä unirytmillä. Asiaa auttaa tietysti se, että teen tällä hetkellä sellaista poikkeuksellista työtä jossa viikkorytmi ja vuorokausirytmi ovat irrelevantisoituneet. Datankäsittelyssä painaa lähinnä työtunti ja urakan valmistaminen.
3 Tämä sisäsiittoisuus on fakta, juutalaiset ovat naineet hyvin tarkasti ja sisäpiiritietoisesti keskenään Raamatullisiin aikoihin. Heimo oli sisäisesti koherentti ja ihmiset avioitui keskenään. Juutalaisiin voidaan liittää esimerkiksi muutamien kreationistien rummuttelema erityinen "nollaveriryhmä" joka kertoo juurikin tästä. Sisäsiittoisuus on mainittava koska sellainen vähentää variaatiota joka taas voi ihan oikeasti olla relevanttia esimerkiksi vuorokausirytmivariaatiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti