Ariely näyttää seksuaalietiikkaan liittyvän testin, jossa vertailtiin ihmisten halukkuuksia ja toimintaa. Ero oli seksuaalisessa kiihottuneisuudessa. Havaittiin että jos kiihotustilaa ei ollut, ihmiset olettivat käyttäytyvänsä siveästi. Himon hetkellä tilanne oli sitten aivan totaalisen toinen. ; Tämä muistuttaa siitä, että vaikka siveys tietysti onkin kaunista, pelkkää seksuaaliseen pidättäytymiseen liittyvät ideat eivät ole koskaan toimineet ; Vanhaan aikaan kun ei ollut ehkäisyä, ihmiset laitettiin sitten "vapaaehtoisella pakolla avioon" jotta jälkikasvua ei kutsuttaisi äpäräksi ja maine menisi. Epäonnistumisia siis tapahtui ja ne kätkettiin ohjaavilla normeilla jotka eivät olleet "ennaltaehkäiseviä" vaan "jälkikäteen rankaisevia." Tilanne oli näin koska ehdotettu siveysvaatimus ei ollut se mikä toteutui käytännössä. - Ja jopa nykyisessä koulun seksuaalikasvatuksessa onkin tätä kautta järkevä asenne se joka usein tuntuu olevan. Eli tekstitasolla varoitetaan seksistä, selitetään seksitaudeista ja sanotaan miltei että "ette sitten koskaan tee tätä vaarallista, limaista ja riskaabelia toimintaa - luvatkaa". Mutta heti perään sanotaan että "tässä olisi sitten ilmaisia kumeja jakoon." Koska se on se, mitä tapahtuu.
Arielyn opetus näyttää miksi ihmiset käyttäytyvät usein tavalla joka muistuttaa kaksoisstandardisuutta ja tekopyhyyttä, jopa petollisuutta. Ja vaikka joku pitää optimismina sitä että ihminen olisi ominaisuuksiltaan hieno, pidän kuitenkin optimismina sitä että tämä kaikki on meille hyvin tyypillistä mutta emme vain arvosta tätä piirrettämme ja taipumustamme. Osaamme siis hävetä. Ja usein häpeä ja anteeksipyyntö ei peräti johda toiminnanmuutokseen ja kasvamiseen ihmisenä. Päin vastoin, teemme usein itsellemme tyypillisiä virheitä toistuvasti, aina ja aina ja aina. Tuntuu kuin sisällämme olisi Jekyll ja Hyde. Osa toki selittää että hairahdus ei ole ihminen vaan jotenkin vähennetysti syyntekainen. Että humala poistaa estot ja siksi ei olisi vastuullinen. Ja toisaalta osa selittää että "spontaani minä" kertoo ihmisestä kaiken koska estojen poisto kertoo sen, minkälainen ihminen oikeasti on. (Se, kumman kulman valitsee "aidoksi ihmiseksi" vaikuttaa taatusti siihen muotoutuuko ihmisestä optimisti vai pessimisti.) Tämä on kuitenkin aika irrelevanttia jos aiheena on syyllisyyden ja tuomitsemisen tai pälkähästä pääsemisen sijasta toiminnanohjaus. Selittelyt eivät tässä kulmassa auta.
Siksi onkin hyvä huomata että näihin "Jekyll-Hyde -dilemmoihin" on kuitenkin olemassa ratkaisuja. David Eagleman kirjoittaa "Incognito" -kirjassaan tempuista joita kutsutaan Odysseus -sopimuksiksi. Ne ovat tilanteita joissa ihminen tervejärkisenä tiedostaa että jossain tilanteessa hän toimisi typerästi. Ja hän ei suinkaan oleta että hän järkeilyllä ja valmistautumisella onnistuisi välttämään tämän toiminnan. Vaan hän yrittää estää mahdollisuuden tähän toimintaan. Kirja käyttää Odysseus -sopimuksen nimeä juuri siksi että Odysseus halusi kuulla seireenien laulua. Hän tiesi kuitenkin että hän ei voisi välttää seireenien laulun lumovoimaa tahdonvoimalla. Siksi hän sidotutti itsensä laivan mastoon ja tukki merimiesten korvat ja kielsi heitä irrottamasta häntä ennen kuin oltiin turvallisilla vesillä. Odysseus siis tiedosti että hänen sisällään oli monenlaisia mieliä - tavallaan aivan erilaisia persoonia. Eikä hän olettanut että tämä "seireeninhimoinen persoona" osaisi jotenkin käyttää "normaali -Odysseuksen" varovaisuutta.
Odysseuksen tilannekin oli aiheeseen sopivasti tietysti seksuaaliseksi tulkittava. Odysseus kahlitsi itsensä mastoon koska tiesi että hän halusi vaimonsa luo sen sijaan että hairahtuisi viekottelevien seireenien hekumalliseen lyhytaikaiseen kohtaamiseen. ; Myyttien ulkopuolella siveysmaailmaan on kuitenkin melko hankalaa laittaa jarruja. Sitä tietääkseni sovellettu joidenkin omituisten konstien kautta, esimerkiksi siveysvyön kohdalla. Se ei ollut kovin eettinen keino. Mutta toisaalta se taisi toimia päätavoitteessaan, siveyteen pakottamisessa.
Toisaalta myös avioliitto voidaan nähdä tämänlaiseksi. Siihen kun liittyy sosiaalinen aviosäädyn ilmaisu että ulkoinen merkki (sormus) joka toimii signaalina. Tämä on merkittävää koska usein avioliittoa on moitittu naurettavaksi vedoten "lyhytjänteiseen minään" ; Kun puolet eroaa, avioliitto nähdään jotenkin turhana tai ainakin "vähennettynä". Tässä ajatuksena on se, että naimisiin menevät rakastuneet ovat spontaaneja eivätkä ajattele pitkällä tähtäimellä. Kyynikko - joka on paitsi yleensä kusipää, myös asenteiltaan pettynyt romantikko - voi siksi huuahtaa että "Hähää, hölmöt! Illuusionne jota nyt kannatatte tulee todennäköisesti romahtamaan, elätte nyt hetken kestävässä valheessa! Face the Truth, sucker!"
Kuitenkin avioliiton arvo voidaan nähdä juuri pitkäjänteiseksi ajatukseksi. - Siis muutenkin kuin siinä muodossa että avioliitto voidaan nähdä vakuutuksena jossa puolison kuolema tai muu onnettomuus hoitaa asiat kuoleman jälkeen. - Se toki tehdään hetken huumassa, mutta tässä ajatuksena voi olla se, että tietää että nykyhuuman minä tietää pitkäjänteisen parhaan. Ja että houkutuksia tehdä toisin on maailmassa. Näin ollen avioliittositoumus ulkoisine ja sosiaaisine merkkeineen on arvokkaita juuri sen vuoksi, että iso osa avioituneitsa eroaa. Voidaan jopa sanoa että ihmiset avioliittoon astuessaan tunustavat viekotusten ja vaikeuksien olemassaolon ja ilmoittavat haluavansa vastustaa niitä. - Toki moni mies tietääkseni kiertää tätä kahletta laittamalla baariin mennessään sormuksen taskuunsa, mikä kertoo että kahle ei toimi niin tehokkasti kuin voisi toivoa. Mutta se on sentään sormessa pitkän aikaa heilläkin näiden baarien ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti