Tiirailua (tiira-iloa) ; eli tuonen lintu, manian lintu

Helsinki on siitä hyvä kaupunki, että siellä on helppoa seurata erilaisia merellisiä lintuja. Se on kaupunki, jossa työmatkallakin ehtii muutaman minuutin viiveellä tarkastella erilaisia lintuja. Esimerkiksi joutsenia. (Yllä videolla jonka kuvasin itse. Näin se teknologia valloittaa itse kunkin elämän.)

Joutsenia katsellessa ei ole vaikeaa huomata miksi niitä on pidetty merkittävinä. Sibelius oli vaikuttunut niistä. Ja muinaiskulttuurissa nimenomaan joutseneen liitettyyn paljon näkemyksiä. Lemminkäinen ja tuonelan joutsen ovat päätyneet "Kalevalaan" asti. Muista linnuista symboleiksi on päässyt, paitsi varis joka tiemmä laulaa äänellään, niin myös rauhan kyyhkynen.

Toisaalta maassamme on paljon muitakin lintuja joita Helsingissä voi ohimennessään nähdä. Ja jostain syystä niistä ei ole tehty symbolia. Esimerkiksi silkkiuikku. Sille ei ole symbolia vaikka tosiasiassa jos joskus on joskus ankea päivä, voi tuijottaa silkkiuikkua. Niin maanisesti touhottavat että joko tarttuu ja tulee itselle parempi mieli. Tai ei jolloin voi ylenkatsoa josta tavallaan tulee myös parempi mieli. Silkkiuikut ovatkin vähän kuin lintujen oravia.

Toisaalta suomen kansa on ylen synkeää joten suisidaaliselle kansallemme voisi olla rakentavaa ottaa tuonen linnuksi juurikin silkkiuikku. Siinä tuotaisiin innostusta ja iloa. Joutsen on kuoleman symbolina jokin joka toki tuo rauhallisuudessaan arvokkuutta. Mutta se on myös suuri, jäyhä ja jäykkä olento. Joka sitten satunnaisina aikoina painaa päänsä veteen ja näyttää takapuolta. Silkkiuikku taas olisi hienompi tuonpuoleisen kuvaaja sillä se on kokosukeltaja, joka katoaa ikään kuin pinnan alle toiseen maailmaan yllättäen ja kokonaan. Lisäksi touhukas manian lintu tartuttaisi hienoa elämänasennetta.