Evoluutio, evolutionismi ja etiikka

Evoluution ja etiikan välille vedetään mielellään hyvinkin monenlaisia suhteita. Osa kiistää evoluution ja etiikan välisen yhteyden. Osa taas korostaa syvästi niiden yhteyttä. Kreationismissa perussävynä on hyvin usein se, että ns. "evoluutioon uskominen" johtaa nihilismiin jossa mitään moraalista hyvää tai pahaa ei ole. (Ja tämän kanssa sisäisesti ristiriitaisesti se johtaisi myös siihen että "might make it right" ja eugeniikka olisivat se eettinen malli johon evoluutio velvoittaisi.) koska ihminen on merkityksetön jos ei ole osana jotain itseään suurempaa. Toisaalta esimerkiksi Eero Junkkaala on "Alussa loi Jumala" -kirjassa että on tehtävä ero evoluutioteorian ja evolutionismin välillä, koska hänestä evoluutioteoria on biologiaa ja evolutionismi on filosofiaa. Hyvin lähellä tätä on sitten ideologialtaan marksismiin kallellaan ollut Stephen Jay Gould joka korosti NoMa -periaatetta jossa uskonto ja tiede vastaavat keskenään aivan eri kysymyksiin.

Nämä yllämainitut ovat kaikki jossain määrin nimenomaan teologisia lähestymistapoja. Mielestäni myös tavallaan hyvä huomata että teologiasta poikkeavaakin evoluution ja ideologian välistä erottelua on tehty ; Monesti evoluutioteorian kannattaminen liitetään mielikuvissa sosiaalidarwinismiin. Ja tällöin ei tarvitse olla mikään "kreationismiin kallellaan oleva" Tapio Puolimatka. Moite evolutionismista, jopa se häijyin ja sydämettömin sellainen, onkin usein nimenomaan "eiteistisin korostuksin" kulkevien humanistejen tekemää. Moitteen pääsyy on tällöin se, että he näkevät kaikessa hieman liikaakin ns. geneettistä determinismiä. Jos geneettinen determinismi olisi totta, se olisi vakava uhka heidän tietyille eksistentialistisille käsityksilleen ja veisi pohjan tätä kautta ideologialta ja siihen liittyvältä politisoinnilta.

Itse olen toki tähän liittyen suhteellisen maltillinen.

Omaa malliani luultavasti lähimpänä on Mats Björklund, joka kirjassaan "Evoluutiobiologia" esittää, että (1) jos genetiikan luonnollisuuden ja sen että ihmisiä voi jalostaa näkee tarkoittavan samaa kuin oikeuden eugeniikkaan, niin tekee ns. naturalistisen virhepäätelmän. (2) Eugeniikkaprojektit toteutettiin aikanaan menetelmillä jotka eivät ole edes tämän naturalistisen virhepäätelmän jälkeen toimivia ja (3) vaikka evoluuutiomekanismeista voi tehdä ismin, niin siitä huolimatta natuarlistisen virhepäätelmän välttämisen jälkeen evoluutiota on mahdollista tutkia empiirisesti ja silloin evoluutioteoria ei ole mikään ismi jossa voisi olla mitään dogmia koska luonnontieteissä falsifioituvuus pakottaa kaikki väitteet joksikin jonka todistusaineisto voisi kaataa.

Tämä johtaa siihen, että löydän yllättävän hengenheimolaisen. Nimittäin uusateisti Richard Dawkinsin. Sillä siinä missä Sam Harris edustaa objektiivista moraalia, jossa humen giljotiini on filosofinen hirvitys jonka kritisoiminen on niin tärkeää että valtaosa "Moraalinen maisema" teoksesta on omistettu tälle aiheelle. Dawkins ajaa aivan toisenlaisia arvoja. Hän on esimerkiksi sanonut
* "Q&A" -nimisessä talk showssa (8-3-2010) seuraavaa : "The absolute morality that the religious person might profess would include what, stoning people for adultery, death for apostasy, punishment for breaking the Sabbath; these are all things which are religiously based absolute moralities. I don’t think I want an absolute morality. I think I want a morality that is thought-out, reasoned, argued, discussed-based upon, almost say-intelligent design. Can we not design our society which has the sort of morality, the sort of society we want to live in?"
* BBC:n "Have youre say" -ohjelmassa (joulukuu 2007) "I'm not one of those who wants to stop Christian traditions. This is historically a Christian country. I'm a cultural Christian the same way as many of my friends call themselves cultural Jews or cultural Muslims. So, yes, I love singing carols along with everybody else. I'm not one of those who wants to purge our society of our Christian history."
* Ja ennen kaikkea hänen tekstinsä "Lying for Jesus" pitää sisällään korostuksen "there are two reasons why we need to take Darwinian natural selection seriously. Firstly, it is the most important element in the explanation for our own existence and that of all life. Secondly, natural selection is a good object lesson in how NOT to organize a society. As I have often said before, as a scientist I am a passionate Darwinian. But as a citizen and a human being, I want to construct a society which is about as un-Darwinian as we can make it. I approve of looking after the poor (very un-Darwinian). I approve of universal medical care (very un-Darwinian)."

Jostain syystä tätä ei muisteta. Ilmeisesti Dawkinsin ajatteluun ei ole tutustuttu syvästi, ja kenties ainut lähde koko Dawkinstietoisuudelle on se, että on luettu yksipuolisesti vain toisen puolen argumentteja aiheesta. Eli käytännössä kaikki tieto uusateismista on saatu - sen sijaan että oltaisiin luettu monien eri uusateistejen teoksia - tankkaamalla Alister McGrathin "Dawkins delusion" -kirja. Ja unohdettu että asiantuntija on asiantuntija vain omalla alallaan. Ja McGrath ei ole edes "entinen uusateisti" vaan jonkin muun mallinen "entinen ateisti" (jos sitäkään). Ja teologi ei ole asiantuntija ateismissa. (Heidän koulutuksensa näyttää rehellisesti sanoen antavan heille yhtä hyvät eväät kuin putkimiehen koulutus.)

Peruskantani on, että kun humen giljotiini ja avoimen kysymyksen argumentti ja vastaavat ovat varsin vahvoja eettisiä argumentteja, tästä voidaan päätellä että sellaista moraalia jonka ihminen voisi vain tietää on varsin kyseenalainen.

"Olen käsittänyt", että filosofiassa on yleisesti hyväksytty näkemys, että universaalia moraalia ei ole. Tällöin sellaiset premissit joissa vain oletetaan objektiivisen moraalin olemassaolo ovat suoraan epäuskottavia ja niiden varaan rakennetut argumentit ovat suoraan sanoen tyhjiä ; Ihmisillä on sen sijaan tunteita ja tavoitteita. Ja jos uskot että esimerkiksi yhteistyö, altruismi tai lasten autatminen ovat eettistä (perusoletus) niin siinä tapauksessa evoluutio selittää ne esimerkiksi niiden periaatteiden kautta joita Matt Ridley kertoo "Jalouden alkuperässä". Evoluutio siis kertoo miksi meillä on näitä piirteitä. Ne eivät kuitenkaan muutu suoralta kädeltä hyväksi etiikaksi vain siksi että evoluutio on totta, ja luonnollista, ja on tuottanut näitä piirteitä.;
1: Tässä voisin viitata Aumannin näkemykseen. Hänen kantansa objektiiviseen moraaliin, erimielisyyksiin moraalinäkemyksistä, ja ylimielisyyteen, on se että jos kaksi ihmistä ovat eri mieltä etiikasta, niin se johtuu joko (1) siitä, että nämä ihmiset eivät seuraa samaa logiikkajärjestelmää tai siitä, että (2) heidän lähtöoletuksensa ovat erilaiset. Tällöin erimielisyys voi esimerkiksi johtua siitä että ajatus objektiivisista moraaliarvoista johtaa vain riitelyyn, koska meillä ei ole mitään keinoa todistaa objektiivisten moraaliarvojen olemassaoloa oikeaksi tai vääräksi. Kenties objektiivinen moraali todella on olemassa, kenties ei. Mutta episteemisesti ihmisillä ei ole selvää keinoa havaita tätä. Ja näin koko keskustelu objektiivisesta moraalista on pahempaa kuin väärin. Se on tyhjää oman mielipiteen paasaamista. (Se on siis joko viihdettä, terapiaa tai erimielisten kiusaamista - ei viisautta.)
2: Toki tässä voidaan tutkia seuraussuhteita ja saada selville millaiset käyttäytymissäännöt aiheuttavat lyhyessä ja/tai pitkässä juoksussa ihmislajin yksilöille ryhmänä vähiten stressiä ja ymmärtää sellaiset käyttäytymissäännöt moraalina. Ja samoin miettiä millä ratkaisuilla yhteiskunta pysyisi mahdollisimman kauan pystyssä. Mutta koska kyse on parhaimmillaankin keskiarvosta, evolutiivisesti muuttuvista lajikohtaisista mieltymyksistämme, eikä kaikki säännöt ole kaikkien yksilöiden streessitasolla välttämättä aina myönteisiä, ajatus että jonkinlaiset käyttäytymissäännöt olisivat esitettävissä objektiivisina, on vähintäänkin naivi. Pitäisi siirtyä paremminkin puhumaan demokraattisesta moraalista tai lajityypillisestä käytöksestä.

Mutta koska muut eivät ole yhtä maltillisia kuin minä, leikkikää mukana kun unohdan omat periaatteeni.

Ehkä syynä on se, että monissa humanistisissa suuntauksissa joissa eksistentialismi nousee kuvioihin on korostettu sitä että kaikki tieto on ideologista. Tässä on usein kaksi elementtiä. (1) Joko informaatiolla on todellista merkitystä vasta, kun on valinnut puolensa tai ylipäätään sijoittuu tai tulee sijoitetuksi johonkin suhteeseen tämän informaation suhteen. (2) Tai objektiivisuus on harhaa ja jos korostaa objektiivisuutta jossain asiassa, joutuu jonkun toisen edustaman ‘totuuden orjaksi’. Informaatiota itsessään ei ole olemassakaan.

Tämä parivaljakko on siitä hyvä muistaa, että niiden filosofiassa ei tavallaan voida vetää toisaalta myöskään kovin jyrkkää eroa. Tämä johtaa siihen että Junkkaalan tapa jaotella ei ole oikein toimiva ; Kaikki tieto "informaatio" on eettistä ja ideologista. Samassa syssyssä menee tietenkin myös Gouldin NoMa -periaate. Jäljelle jää tavallaan, ainoana sallittuna tienä, Sam Harrisin viitoittama tie. (Eugeniikka ei yhäkään toimi, koska Björklund.) Tässä tiessä tosin katoaa suuri osa kaikesta kritiikistä. Koska kaikki on ideologiaa. Ei se, että jokin paljastuu ideologiseksi tai maailmankuvalliseksi tarkoita tämän jälkeen enään mitään. Se ei ole kritiikkiä, vaan seuraus alkupremisseistä. (Rehellisesti sanoen näitä ihmisiä vaivaa se, että "kun ainut työkalu mikä heillä on on vasara, niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.")

Tällä tiellä joku (en minä) voisikin pitää humen giljotiinia ja muita vastaavia unohdettavina asioina. Ja siirtyä vahvasti vaikka sille suuntaukselle jossa lähtökohdiksi otettaisiin vaikka se mitä Matt Ridley kirjoitti "jalouden alkuperä" -teoksessa. Eli miten peliteoria selittää sukulaisten ja jopa eri lajien välistä yhteistyötä. Eli missä aggression lisäksi selitetään myös yhteistyö ja avuliaisuus. Ja josta sitten vetelee päätelmiä oikeasta ja väärästä. Ja korostaa että tämä on eettinen näkemys jossa moraalikatoa ei nimenomaan tapahdu.

Silloin kiinnostusta saattaa löytyä jopa Aku Vesalan ja Jonathan Jongin tuoreelle julkaisulle. Tämä on filosofiaa, evolutionismia, mutta sisäisesti vähintään yhtä koherenttia kuin teistien vastaava. He korostavat että EDA (Evolutionary debunking argument) -argumentit - eli argumentit joissa evoluutio on teismiä vastaan eikä pelkästään kreationismia vastaan - ja he hakevat siihen reittiä jossa nimenomaan ei sortuisi geneettiseen virhepäätelmään. "Evolutionary debunking arguments (EDAs) against religious beliefs move from the claim that religious beliefs are caused by off-track processes to the conclusion that said religious beliefs are unjustified and/or false. Prima facie, EDAs commit the genetic fallacy, unduly conflating the context of discovery and the context of justification. In this paper, we first consider whether EDAs necessarily commit the genetic fallacy, and if not, whether modified EDAs (e.g., those that posit falsehood-tracking or perniciously deceptive belief-forming mechanisms) provide successful arguments against theism. Then, we critically evaluate more recent attempts to argue that a more promiscuous evolutionary scepticism renders religious belief unjustified because, unlike commonsense and scientific beliefs, religious beliefs have no way out of such scepticism."

Tällä tiellä tulee outoja vastaan 1 ; Ironiaa Plantingalle.

Alvin Plantinga on korostanut EAAN -argumentissaan, että evoluutio, jos olisi totta, johtaisi siihen että ihminen ei voisi luottaa luonnontieteisiin. Mutta Plantingaan on vaikeaa suhtautua muuten kuin ironialla. Sillä hän viittaa usein ja toistuvasti ja vahvasti Roderick Chisholmiin kritisoidessaan epistemologista metodismia. Plantingalle on tärkeää että hän saa Chisholmin viittaaman ikuisen regression tietoon. Plantinga lainaakin "Reason and Belief in God":issa (s. 76) että tässä "We must assemble examples of beliefs and conditions such that the former are obviously properly basic in the latter, and examples of beliefs and conditions such that the former are obviously not properly basic in the latter. We must then frame hypotheses as to the necessary and sufficient conditions of proper basicality and test these hypotheses by reference to those examples." Plantinga menee kuitenkin vikaan tavalla jonka ratkaisu on Chisholmin itsensä tiedostama. Plantinga tekee tämän ohittamisen selvästi sen vuoksi, että hän saisi teismille mahdollisimman suosiolliset kriteerit siihen minkälainen hyvä perususkomus on. Chisholmin lähestymistavassa varoitetaan juuri tästä. "The Problem of the Criterion" -teoksessa - joka on juuri se teos johon Plantinga viittaa perustanaan - Chisholm korostaa, että "We are all acquainted with people who think they know a lot more than in fact they do know. I’m thinking of fanatics, bigots, mystics, and various types of dogmatists." ja kiistää perususkomuksiksi ottamisen koska siitä nyt seuraa se, että vakaumus laitetaan premisseihin perususkomuksena, ja tämän jälkeen tie on auki mille tahansa. Tieto lakkaa luonnollisesti täysin olemasta. Ja Chisholm ei tietysti halua tätä.

Lisäironiaa voi kaivaa sitten siitä että yhdistettynä tämänlaiseen ajatukseen luonnollisesta objektiivisesta moraalista voi johtaa ihmeellisyyksiin. Nimittäin kun Plantinga oikeuttaa warrantin, perimmiltään sen että voimme luottaa luonnontieteisiin - ja jumala-aistin kautta myös Jumalaan ja tätä myötä objektiiviseen moraaliinkin - niin voimme tällä aistilla saada luonnontieteellisen tiedon evoluutiosta. Ja jos tämä pitää paikkaansa, niin warrantin antava Jumala voi näyttää epätodennäköiseltä. Jolloin tiedämme vain kaksi asiaa. Sen, että emme tiedä luonnontieteistä mitään. Ja sen että Jumalaa ei todennäköisesti olisi. Tieto warrantin kaatumisesta kaataa ainakin Plantingan arvostaman kristillisen uskon. Joskaan ei toki niitä teismin muotoja joissa on keljuja kusettajajumalia.

Tällä tiellä tulee outoja vastaan 2: Ironiaa Craigille

Ja toisaalta ironisuutta tulee myös William Lane Craigin suuntaan. Joka on merkittävää koska hänen lähtökohtansa ovat kuitenkin melko erilaiset kuin Plantingalla. ; Siinä missä Plantinga korostaa että Jumala antaa objektiivisuuden myös moraaliin, on Craigin kanta se että moraalin objektiivisuus todistaa Jumalan. Craig korostaa että (P1) Jos jumala ei ole olemassa, objektiivisia moraalisia arvoja ja velvoitteita ei ole. ja (P2) Objektiivisia moraalisia arvoja ja velvoitteita on olemassa. (J) Siispä: jumala on olemassa. Tällöin on ajatus että olisi moraalisesti pysyviä arvoja, kuten vaimon tai lapsen tappaminen, josta voitaisiin päätellä Jumala; Tämän ongelma on:
1: Metaeettisesti se, että moraali ilman soveltamista ja määrittelyä on tyhjää. Ja objektiivisessa teistisessä moraalissa moraali kuitenkin käytännössä relativistuu koska ihmiset valitsevat uskontonsa ja sen mikä Jumala sanoo mitäkin. Moraali voi tässä murentua, kun esimerkiksi on nähty että lapsen murhaaminen Baalille onkin hyvä asia.
2: Argumentti on rakennettu sen varaan, että implikaatiosta seuraisi ekvivalenssi. Kuitenkin siitä, että "kaikki poikamiehet ovat miehiä" (implikaatio) ei voida päätellä että "kaikki miehet ovat poikamiehiä" (ekvivalenssi).
3: Ateismi ei rajaa useita objektiivisenkaan moraalin muotoja. Sam Harris jne. ovat perusoletustensa kanssa sisäisesti koherentteja. Mutta toki W.L.C.n tapa lähestyä asiaa on sellainen että objektiivinen moraali on määritelty siten että nämä objektiivisen moraalin mallit eivät olisi Craigin vaatimusten mukaan "oikealla tavalla objektiivista moraalia". Mutta tällöin on helppoa uskoa että on kestävä ja eirelativistinen moraali mutta ei objektiivista moraalia. Joten Jumalatodistuksesta on helppoa olla erimielinen ja tilanteesta riippuen hylkäät joko premissin 1 tai premissin 2. Samalla on selvää että evolutionisti voisi olla aina sitä mieltä että murha on aina väärin. (Koska heillä olisi pysyviä moraaleja jotka eivät ole heidän logiikassaan mielipidekysymyksiä.) Nihilismiä ei siis seuraa. Ja Craigin vaatimus siitä että ateistit olisivat arvotyhjiössä ja että ateistit eivät voi aina tuomita jotain moraalilausumia ovat yhteensopivia jos ja vain jos objektiivisen moraalin määritelmää vaihdetaan lennosta.

Loppuyhteenveto

Ilkka Pyysiäinen on korostanut että "On valtakysymys, kuka päättää, mikä on aidosti esimerkiksi islamia tai kristinuskoa" Se kertoo siitä että uskonnot - ja niiden lisäksi uskonnolliset lausunnot - ovat ideologisia. Tämä on hyvin omituinen pointti nostaa esiin kun olen pääaiheekseni valinnut evoluution. Mutta syy onkin siinä, että evoluutiota ja evolutionismia moititaan hyvin paljon.
1: Osa moittii sitä että evoluutio ja evolutionismi ovat toisistaan irrottamattomasti sama asia, että kaikessa havaintoainesten tulkinnassa on maailmankuvallisuutta, jolloin he jollain tavalla kiistävät objektiivisen luonnontieteen olemassaolon mahdollisuudenkin.
2: Ja osa moittii sitä että evoluutio pitää irrottaa evolutionismista, josta evoluutio on hyvää objektiivista tiedettä mutta evolutionismi on vain filosofiaa, yleensä peräti jotenkin halveksuttavaa filosofiaa. Jolloin on tietysti jokin ehdoton ratkaisu demarkaatio -ongelmaan jolla erotetaan tiede eitieteestä.

Kun nämä argumentit otetaan käsittelyyn, voidaan huomata että niiden takana on joko teologinen tai muutoin ideologinen tausta. Johon pätee niiden evoluutioon kohdistama kritiikki. (Joka yleensä nojaa vain siihen että "se on vain filosofia". Ja kun evoluutioteoriaa tämän jälkeen käsitellään filosofiana, voidaan huomata että se selviää omana irrallisena maailmankuvanaan aivan yhtä hyvin (eli huonosti) kuin ne vaihtoehtonsakin. Ja tällöin voidaankin huomata, että kenties sellaiset väitteet kuin "ateismi tai evolutionismi eivät voi vastata näihin kysymyksiin jotka eivät ole tieteen vaan uskon asia, ja uskonto sitten todella myös antaa vastauksen näihin kysymyksiin" on itse asiassa epätosi väite. Eli vaikka moraali on mysteeri, niin siitä huolimatta tämä on se tieto jonka todella kaivamme tästä kaikesta esille.