torstai 8. toukokuuta 2014

Pieni ajatus ; Väkisinhalaaminen ja vapaus jostakin

Ja heidän otsaansa
laitetaan pedon merkki.
Helsingin Sanomissa oli Kirsi Pihan kolumni halailusta. "Harvoin tulee ajatelleeksi, että ihminen itse asiassa ei voi sittenkään tulla toimeen loppuun asti vain hyvällä lapsuudenkokemuksella sylistä ja koskettamisesta. Että me itse asiassa sosiaalisina olentoina tarvitsemme fyysistä kosketusta silloinkin, kun se ei tunnu jostain syystä luontevalta. Pitäisi ehkä harrastaa enemmän väkisinhalaamista." Hyvää artikkelissa on tietysti se, että nykyään halaaminen ja muu koskettaminen on seksualisoitu. Eli jos vaikka halaa naapurin lapsia julkisesti, tästä saa hyvin nopeasti pervon leima. On luonnollisesti hyvä torjua tämänlaisia ennakkoluuloja ja antaa tilaa myös kosketuskulttuurille.

Huonoa artikkelissa on ... sitten kaikki muu. "Väkisinhalaaminen ei opeta, että vain sinä voit päättää omasta fyysisestä koskemattomuudestasi. Väkisinhalaamisen opetus on täysin päinvastainen. Sen viesti on, sinun suostumuksellasi ei ole väliä. Sitä paitsi väkisin annettu halaus voi olla esimerkiksi kosketusyliherkälle ihmiselle painajaisten aihe." Itse en siedä halailua tai muuta fyysistä koskettelua muuta kuin hyvin määrätyissä ja rajatuissa tilanteissa. ; Tietyt henkilöt saavat tehdä niin ja muut eivät. En ole tietääkseni koskaan sietänyt. On hyvin todennäköistä että tuntemattomalla spontaanihalaajallam, etenkin yllättävällä sellaisella, on jokin minun ruumiinosani impaktoimassa paikkoja jotka heistä eivät ole miellyttäviä. (Niin metsä vastaa kuin.)

Nähdäkseni tällä halaamisanalogialla on hyvä rinnastus uskonnonvapauteenkin. En kannata monokulttuuria jossa kaikki pitäisi "tutustuttaa" halaamiseen jota sitten kerrottaisiin olevan "kaikille ihmisille luontaista ja tärkeää syvän ihmisyyden vuoksi". Jossa aamunavauksissa olisi toistuvasti leikkitehtäviä joissa pitäisi koskettaa toista ihmistä komennosta. Ja jossa niitä laitettaisiin osallistuttaviksi tehtäviksi ennen kesälomaa.

En kannata monokulttuuria jossa jokaisella on vapaus halaamiseen, mutta ei vapautta päättää omasta ruumiillisesta koskemattomuudesta.

En toki kannata myöskään totaaalista halauskieltoa jossa kukaan ei saisi halata toista julkisella paikalla. (Eräs miespuoleinen ystäväni ovat jopa nylkyttänyt rivoeleisesti jalkaani vasten Helsingissä aivan julkisella paikalla jossa oli ympärillä paljon ihmisiä. Mutta tästä ei sen enempää. Minua tilanne ei kiusannut tosin.)

En siis kannata kumpaakaan monokulttuuria, en halaamisessa enkä monessa muussakaan asiassa.

Ei kommentteja: