σ

Luin huvittuneena lyhyen kirjan "Inhimillisen typeryyden peruslait". Sen kirjoittaja, Carlo Cipolla, luokittelee teoksessa ihmiset karkeasti neljään luokkaan. Avuttomiin, roistoihin, typeryksiin ja älykkäisiin. Kirjassa käytetty luokittelu on vahvasti utilitaristinen ja siinä älykkyyttä ei pilkota mitenkään esimerkiksi analyyttiseen ja käytännölliseen. Luokittelun ytimessä on nelikenttä. Karkeasti siinä katsotaan seurauseettisesti hyötyjä. Ihminen joko hyödyttää toimillaan itseään tai haittaa. Ja samoin hän joko hyödyttää tai haittaa muita.

Rationaalinen ihminen hakee omaa hyötyä ja hyväntahtoinen muiden hyötyä. Rationaalinen ihminen voi joko hyväntahtoinen ja hyödyttää kaikkia ja olla älykäs tai hyötyä pääasiassa itse, ja olla roisto.  Irrationaalinen taas voi olla harmiton avuton tai haitallinen typerys. Luokittelu on sisäisesti koherentti ja käytännössä kategoriat ovat objektiivisia sen jälkeen kun hyöty ja hyväntahtoisuus ja rationaalisuus "on ensin määritelmällä sidottu johonkin konkreettiseen". (Jota teos ei muuten tee.) Lasken teoksen huumoriksi, vaikka luokitelmat ovatkin deduktiivisesti johdettavissa siitä mikä suure on määritelty X ja Y -akselille.

Silti siinä on joitain hauskoja luonnehdintoja. Kuten se, miten kirja hakee sisäistä koherenttia esittelemällä typeryyden peruslain jossa typeryksien määrä ja haitallisuus ihmisjoukossa X aliarvioidaan. Ja siksi kirja ei esitä prosentteja vaan viittaa "ihmiskunnan typeryspitoisuuteen" merkillä σ. Samoin koin viehätystä teoksen tapaan määritellä yksinäisyyttä hakevat ihmiset "Joillekin sosiaalinen kanssakäyminen on välttämätön paha. He kokevat joutuvansa sietämään muita ihmisiä samoin kuin nämä joutuvat sietämään heitä."

Paras horoskooppimerkki
on luonnollisesti orava.

Teos hakee suuren osan voimastaan tästä kyynisestä ilmapiriistä. Ja siitä että ihmisistä on tärkeää luokitella ihmisiä. Ja tehdä tämä mahdollisimman pienellä vaivalla. Tämä "laiskuus" on suurelta osin horoskooppien suosion takana. Silti tämänlaisiin ihmisten luokitteluihin sitoutuvan ei tarvitse olla taikauskoinen sanan varsinaisessa mielessä. Esimerkiksi jos katsoo horoskooppien kritiikkiä, voi huomata että aika moni kritisoi lähinnä mekanismia. Sitä että planeetoilla ei ole yhteyttä persoonallisuuksiin. Samat henkilöt sitten luottaisivat horoskooppien tyylisiin ominaisuuskuvauksiin heti jos horoskooppimerkki olisi vain itseen sidottavissa oleva tunnus. Eli heti jos olisi horoskooppimerkki joka ei määrittyisi syntymäajalla, se jotenkin koettaisiin paremmaksi. Vaikka oikeasti se olisi vain horoskooppimerkki jossa ei ole edes sitä mekanismia.

Ja kyllähän itsereflektio ja muiden luokittelu tietysti viehättää. Esimerkiksi minulle on syvästi tyydyttävää analysoida kusipäisyyden filosofiaa ja sitoa sitten tämä käsite joihinkin ihmisiin. Ja olen esimerkiksi tehnyt Myers-Briggs -tyypitystestin (MBTI) useitakin kertoja. (Enkä edes jaksa ottaa tässä yhteydessä esille heraldisia eläimiä.)

"Takkiraudassa" oli esitys jonka mukaan tietty luokitus Myers-Briggsissä olisi autisminkaltaisuutta. Että INTJ olisi yhteydessä. Olin tietysti kiinnostunut asiasta ja katsoin annettua lähdettä. Oletuksenani oli luonnollisesti se, että autisteille, tai aspergerin syndroomaisille ja vastaaville olisi tehty kyseistä testiä ja tätä otosryhmää olisi sitten verrattu tavallisten ihmisten tuloksiin. Mutta ei. Siinä oli viitattu autismiin liittyviin oireisiin joita sitten tulkittiin Myers-Briggsin tematiikassa ikään kuin ulkopuolisena. Menetelmällä on selvästi heikkoutensa, sillä toisaalla on tehty samaa ja saatu erilaatinen tulos. Jos autistejen aistielimistöjen anomaalisuus ja käyttäytymisen piirteet korostuvat, onkin tulos ISTP. Erot kattavat puolet käytetyistä neljästä kirjaimesta.

Olen itse asiassa jo hieman pidemmän aikaa ollut hieman ällistynyt kuinka "Takkiraudan" tekijä on innostunut Myers-Briggsin tyypityksestä. Sillä kyseinen menetelmä perustuu Carl Jungin psykoanalyyttiseen persoonallisuusluokitukseen. (Itse asiassa vielä pahempaa, se on Isabel Briggs-Myersin tulkintatapa jungilaisuudesta.) Kunnon konservatiivina Takkiraudassa osataan olla kriittisiä psykoanalyysille. Mutta tämä näkyy tietysti vahviten Freudin puheiden kohdalla.

Itse olen tunnetun epäluuloinen psykoanalyysin relevanttiutta kohtaan ; Miltei tekisi mieli kutsua Myers-Briggs -luokitelmaa pseudotieteestä johdetuksi tulkinnaksi. Mutta se olisi vain häijyä. Siksi aloitankin siitä että olen tehnyt testin monta kertaa. Ja se minkä tässä prosessissa oppii on jännittävä. Nimittäin se, että vaikka persoonallisuustyypittelytestejä tehdään oletuksena että ihmisellä on jokin kohtuu pysyvä persoonallisuus, testit tuppaavat antamaan eri tuloksia. Itse saan usein INTJ:n tai ISTJ:n. (Viimeisin tulos kuitenkin ISTP.) Tämä muttuminen itsessään vihjaa että testin reliabiliteetti ei ole suuri. ; Reliabiliteetti määrittyy siten että satunnaismuuttujat eivät helposti muuta tuloksia. Tällöin testistä saadaan usein samaa tulosta samalla ihmisellä. Ja tässä kohden ensimmäinen ajatus kriittisellä analyyttisellä mielellä varustetulle ihmiselle on tai ainakin pitäisi olla seuraavassa:
1: Kaikki kysymykset ovat dikotomisia. On valittava. Ja valinnassa on aina kysymys siitä että on valittava niiden välillä jotka Myers-Briggsissä asetetaan toistensa vastinpariksi. Joko-Tai -linjamassa annettujen valintojen perusteella tehty lukumäärä päättää sen oletko mitäkin. Ja näitä kysymyksiä ei ole montaa. Tästä seuraa se, että muutokset ovat helposti suuria. Ongelmia voi lisätä se jos ihmisellä onkin samanaikaisesti molempia piirteitä.
2: Tulkinnat ovat hyvin jyrkkiä. Kun valitaan vaihtoehdoista, valitaan paitsi niitä joita Myers-Briggsissä on oletettu toistensa vaihtoehdoiksi, niin ne ovat aina mallia "oletko pitkä vai lyhyt". Kun valinnat ovat sisällöllisesti jyrkkiä, tuloksiin tulee helposti heilahteluja.
3: Testi on itse asiassa rakenteeltaan hyvinkin deduktiivinen. Tämä perimmiltään tarkoittaa sitä että lopputulos on suoraan seurausta siitä mitkä valitsee. Ja nämä valinnat eivät suinkaan hae ennusteita, vaan ne kysyvät asioita suoraan. (Jos minä kysyisin testissä monta kertaa peräkkäin "oletko mielestäsi emotionaalinen vai harkitseva" ja kertoisin tulokseksi "olet emotionaalinen" niin nauraisivat pihalle. Tai pitäisi nauraa ainakin.) Testi toimii täsmälleen yhtä hyvin kuin ihmisen itsetuntemus. Ja kieroa kyllä, jos ihminen tuntee itsensä hyvin, hän ei tarvitse testiä. Jos hän tarvitsee testin, sen antama tulos tuskin on kovin luotettava.

Tämä - minusta ilmiselvä ennakkointuitio - onkin yllättävän relevantti. Muutkin jakavat sen. Guardianissa että Fortunessa on artikkeleja siitä miten kyseinen persoonallisuustesti on samanaikaisesti hyvin paljon käytetty, että tieteelliseltä tasoltaan kyseenalainen. Ja koska asiaa ei päätetä journalistien toimesta - ei edes supertieteellisten iltapäivälehtien palstoilla - on syytä viitata siihen että Pittenger on kirjoittanut siitä miten testi ei itse asiassa mittaa sitä mitä se väittää. ; Kritiikissä esiin nousee sekä ongelmat testin reliabiliteetissa (siinä että se antaa konsistentisti samanlaisia tuloksia, ilman tulkinnanvaraisuutta) että sen validiteetissa (siinä että se mittaa jotain todella olemassaolevaa piirrettä tavalla jossa tämä piirre myös arvioidaan luotettavasti.) Voidaankin sanoa että MBTI on vähän kuin horoskooppimerkit siinä mielessä että molempiin luotetaan siksi että ne ovat suosittuja. Suosio ruokkii itseään.

Pahinta asiassa on se, että siihen voidaan liittää jopa reiluusongelmia. Sillä Myers-Briggsiä käytetään hyvin usein siihen mihin sitä ei sen itsensä mukaankaan voida käyttää. Nimittäin siihen että sen ytimessä on hyvin essentialistinen ajattelu. Siinä olemus ja tekeminen yhdistetään hyvin vahvasti. (Edes horoskoopeissa se mitä olet ja mitä teet eivät ole näin vahvasti yhdessä.) Työnantajaa kiinnostaa palkata hyvä. Mutta Myers-Briggsin kautta haetaan tietynlaista asennetta. ; Ihmiset kuitenkin tekevät samoja töitä eri syistä ja eri motiivein. Samoin profiilejen väitetään olevan relevantteja monissa asioissa, kuten deittailussa. Mutta mitään tieteellistä tutkimusta tästä asiasta ei ole tehty.

Jungilaisuutta ei tietysti saa haukkua koska se on maineeltaan "pehmeää". Se kuitenkin lokeroi. Ja jos naturalistisella ja reduktiivisella lokeroinnilla ja humanistisella lokeroinnilla on jokin ero, se on se, että naturalistinen sitoo asioita matematiikkaan niin että ne edes jotenkin uskottavasti voivat olla totta. Pehmeän puolen luokitelmat taas ovat kokonaisvaltaisesti lähinnä sattumalta oikeassa. - Joka muistuttaa siitä miten σ on konservatiivienkin parissa suurempi kuin konservatiivit itse arvioivat. ; Ihmiset ovat vähän kuin yhteiskunnat. Niissä vaikuttaa hirvittävä määrä muuttujia. Tämä tekee niistä pirun mutkikkaita. Ihmisellä on tässä helposti halu ymmärtää ja hallita ja oikoa. Siksi on oleellista tiedostaa, että käytännössä aina kun joku tiivistää persoonallisuuden muutamaan merkkiin ja sovittaa ison määrän inhimillistä toimintaa tähän lokeroon, hän tekee sen siksi että on laiska ja tyhmä. Tekisi mieli sanoa että he ovat joko avuttomia tai typeryksiä. Mutta se olisi huumorikirjan mukaan menemistä.

---

Ainut oikeasti relevantti ja tieteellisesti validi nelikenttä jolla ihmistä tulkitaan on tietysti se, mistä Turtlesista hän pitää eniten.