Päälakea myöten aseistettu

Donald McBane on kirjoittanut kirjan, "The Expert Sword-man's Companion; or the True Art of Self-Defence" (1728 ; On HEMAa, Historical European Martial Arts. Ei kuitenkaan ehdottomasti keskiaikaista.). Teoksen hauskinta antia ei ole siinä oleva kamppailuosuus, vaan siinä esitetyn realismin kuvaus. Kirja kuitenkin tavallaan kertoo siitä miten Donald McBane oli hieno mies, ja miten hän selvisi niin pitkään hengissä.

McBane toimi elämänsä varrella esimerkiksi parittajana, varkaana ja sotilaana. Ja hän kävi myös asiaankuuluvia kaksintaisteluita. Elämänkoulussa oppineena tekniikoiden lisäksi opimmekin sellaisia tietoja, kuin että ei pidä koskaan kaksintaistella jos toisella on takki päällä koska toinen voi pitää hiekkaa taskussaan ja yrittää heittää sitä silmille. Ja hattuunkin on syytä kurkistaa koska joku on voinut laittaa sinne ladatun pistoolin. (Don't bring a knife to a gunfight.) Samalla opimme että tärkein syy joilla McBane oli selvinnyt taisteluista oli se, että hän oli nopea juoksemaan, hyppäämään ja uimaan. (Kuten sanoin, Donald McBane oli hieno mies.)

McBanen kaksintaisteluesimerkit muistuttavat siitä tärkeästä kysymyksestä, että mikä ylipäätään on ase. Ja siitä miten tietyssä määrin asioiden soveltaminen vaatii muutakin kuin sen korean tekniikkaosuuden. Ja eräässä mielessä minä olen aina aseistettu. Minulla on hattu. Olen aina pitänyt hatuista - vaikka en muutoin yleensä välitä hirveästi vaatteista juuri enempää kuin laki vaatii. Mutta sillä on ulkonäön lisäksi myös puolustuksellinen puoli. - Ja ei. Tietokonepelit eivät ole sumentaneet todellisuudentajuani. "Mortal Kombatin" Kung Lao on epärealistisempi kuin "Goldfinger" -James Bond -elokuvassa ollut hattua heittelevä "Oddball". Mutta eipä hiekkaa taskuissakaan ole tarkoitettu letaaliksi aseeksi.

Fatality? Definetly not Fatality.

Hans Talhoffer on esimerkiksi demonstroinut vanhassa manuaalissa miten hatun voi heittää toisen naamalle. Ideana on enemmänkin harhauttaa. Joko hattu peittää näkökentän tai toinen väistää, torjuu tai tekee jotain sille että se ei peittäisi näkökenttää. Ja tätä kautta hän on sidottu tekemään jotain, ja tämän ajan voi sitten itse käyttää tehokkaammin.

Siksi esimerkiksi minun hattuni voi päätyä vasemmalla kädellä siirrettynä toisen naamalle, mikä peittää hänen näkökenttäänsä. On vaikeampaa torjua (jos ei muuten niin ajoittamisen vuoksi) jotain mitä ei näe. Ja jos hattua ryhtyy siirtämään, syntyy aukkoja puolustukseen. Todennäköisesti kädet siirtyvät ylös, joten alhaalla, esimerkiksi jalkovälissä, on sen jälkeen tilaa jonne lyödä. (Kilttivitsi saatettu loppuun.)