Tällä kirkolla olisi varaa jaella kirkonkirouksia |
(Lisäksi hautausmaat ovat ylipäätään kaupungin rauhallisimpia paikkoja. Tosin niissä tuntuu olevan sekä kävijöitä että palkattua työvoimaa astetta enemmän kuin kirkoissa.)
Tämä kirkko on korkeintaan asetettu kirkkokiroukseen. |
Näissä on kaltaiseeni hyypiöön kenties vetoa jopa enemmän kuin hautausmaalla. Silti on sääli, että rakennusten huoltaminen on lopetettu ja ne on jätetty hiljakseen rappeutumaan. ; Josta päästäänkin siihen hätkähdyttävään tosiseikkaan että rauniokirkon ja hoidetun kirkon ero ei oikeastaan ole vierailijoiden määrässä. Karkeasti sanoen jos menet kirkkoon kuin kirkkoon satunnaisena arkipäivänä, siellä on hyvin hiljaista. Rapistumistasossa on eroa. (Ihminen ei toisaalta koskaan vieraile tyhjässä kirkossa, koska hän on siellä itse.) Kirkon huoltaminen onkin ns. kiinteä kustannus. Se on jotain joka pyörii koko ajan riippumatta siitä kuinka monta jäsentä kirkossa on.
Tämän jälkeen on tavallaan helppoa ymmärtää miksi kirkostaeroaminen tuppaa heijastumaan nuorisotyöhön ja lapsiin. Nämä kun edustavat muuttuvia kustannuksia. Ainut tapa jolla kirkkoinstituutio voi säästää kiinteissä kustannuksissa on se, että se myy kirkkorakennuksia ja rajaa nämä tätä kautta kirkollisverovaroilla huoltamisen ulkopuolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti