Millaista miekkailu olisi jos aikamatkustus olisi mahdollista?

Kokemusmaailmassamme aika on varsin lineaarista. Kamppailulajeissa nämä rajoitteet ovat hyvin tärkeitä. Ne kun kertovat mitä vastapuoli voi ehtiä tehdä ja mitä ei hän ehdi tehdä. ; Tietyssä mielessä keskiaikaisen miekkailun ytimessä on keskiaikaisen maailmankuvan mukaan geometria jota sovelletaan tilassa ja ajassa. Rytmi, tempo ja muut vastaavat asiat ovat hyvin oleellinen asia.

Siksi onkin kenties mielenkiintoista miettiä asioita ajatuskokeina. Vaikka emme voi muokata aikaa, on mahdollista miettiä sitä miten ajan manipulointi muuttaisi asioita. Ja näin voidaan miettiä mitä voisi tapahtua jos vain aika muuttuisi. (Emmekä esimerkiksi siirtyisi valosapeleihin - tai mikä hirvittävämpää, banaaleihin tuliaseisiin - jollain teknologialla.)

Ensimmäinen huomio on se, että jo ajan hidastaminen olisi kamppailutaidoissa hirvittävän hyödyllistä. Siis jos se olisi epäsymmetristä, eli molemmat eivät tekisi sitä samanaikaisesti. OODA -loopeista voitaisiin tehdä äärimmäisen lyhyitä. Käytännössä jos aikaa kykenisi manipuloimaan voisi tehdä sen tyylisiä ratkaisuja joita moni fantasiaperustainen taistelumaailma näyttää harrastavan viihteessä. Eli jossa ympäristö hidastuu tai jossa itsellä on hirveä nopeus. Äärimmillään tämä muuttaisi kamppailijan joksikin joka näyttää teleportautuvan kun toinen ei ehdi reagoimaan hänen nopeuteensa. Tämä maailma olisi tehokas. (Moni itsepuolustuslaji näyttää demovideoissaan uskovan tämänlaiseen todellisuuteen. Sillä niissä henkenä on usein se, että "vastustaja" tekee yhden iskun ja sitten se torjutaan ja sen jälkeen tälle "viholliselle" tehdään hirveä määrä erilaisia tekniikoita ryöpytyksenä ilman että tämä tekee mitään näitä vastaan. Mikä ei ole realistinen taistelujärjestelmä jos aika on jokseenkin samanlainen ihmisten kesken.)
1: Kiinnostavaa olisi tietysti miettiä sitä, vaikuttaisiko aikamatkustus inertiaan milläkin tavalla. Jos inertia on vain nopeutta, niin olisi uskottavaa että valtava nopeus tekisi torjunnasta hyvin vaikeaa tai mahdotonta. Sillä voiman sivuun siirtäminen vaatisi kovia voimia vain siksi että se on tulossa niin nopeasti. Samalla tosin aikamiekkailijan itsensä liikkeet olisivat helposti joustamattomia Jarruttaminen ei kenties veisi aikaa mutta se vaatisi kovia voimia. Toisaalta jos ajan manipulointi olisi jotain joka "ohittaisi" inertian, mekaniikan perusta ei muuttuisi niin oleellisesti.
2: Jos aika olisi kamppailijoiden kesken symmetristä, voimat korkeintaan kasvaisivat inertian kautta, paitsi jos se ohitettaisiin. Perusmekaniikka olisi luultavasti muutoin "riittävän samankaltaista".

Kuitenkin teoriassa tässä voitaisiin paitsi hidastaa ajan kulkua, niin myös siirtyä ajassa edestakaisin. Tässä on luonnollisesti monia vaihtoehtoja. Ja niiden mielekkyys johtuisi tietysti siitä miten universumin perusrakenne toimii.
1: Jos olisi olemassa vain yksi deterministinen aikajana, aikamatkustus olisi melko turhaa. Voisit korkeintaan palata menneeseen ajankohtaan ja palata kohti ikuista tappiotasi. Et kenties "tietoisuutena" kuolisi, mutta tekniikka toistaisi itseään koska vaihtoehtoja ei olisi. Tämä ei tietysti muuttaisi itse kamppailutaitoa ja sen tekniikkavarantoja mitenkään erilaiseksi kuin mitä ne nykyään ovat.
2: Jos taas voisimme palata ajassa takaisin ikään kuin "yrittämään uudestaan", ja kyseessä olisi ikään kuin monimaailmatulkinta, asiantila olisi jo paljon kiinnostavampi. Sillä voisit palata ajassa takaisin ja muuttaa tapahtumia. Näin voisit kokeilla mitä toinen tekee ja palata voitokkaana. Tietysti jos vastapuolikin voisi tehdä tätä, tekniikat ja strategiat mutkistuisivat ; Yleensä ei ole rakentavaa miettiä hirvittävän metaisesti tekniikoita. Koska jos yrität saada toisen tekemään jotain ja sitten teet tähän vastatekniikan jota toinen odottaa, ollaan vielä järkevällä tasolla. Mutta tätä "minä oletan että toinen tietää tämän" -taso on taatusti jollain iteraatiotasollaan aivan järjetön. Nyrkkisääntönä on se, että "neljän metan taakse ei kannata koskaan mennä kenenkään kanssa". Menee liian mutkikkaaksi. Tässä mallissa tilanne muuttuisi.
     2.1: Mutta tässä on suuri jatko-ongelma. Se liittyy siihen että jos mieli onkin fysikalistinen. Jos nimittäin palaat ajanhetkessä menneisyyteen, niin jos aivosi ovat fysiikkaa, niin kaiken järjen mukaan niidenkin pitäisi palata siihen sen ajan tilaan. Aivojen muisti ja järjestys olisi samanlainen asia kuin se tekniikan alkutila ajanhetkenä A, johon voit palata, mutta jonka aikana sinulla ollutta asentoa et voi muuttaa. Suhteellisuusteoria taas esittää omia ongelmiaan valoa nopeamman informaation siirtämisestä ja itse asiassa jos tämänlainen suorite voitaisiin suorittaa, se kertoisi että meillä olisi jonkinlainen sielu joka siirtyisi ajassa siirtämässä informaatiota tavalla jossa syy ja seuraus ovat hyvin erilaisia kuin kaikki se se mitä fysiikasta tiedämme. Jos ajassa palaaminen johtaisi amnesiaan, ei aikamatkustus ole oikeastaan mielekäs konsepti. Tilanne palaisi tilaan A ja toistuisi satunnaisena. Aika kenties haarautuisi, mutta kaiken järjen mukaan tällä ei olisi mitään väliä. Ties vaikka OIKEASTI eläisimme tälläisessä maailmassa. Sillä ei ole väliä koska unohtaisimme kaikki ajanhetken A jälkeiset tapahtumat ja muistot pyyhkiytyisivät.
3: Toisaalta on mielenkiinsoita ajatella että voisimme liikkua ajassa. Tällöin sitä voitaisiin tehdä itsestä ikään kuin "klooneja" jotka voisivat myös siirtyä omassa ajassaan taaksepäin ja siirtyä vaikka hieman syrjään siitä missä olivat aikaisemmin. Näin "kloonit" voisivat tehdä yhteistyötä. Osa niistä olisi tosin hitusen toista vanhempia, kun yksi ihminen siirtyisi ajassa taaksepäin ja olisi täten ajanhetkellä A vanhempi kuin se "klooniversio" joka ei ole vielä tehnyt aikahyppyä taaksepäin. Hankalaa asiasta tietysti tekee se, että mitä tapahtuisi jos yksikään näistä klooneista kuolisi. Jossain määrin tässä on selvästi sellaisia riskejä joita ei ole mielekästä kantaa. (Ja kovin monessa taistelussa tämän käyttäminen voisi lisäksi vanhentaa ihmistä ihan sikana verrattuna muihin.)

Loppujen lopuksi on varmaan ihan hyvä että ajan rakenne on sellainen kuin se on.