Kreationismista ; kuinka sylki tuo suuhun vedenpaisumuksen

"Naistenlehdistä tuttu elämänmuutosklisee. Kun tunnettu henkilö kokee kriisin, häntä haastatellaan, jotta hän voisi sanoa (ks.) pysähtyneensä miettimään ja laittaneensa asiat tärkeysjärjestykseen. Yleisin uusi arvojärjestys on 1. julkisuus, 2. työ, 3. ystävät, 4. perhe. Tarkoituksena on saada kyseisen henkilön vastailmestyneen tunnustuskirjan ostajat pohtimaan elämän tosiasioita vakavasti. Tai ainakin ostamaan kyseisen henkilön vastailmestyneen tunnustuskirjan."
(Pasi Heikura, "Näissä merkeissä - Suomen kansan latteimmat sanonnat", "Laittaa asiat tärkeysjärjestykseen")

Puutarha on todellakin kunnossa.

YLE kertoi siitä miten tietoisuuden suhde puhumiseen ei ainakaan aina ole sellaista mitä sen helposti ajatellaan olevan. "Puheen ajatellaan yleensä syntyvän tietoisen prosessin kautta niin, että puhujalla on etukäteen selkeä ajatus siitä, mitä hän aikoo sanoa. Ruotsalaistutkijoiden vastikään julkaisemien tutkimustulosten mukaan osa puhutun viestin merkityksestä valkenee ihmisille kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun he kuulevat itsensä äänessä. Puhujalla ei ehkä olisikaan ennalta kirkasta käsitystä siitä, mitä hän on aikeissa sanoa, vaan ymmärrys muodostuu osittain vasta kuullun perusteella." Tämä varmasti omalta osalta selittää paljon asioita minusta, Teuvo Hakkaraisesta ja monesta muusta ihmisestä.
1: Sinänsä ajatus siitä että ihmisellä on aktio ennen tietoista päätöstä ei yllätä. ; Esimerkiksi Eaglemanin "incognito" pitää sisällään pääasiassa yhden viestin ; Hyvin moni asia jota pidämme tietoisena onkin alitajuista ja tietoinen selitys on vain jotain joka "heitetään päälle" jälkikäteen. Arkiajattelussa vapaata tahtoa ei tietysti koeta tämänlaiseksi.

Puhumisen ja tietoisuuden kohdalla on hyvä viitata Pat Robertsoniin. Hän on tuoreesti moittinut nuoren maan kreationisteja. "You have to be deaf, dumb and blind to think that this Earth that we live in only has 6,000 years of existence". Hän noudattaa tässä valistushenkistä ajattelua jossa ajatellaan että tietoinen ajattelu johtaa ihmiset tekemään järkeviä päätöksiä ja typerä päätös johtuisi mietinnän puutteesta. On toki huomattavaa että Robertson käyttää tässä varsin empirianmakuisia sävyjä. Näkökyvyn puute (blind) kuurous (deaf) ja muut aistinelimet liitetään tietoisen ajattelun puutteen (dumb) yhteyteen selitykseksi siitä miksi nuoren maan kreationisti on nuoren maan kreationisti. ; Ken Ham on sitten ottanut tähän reaktiota tavalla joka muistuttaa siitä, että olivatpa YEC:it sitten näkökykyisiä vai eivät, niin ainakaan mykkiä he eivät ole. Reaktioksi lausuntoon hän haastoi Robertsonin livedebattiin."I wonder if Pat Robertson, who is allowed to state these things so publicly through CBN will agree to have his statements publicly challenged and tested!"
1: Valitettavasti Ken Ham ei vastaa "hikipedian" "Suomen kuurosokeat ry" -kirjoitukseen liitettyyn syvään ja äärimmäisen epäkohteliaaseen mutta sitä aidompaan ongelmaan. "Hahahahaa Aivan hillitöntä! Miten helvetissä yhdistystoiminta oikein luonnistuu? Voihan sitä naputella nettisivuston, joo, mutta kun ei vittu näe." Hänellä olisi varmasti jonkinlaista käsityskykyä siitä miten pärjätä varsin hyvin taloudellisesti sellaisella kognitiolla jossa kengännauhojen solmiminen on saavutus. Ainakin mikäli Pat Robertson on oikeassa. Ja miksi ei olisi. Kun olen hänen juttujaan seurannut, niin sokeudessa, tyhmyydessä ja kuuroudessa hänellä on lausuntonsa takana syvä ns. kokemusasiantuntijuus.

Olen seuraillut ulkomaalaisten kristittyjen teistisen evoluution kannattajien ryhmää. (Se on minulle vähintään yhtä luonteva paikka kuin kaikenmaailman ateistiryhmätkin. Sitäpaitsi nykyään kaikki oikeasti näkemysvirtauksista saatava tieto saadaan suljetuista tai puoliavoimista ryhmistä.) Siellä tähän debattiin on suhtauduttu hyvin negatiivisesti. Sitä pidetään turhana ja typeränä. Tämä on sinänsä mielenkiintoista että tämä ryhmä sentään esitti kohteliasta kiinnostusta Ken Hamin ja Bill Nyen väliseen debattiin. (Jonka jälkipuintiin reagoin aiemmin blogissani.) Teistisen evoluution kannattajat selvästi kunnioittivat Nyeä sillä Robertsonin ja Hamin välistä vääntöä pidettiin turhana ("pointless", "stupid"...) koska siinä oli vain vastakkain kaksi ääliötä. Keskustelu oli tässäkin hyvin valistushenkinen. Eli ajateltiin että on tärkeää että debatissa on vähintään yksi järkevä osallistuja.

Itse taas näen asian päinvastoin. Syynä on se, että ihmisten maailmankuvanmuutokset ovat hyvin harvinaisia. En näe että valistushenkinen lähestyminen ns. kannattaa. Jos katsotaan mitä Bill Nyen debatti teki, niin se teki monta asiaa. Ensinnäkin google trendsejä seuraava voi huomata että Hamin debatti nosti kreationismista kiinnostusta lyhytaikaisesti. Se oli hetken aikaa suositumpaa kuin esimerkiksi ateismi. Sitten tämä suosio lopahti. Tämä ei ole merkityksetöntä, koska
* ID -piirit yrittivät nostaa näkemyksen suosiota mutta se epäonnistui varsin koomisesti. Ken Ham onnistui yhdellä debatilla paljon paremmin.
* Kun aiemmin Hamin arkkiprojekti oli taloudellisissa vaikeuksissa, Nyen kanssa debatointi nosti hänen näkyvyyttään niin että arkkiprojekti kaikesta huolimatta onnistui. Nye ei tässä tienannut samalla tavalla ollenkaan.
* Nämä muistuttavat siitä että debatti on aina mainostamista ja puoltenottoa. Ja siksi jokainen pseudotiede, kreationismi erityislaatuisen voimakkaasti, suosii livedebatteja akateemisen argumentoinnin sijasta. Debatit ovat mainostamista joka on karismaperäistä eikä asiaperäistä. Ja siksi valistusnäkökulma - jota Robertson, teistisen evoluution ystävät ja Bill Nye kannattavat - on oikeastaan väärä.

Toisin sanoen Ham vs. Nye -debatissa lähinnä haaskattiin yhden ihmisen aikaa ja talenttia (ja nämä eivät ole Hamin). Sen sijaan Robertson vs. Ham olisi täydellistä viihdettä jota jokainen voisi seurata ilman pelkoa minkäänlaisesta kognitiivisesta dissonanssista. Täydellistä viihdettä samalla tavalla kuin ne slapstick -komediat joissa joku liukastuu banaaninkuoreen ja satuttaa jalkovälinsä. Eihän se kovin sivistynyttä ole. Mutta rehellisesti sanoen en ole oikein ymmärtänyt niitä jotka ylipäätään pitävät mitään livedebatteja opettavaisina ja sivistävinä. Kyllä oppi haetaan enemmänkin huolella tehdyistä dokumenteista ja ammattitaitoisista tiedekirjoista ja popularisointiteoksista. Livedebatti on sen sijaan älyllisen keskustelun alinta astetta. Kun kreationismin syvä ydin on siinä että puhutaan mitä sylki suuhun tuo, ja tehdään tämä toistelemalla jonkinlaisia kliseitä ja iskulauseita, on sille syvästi eduksi jos muut pakotetaan mahdollisimman lähelle vastaavantasoista tilannetta. Siksi kreationistit pärjäväätkin "suhteellisesti parhaiten" internetin keskustelufoorumeilla ja heikoin menestys heillä on yliopiston kirjallisessa maailmassa.

Osittain varmasti siksi että debatissa sitä joutuu sanomaan heti mitä sylki suuhun tuo. Ja jos vastassa on Ken Ham, hänellä on tästä paljon enemmän kokemusta siitä että miten puhua mitä sylki suuhun tuo ilman että karisma karisee prosessissa. Hän onkin, kiistatta, eräänlainen vedenpaisumusten suurmestari tällä saralla.