Karttaminen

Uskontojen Uhrit ry on tehnyt selvityksen Jehovan Todistajista. Tämä on tuonut myös julkisuuteen Jehovan Todistajista puhumisen. Tarkalleen ottaen heidän karttamisjärjestelynsä. Järjestöstä irtautuja irtautuu myös sukulaisistaan, sillä keskustelu ja kanssakäyminen on kielletty. Asia on otettu vakavasti myös Virallisten Tahojen Toimesta, sillä oikeusministeriö pitää tätä huolestuttavana, ja Päivi Räsänen on korostanut että myös Jehovan Todistajien kanta asiaan on kuultava.

Varsinaisesti mitään uutta tässä ei ole. Jos tietää jotain Jehovan Todistajista, tietää tai ainakin pitäisi tietää että karttaminen on osa systeemiä. Jehovan Todistajat korostavat, että eristäminen on rakkautta. Ja mykkäkoulu sekä paluuseen liittyvä katumusinitiointi ovat vain katumuksen osoittamista. ; Sama toki pätee koko prosessissa. Jehovan Todistaja "joka päätyy estolistalle" on tehnyt rikkeitä toistuvasti eikä kadu niitä. Siksi esimerkiksi itsemurhan yrittäminen nähdään teon katumisena. Samoin prosessissa on lieventäviä asianhaaroja. Kuten se, että joskus seurakunnasta eronnutta ei tosiasiassa kohtaa karttamista. Jos esimerkiksi asuu samassa taloudessa, ovat rajoitteet lähinnä sellaisia että "uskonasioita ei keskustella".

Ongelmallista on sitten se, että järjestö kohdistaa tämän prosessin nimenomaan apostaatikoihin. Pascal Boyerin mukan huolestuttaviin uskonnollisiin ja fundamentalistisiin järjestöihin kuuluu tyypillisesti nimenomaan se, että pahimpia vihollisia eivät ole harhaoppiset vaan omasta ryhmästä erkaantuvat. Kyseessä ovat tällöin yleensä aktiot joita tehdään yhteisön parhaan nimissä, sitä myydään kovana rakkautena. Mutta kova rakkaus ei tosiasiassa yritä pelastaa tätä apostaatikkoa, vaan väkivallan rakenne nimenomaan pyrkii olemaan niin ikävä että se kannustaa muita pysymään ruodussa. Tämänlainen rakenne onkin huolestuttavan uskonnon oleellisia tunnuspiirteitä. (Läheskään kaikki uskonto kun ei ole "huolestuttavaa". Täsmennys on siksi tarpeen.)
1: Jehovan Todistajat voivatkin, ensin kiemurreltuaan tästä karttamisasiasta, tunnustaa että karttaminen on käytänne. Mutta että sitä tehdään rakkaudesta. Rehellinen mediankäsittely ei kuulu edes rivijäsenien harrastuksiin. Ensin asia täytyy kiistää ja vasta kun siitä antaa todisteita ja tiputtaa nimiä ja kokemuksia, alkaa tapahtumaan asian tunnustamista.

Toinen ongelma on siinä miten pieniäkin asioita on listalla. On tietyssä määrin ymmärrettävää että Jehovan Todistajat ovat järjestö jolla on jäsenyysehtoja. Ja on ymmärrettävää että esimerkiksi murhaajat potkitaan pois kerhosta. Samalla tavalla monessa itsepuolustuspaikassakin pahoinpitelytuomio on riittävä syy potkia ikuisiksi ajoiksi seurasta. ; Toki näissä ei yleensä yritä rajoittamaan muuta elämää. Eli dojon ulkopuolella arvon harrastajat voivat sitten vaikka käydä kaljalla tämän "kerhosta potkitun" kanssa. Jehovan Todistajat taas paitsi potkivat uskonnollisesta järjestöstä (joka on kieltämättä jonkinasteinen positiivisen uskonnonvapauden rajoittaminen) ja se myös koskee sitä mitä yksittäiset Jehovan Todistajat tekevät valtakunnansalin ulkopuolella. Mutta kun syntilistalla on "syntymäpäivän vieton" ja "tupakanpolton" kaltaisia suurrikoksia, voidaan nähdä miten pienistäkin asioista voidaan joutua karttamiseen. Ja jos näin pikkumaisista asioista voi joutua kuulusteluun, voi katumuskin olla hyvin epäaitoa. Kun niuhotus on riittävän pikkumaista, tupakointikieltoa on itse asiassa hyvinkin vaikeaa sulattaa.
1: Eristäminen ei ole kovin yleistä muissa kotimaassamme olevissa uskonnoissa. Tiettävästi Lestadiolaisten parissa voi tulla eristyksiä, mutta muissa uskonnoissa käännytystyö ja kanssakäyminen on jopa rasittavan seuraantuppautuvaa. Ja monelle se, että Jehovan Todistajat eivät kävisi satunnaisin väliajoin häiritsemässä ovikelloa soittamassa olisi palkinto.

Kolmas asiaan liittyvä asia onkin sitten se, että itse prosessi on hyvin omituinen. Oikeuskomitealla ei ole poliisin oikeuksia, mutta silti jäsenen taloon pyritään usein menemään tekemään erilaisia tarkastuksia. Myös arkaluontoiset kysymykset seksuaalietiikkaa koskevien rikkomusten kohdalla ovat tavallisia. Ja osallistuvan katsotaan olevan joko myötämielinen prosessissa tai katumus ei ole riittävää ja karttaminen alkaa. Tämänlainen on repivää myös viattomille. (Kuten silloin kun raiskattua epäillään samanaikaisesti löyhästä seksuaalietiikasta, matalasta siveydestä.)

Oma ehdotukseni asian hoitamiseen olisi karttaminen. Kun aina kun näkee Jehovan Todistajan torjuu heidät ääneen mainiten syyksi karttamisjärjestelmän, ja jossa ei suostu kuuntelemaan heitä koska puolustuspuhuja on itse omassa karttamisjärjestelmässä, niin alkaisi kenties silmät avautumaan. Eikä heidän olisi mahdollista valittaa yhtään tästä epäreilusta tough lovesta, koska se vaatisi sen tunnustamista että heidän toimissaan on jotain väärin. ; Ja kyllä. Minun käsitykseni etiikasta on vastavuoroisuuspohjaista. Toimi sellaisen maksiimin mukaan että kaikki vastapuolen teot ja niiden tekohetkellä odotettavissa olevat seuraukset ovat sellaisia että hän haluaisi häntä itseään ja kaikkia aatetovereitaan kohdeltavan tämän täsmälleen saman maksiimin mukaan. Se ei ole julmuutta kun kohde on aivan itse ensin korostanut että tämänlaatuinen käytös on täysin OK.